PAKKASUKON TARINA

Osa 1 artikkelisarjassa  JOULUPUKIN JA PAKKASUKON YHTEISTYÖ

Hannu Viranto

Tämä artikkeli Pakkasukon tarinasta on eräänlainen johdanto Joulupukin ja Pakkasukon yhteistyötä kuvaavalle artikkelisarjalleni, joka kooostuu seuraavista osista: Pakkasukko haluaa ystävystyä Joulupukin kanssa, Moskovaan tapaamaan Pakkasukkoa ja Lužkovia, Joulupukin ensivierailu Pakkasukon kotiseudulle – ja vastavierailu, Joulupukki Jakutian Tšishaanin vieraana  sekä Moskovassa 11.9.2001 ja Pietarin 300-vuotisjuhlilla – yhteyksiä myös Valko-Venäjälle ja Kiinaan.

MOROZKAN PERILLINEN

Venäjän kielen maroz tarkoittaa pakkasta. Pakkasukon tarina perustuu ikivanhaan venäläiseen taruun Marozkasta, pakkasen haltijasta, joka oli hyvä hyville ihmisille ja ilkeä ilkeille ihmisille. Jälkimmäisiä rankaisi jäädyttämällä heidät. Marozkaa pelättiin. Lapsiakin peloteltiin Marozkalla, jotta olisivat tottelevaisia. Hänelle uhrattiin lahjoja talven kynnyksellä, jotta talvi olisi suotuisa.  Marozka oli sankari ja seppä, joka takoi pajavasarallaan veden jääkahleisiin.

1700-luvulla tsaari Pietari Suuri, joka halusi tuoda Venäjälle eurooppalaisia vaikutteita, siirsi Marozkalle katolisesta Pyhästä Nikolauksesta johdettua länsimaista perinnettä. Tsaari antoi 1699 ukaasin, että uuden vuoden alkaminen siirretään tammikuun ensimmäiselle päivälle aiemman syyskuun alun sijasta. Hän tuli uudenvuoden yönä tasan kello 24 Punaiselle torille ja lähetti taivaalle ensimmäisen ilotulitteen, josta alkoi uudenvuoden ilotulitusperinne Venäjällä.

Tsaari Pietari Suurella oli merkittävä rooli perinteisen Marozkan muuttumiselle Pakkasukoksi

Uusi ajankohta talvipakkasten aikaan oli otollinen Marozkalle. Yhdessä ortodoksisen joulun kanssa syntyi pakkasajan juhlakausi, jonka symboliksi tuli Marozka. Tsaarin ansiosta Morozkan luonne muuttui. Hänestä tuli hyväntahtoinen valkoiseen pitkään turkkiin ja valkoiseen karvahattuun pukeutunut pitkäpartainen mies. Marozka alkoi saada Pakkasukon piirteitä.

Vanhan ajan Pakkasukko ennen Vologdaan siirtymistään

Tsaari koristi läntiseen tapaan Talvipalatsin kuusen oksilla ja kuusella, jonka oksissa riippui hedelmiä ja karamelleja. Ikivihreän kuusen katsottiin kuvaavan ikuista elämää. Hän kehotti myös kansalaisia koristelemaan kotinsa männyn tai kuusen oksilla. Uuden vuoden kuusiperinne kotiutui Venäjälle.

Venäjän ortodoksinen kirkko ei hyväksynyt pakanallisen ajan Marozkaa joulun kilpailevaksi hahmoksi eikä myöskään uudenvuoden kuusiperinnettä, joka liittyi Marozkaan.  Kansan keskuudessa Marozkan vanhat perinteet kuitenkin säilyivät, nyt juhlakuusella täydennettynä. Myöhemmin uudenvuoden kuusen ohella syntyi joulukuusikäytäntö. Tsaari Nikolai ensimmäisen ensimmäinen vaimo suuriruhtinatar Aleksandra Fjodorovna toi 1817 joulukuusikäytännön Pietarin Talvipalatsiin. Sieltä se levisi ensin aateliston keskuuteen, myöhemmin myös muidenkin kaupunkilaisten keskuuteen.

Kuusijuhlaperinne oli tuottoisa suomalaisillekin. He toivat aikoinaan Pietariin Gostinyi Dvorin kauppakeskukseen suuret määrät kuusia myytäväksi. 1800-luvulla Marozka vakiinnutti paikkansa satukirjojen hahmona. Syntyi uusi nimitys Ded Moroz eli Deduška Moroz, suomeksi vakiintunut muotoon Pakkasukko, vaikka tarkempi käännös olisi Pakkasukki, Isoisä Pakkanen.

NEUVOSTOAIKANA UUSIA ASETELMIA

Lokakuun vallankumouksen jälkeen valtaan tulleet bolševikit suhtautuivat ortodoksiseen uskonnollisperäiseen kielteisesti, vähintäänkin epäluuloisesti. Ortodoksien joulu oli tietysti sellainen. Sen sijaan uuden vuoden vietto keskellä ortodoksista joulua edeltävän 10 päivän paaston aikaan sen rikkoen, sopi erinomaisesti. Se tarjosi vaihtoehdon kristilliselle joululle, jota vietettiin vanhan kalenterin mukaisesti tammikuun 7. päivänä. Uusi vuosi juhlapäivänä oli myös sopivasti lokakuun vallankumouksen vuosipäivän ja edelleen tärkeän pääsiäisen puolivälissä.

Myös uuden vuoden kuuseen ja varsinkin joulukuuseen suhtauduttiin aluksi kielteisesti. Siinähän oli viitteitä läntisen Pyhän Nikolaukseen, Joulupukin esikuvaan. Kun uuden vuoden kuusiperinne eli kuitenkin sitkeästi kansan parissa, jouduttiin perääntymään. Peräti Josif Stalinin kehotuksesta 28. joulukuuta 1935 julistettiin Pravdassa, että kaikilla neuvostolapsilla on oikeus kuusijuhlaan. Kouluissa ryhdyttiin järjestämään kuusijuhlia. Kuusen latvaan sijoitettiin tähti, ei kuitenkaan Betlehemin kahdeksansakarainen vaan Kremlin tornin viisisakarainen punatähti.

Valtio tuella ryhdyttiin järjestämään suureellisia kuusijuhlia. Kremliinkin nousi ensimmäistä kertaa uuden vuoden kuusi. Venäläinen lastenkirjailija Aleksandr Kononov kirjassaan Kuusijuhla Sokolnikissa kertoo, miten Vladimir Lenin hankki kuusijuhlaan tarvikkeet ja osallistui itsekin pakkasukon hahmossa lasten kuusijuhlaan ja yhdessä lasten kanssa leikki piirileikkejä.

Pakkasukkoonkin bolsevikit suhtautuivat varauksellisesti. Vuonna 1928 Pakkasukko kiellettiin ”pappien ja kulakkien liittolaisena”. Oli liiaksi kristillisen Nikolaus-perinteen mukainen. Ortodoksiselle kirkollekin kielto edelleen sopi hyvin. Kansan keskuudessa myös Pakkasukko-perinne edelleen kuitenkin eli sitkeästi. Niinpä Pakkasukkokin kuusijuhlan tapaan päästettiin pannasta. Vuonna 1936 Pakkasukko ja Lumityttö, Snegurotška jopa esiintyivät Kremlin uuden vuoden juhlassa. Katsottiin, että kuten kuusijuhlakin, myös uutena vuotena esiintyvä Pakkasukko vahvistaa uuden vuoden juhlien merkitystä ja häivyttää ortodoksien joulua. Vasta vuonna 1991 Venäjän presidentti Boris Jeltsin vahvisti ortodoksisen joulun Venäjän kaikkien kansallisuuksien juhlapäiväksi

Uuden vuoden aattoilta vietettiin länsimaisen joulun tapaisesti. Perheet lähisuvun kanssa kokoontuvat yhteen. Syödään venäläistyyppinen yltäkylläinen ilta-ateria maljapuheiden kera. Ortodoksisen joulun viettoon tämä mässäily sopii huonosti, koska se oli keskellä joulua edeltävää paastoa. Vanhaan aikaan Pakkasukko toi lahjat kuusen alle vasta seuraavan päivän aamuna, mutta myöhemmin Pakkasukko on ruvennut tuomaan lahjoja jo aattoiltana. Vanhan vuoden kääntyessä uuden vuoden puolelle asiaan kuuluu ehdottomasti samppanja, venäläinen kuohuviini Sovetskoje Šampanskoje. Se kehitettiin Stalinin määräyksestä hinnaltaan tavallisen kansan ostettavaksi ja sai lopullisen makunsa 1928. Venäjällä on 9 aikavyöhykkettä, joten samppanjamaljoja saattoi nostaa tunnein välein 9 kertaa idästä alkaen.

PAKKASUKON UUDELLEEN SYNTYMINEN  – JA VARASTAMINEN

Uuden elämän Pakkasukko sai 1990-luvulla Neuvostoliiton hajottua. Etsittiin markkinatalouden bisness-mahdollisuuksia. Ensin Arkangelissa. Andrei Tomaškevitš perusti Solombolan saarelle Pakkasukon mökin. Kaupungin keskustassa historiallisella pitsikoristeisella puutalokadulla sijaitsi Pakkasukon postitoimisto, jossa Tomaškevitš vastasi Pakkasukolle lähetettyihin kirjeisiin. Vuonna 1991 hän rekisteröi Pakkasukon nimen ja osoitteen tavaramerkkinä yhtiönsä ”Pakkasukon talo” nimiin. Arkangelin Pakkasukon ja Lapin Joulupukin kesken oli yhteistyöpyrkimyksiä, josta kerron seuraavassa artikkelissani.

 

Arkangelin Pakkasukon talon johtajan, presidentin käyntikortti

Vuosikymmenen lopussa syntyi kuitenkin Moskova pormestari Juri Lužkovin tukemana Vologdan alueen Veliki Ustjugin Pakkasukko. Helmikuussa 2000 Venäjän postiasioista vastaava ministeriö lähetti kaikkiin postitoimistoihin seuraavan määräyksen: kaikki Pakkasukolle osoitetut kirjeet – oli kirjekuoressa mikä tahansa osoite ”Moskova”, Kreml” tai vaikka ”Lappi” – pitää lähettää Veliki Ustjugiin. Näin ollen myös Arkangeliin Pakkasukolle osoitetut kirjeet ja kortit kannettiinkin Veliki Ustjugiin.

Pakkasukon Arkangeliin virallisesti rekisteröinyt Tomaškevitš oli luonnollisesti katkera, kun häneltä varastettiin Pakkasukon idea ja ”tavaramerkki”, vaikka niiden osoitteeksi oli vahvistettu Arkangeli. Federaation ministeriö oli  rekisteröinyt Pakkasukon tavaramerkin. Mutta tuohon aikaan ”suuri ja mahtava” pormestari Lužkov painoi päälle ja Arkangeli joutui luovuttamaan.

Arkangelin Pakkasukosta ja Lužkovin roolista Pakkasukon ”uudelleensyntymiseen” Vologdassa sekä Lapin Joulupukin osuutta tässä kokonaisuudessa olen kuvannut enemmän tämän kirjoitussarjan muissa artikkeleissa.

VELIKI USTJUG

Pakkasukko pohjautuu siis ikivanhaan slaavilaisen pakkasen haltijan tai jumalan tarinaan. Kun Vologdan Pakkasukolle ryhdyttiin pormestari Lužkovin avustuksella rakentamaan nykyaikaistettua tarinaa, se pohjautui Veliki Ustjugin merkittävään historialliseen menneisyyteen.

Veliki Ustjug sijaitsee ikivanhan kauppareitin varrella, joka alkoi pohjoisessa Arkangelista, joka oli Venäjälle hyvin keskeinen satamakaupunki ennen Pietarin kaupungin rakentamista ja Siperian rautateitä. Euroopasta, erityisesti Hollannista ja Englannista Aasiaan vietävät kauppatavarat tuotiin meritse Arkangeliin. Sieltä etelään jokiväylää Vienajokea, sitten Suhona-jokea ja edelleen muita jokiväyliä pitkin aina Kiinaan ja Intiaan saakka. Samaa reittiä idän tavarat kulkivat myös etelästä Arkangelin kautta edelleen Eurooppaan. Monet ”idän ihmeet” olivat tunnettuja Veliki Ustjugissa paljon aiemmin kuin syrjemmässä Moskovassa. Vasta 1869 Suezin kanavan valmistuttua jokiväylä menetti merkitystään. Siperian rata valmistui vasta vuosisadan vaihteessa.

Veliki Ustjug sijaitsee Vologdn alueen koillisosassa lähellä Arkangelin alueen ja Komin tasavallan rajoja

Vilkkaan laivaliikenteen vuoksi kauppareitin Suhona- ja Jug- jokien risteykseen perustettiin välietappina Veliki Ustjugin kaupunki vuonna 1147.  Se on Moskovan ohella Venäjän vanhimpia vielä olemassa olevia kaupunkeja. Venäjällä on vain kahdella kaupungilla virallinen oikeus käyttää veliki eli suuri/mahtava -arvonimeä. Toinen on Veliki Novgorod.  Tosin jotkut muutkin kaupungit ovat omavaltaisesti käyttävät tätä arvonimeä. Venäjän kielen veliki tarkoittaa suomeksi ei vain suuri vaan lähinnä ”mahtavaa”, vaikka esimerkiksi Pjotr Veliki suomennetaan Pietari Suuri.  Vologdalaiset ovat tietenkin hyvin ylpeitä tästä arvonimestä.

PAKKASUKKO – RUHTINAS

Veliki Ustjug oli siis sopiva paikka Pakkasukko-ruhtinaan asuinpaikaksi. Pakkasukon asuinaluetta rakennuksineen kutsutaan venäjäksi votšinaksi eli (ruhtinaan) perintötilaksi. Englanniksi he käyttävät sanaa residence, residenssi, jolla alun pitäen tarkoitettiin korkea-arvoisen henkilön asuin- ja virkataloa ympäröivine pihoineen ja puistoineen. Aiemmin paikalla sijaitsi sanatorio.

Votšinaan rakennettiin erilaisia pyöröhirsimökkejä, uima-allas, biljardihuone, hotelli, ravintola, sauna, satupuistoja ja monenlaisia liikuntamahdollisuuksia. Puuta ei tarvinnut säästää, koska Moskovan kaupungin ohella keskeinen sponsori oli paikallinen metsäkombinaatti Novatorsk.

Pakkasukon votšhina sijaitsee 15 kilometriä Veliki Ustjugin keskustasta. Kaupungissa on nykyisin noin 30 000 asukasta.

Vologdalaiset määrittelivät Pakkasukolle ruhtinaan arvovaltaan sopiva pukeutumiskoodin, joka haluttiin vakiinnuttaa aiemmasta vaihtelevasta käytännöstä. Sen mukaan Pakkasukolla on valkoinen huivi, paita ja housut. Punainen päähine ja turkki ovat joutsenuntuva- ja hopeakoristeisia. Turkki ulottuu maahan saakka. Puna-valkoinen päähine on ovaalin muotoinen, jollaista vanhimmat tsaarit, kuten mm. Iivana Julma, käyttivät. Punaiset hopeakoristeiset nahkasaappaat voi kovalla pakkasella korvata valkoisilla huopikkailla (valenki), mutta niissäkin tulee olla hopeakoristeet. Pitkä sauva kuuluu varustukseen ja sekin hopea- tai kristallikoristeinen. Pakkasukolla on paksu harmaa parta ja tukka. Pakkasukko voi käyttää myös kruunua. Ruhtinaan arvon mukaisesti Pakkasukko liikkuu kolmen hevosen, troikan vetämässä reessä.

SININEN VAI PUNAINEN ?

Neuvostoliiton aikana suomalaista Joulupukkia pilkattiin kapistalistien lihavaksi coca-cola -pukiksi punaisen asusteensa vuoksi. Neuvosto-Pakkasukko pukeutui siniseen, mikä olikin luonnollinen väri pakkasen jumalan, Marozkan perilliselle. Mutta 1990-luvulla Pakkasukon asusteet muuttuivat vähitellen punasävyisiksi niin kuin Vologdan virallinen pukukoodikin kertoo. Pukukoodia rakennellut perinnetutkija Svetlana V. Zharnikova, Pakkasukon profiilin kehittäjä, kertoo, että vaikeinta oli löytää yhteisymmärrys juuri Pakkasukon asun väristä. Teattereissa, elokuvissa jne. oli jo vuosikymmenet ellei vuosisadat käytetty sinistä tai valkoista asua.

Vielä vuonna 2014 Venäjän valtionduuman jäsen, Moskovan pormestariehdokas, liberaalidemokraattisen puolueen varapuheenjohtaja Mihail Degtjariov teki aloitteen, että Pakkasukon pukukoodi pitää muuttaa siten, että se erottuu Joulupukin coca-cola -punaisesta ja pitää siirtyä perinteiseen siniseen, isänmaallisempaan väriin. Aloite ei virallisesti muuttanut Veliki Ustjugin Pakkasukon asun väriä.

Vaikuttikohan pukuarvostelu kuitenkin. Vasten punaista pukukoodia siniasuinen Pakkasukko kiitti Joulupukkia syntymäpäiväonnitteluista. Kaikisssa muissa kuvissa Pakkasukko esiintui punapukuisena.

Periytyminen Morozkan jumalaisesta olemuksesta antaa luonnollisen taustan ruhtinasmaisuuteen ja yleensäkin venäläiseen mahtipontisuuteen. Toisaalta on tarkoituksellisesti haluttu erottautua Joulupukista, joka pukeutuu harmaisiin huopikkaisiin tai maalaissaappaisiin, lapikkaisiin, arkisiin housuihin ja takkiin, kantaa tonttulakin kaltaista päähinettä, jonka tyyppistä venäläiset maatyöläisetkin olivat käyttäneet. Ajaa vaatimattomasti poropulkalla.

Vologdan Pakkasukon virallinen ”syntymäpäivä” on 18. päivä marraskuuta. Ajoittuu sopivasti talven alkuun, kun pakkaset alkavat. Se on lähtölaukaus uuden vuoden valmisteluille ja Vologdan Pakkasukko kiertää Venäjän eri alueilla, myös Moskovassa. Käytännössä kyse on Vologdan alueen matkailun markkinoinnista.

Pakkasukon syntymävuotta ei kerrota, mutta vologdalaisten tarinan mukaan Pakkasukko muutti Veliki Ustjugiin vuosi kaupungin perustamisen jälkeen eli 1148. Siis ”muutti” eli oli syntynyt jo aiemmin Morozkan tapaan.

Moskovan tukemana virallisena Pakkasukkona toimi vologdalais-syntyinen Moskovassa näyttelijänä toimiva Dmitri Nazarov. Hänen siviilirooliaan ja nimeään ei pyritäkään peittelemään. Hän on noin kaksi metriä pitkä ja kengännumeron kerrotaan olevan 47. Tämä Lužkovin suosikki ajeli Lužkovin kanssa pitkin Moskovan katuja. Lužkov irvaili lehdistölle: katsokaa miten iso ja riski meidän Pakkasukkomme on verrattuna Suomen Joulupukkiin, joka on lyhyt ja laiha.

Kun Venäjän virallinen Pakkasukko ja Suomen virallinen Joulupukki tapasivat ensimmäisen kerran marraskuussa 2000 Moskovassa saimme huomata, että aivan samankokoisia ovat. Saattoi myös huomata, miten hyvin nämä kaksi taruolentoa sopivalla tavalla lähes täydellisesti erosivat toisistaan. Kuvastavat hyvin venäläistä mahtipontisuutta ja suomalaista, ainakin ulkoista vaatimattomuutta.

Joulupukki ja Pakkasukko kertovat, että he ovat toisiaan rakastavia veljeksiä. Monisatavuotisten elämänvaiheitten erilaisuus on muovannut heidän ulkoisen olemuksensa erilaisiksi.

PAKKASUKON PERHE

Vologdan Pakkasukolle luotiin perhetarina. Tosin se melko pian unohtui mediassa, ehkäpä liian monimutkaisena.

Vaimo: Talvi

Lapset: Tuuli, Lumimyrsky, Hirmumyrsky

Sisar: Tuiskunen

Vaimon veljiä ja sisaria: Punainen kevät, Punainen kesä, Kultainen syksy

Lapsenlapsi: Snegurotška – Lumityttö

Lumityttö on tuttu vanhasta venäläisessä kansanperinteestä. Muut Pakkasukon sukulaiset ovat uusia, Vologdan Pakkasukko-tarinaan sijoitettuja luomuksia käytetään lapsille kehitetyissä lukuisissa uusissa saduissa.

LUMITYTTÖ – SNEGUROTŠKA

Lumityttö on jäätyneen veden symboli ja on siksi pukeutunut valkoisiin ja vaaleansinisiin vaatteisiin. Hänen päähineensä on hopea- ja helmikoristeinen. Lumityttö auttaa Pakkasukkoa lahjojen jakamisessa uuden vuoden aattona. Lumityttö esiintyy lukuisissa elokuvissa ja myös kuuluisan säveltäjän Rimsky-Korsakovin oopperassa. Lumityttö on nykyisin Pakkasukon välttämätön seuralainen, lapsenlapsi. Lumineito pohjautuu vanhoihin venäläisiin taruihin, mutta on erillinen Marozka-taruista, mutta ovat nyt löytäneet toisensa.

Erään tarinan mukaan Snegurotška on Kevään ja Talven tytär, joka ilmestyi lapsettomalle pariskunnalle. Hänet pidettiin eristyksessä pojista, koska hän ei voi rakastua ihmisolentoon, koska hän silloin sulisi.   Toisen tarinan mukaan tytön ilkeät ottovanhemmat ajoivat hänet ulos pakkaseen, josta Talven haltija, vanha mies Marozka pelasti hänet ja puki lämpimiin vaatteisiin. Hänestä tuli Lumityttö, Snegurotška.

Snegurotška on neitoikäinen ja hyvin viehättävä. Englannin kielen Snow Maiden mukaisesti suomen kielessä käytetään myös muotoa Lumineito. Kun Lumineitoja ympäri Venäjää tarvitaan useita, on syntynyt kova kilpailu, kuka saa sellaisen arvostetun aseman. Erityisesti Vologdan Pakkasukon Lumineidoksi on tunkua. Näyttelijät, laulajat, missit ja muut julkkikset haluaisivat Lumineidoksi.

NYKYPÄIVÄN PAKKASUKKO

Vologdassa on painettu lukuisa määrä Pakkasukosta kertovia korkeatasoisia esitteitä, kalentereita, runokirjoja ja muita matkailulle ja lapsille tarkoitettuja julkaisuja. Myös jo vuonna 1924 perustettu kuuluisa lastenlehti ”Murzilka” julkaisi ainakin 1999 ja 2002 Vologdan Pakkasukko -teemaiset numerot. Kiinnittyy huomio, että lähes kaikissa julkaisuissa on kuvia ja kertomuksia Joulupukin ja Pakkasukon tapaamisesta marraskuussa 2000. Tapaaminen oli hyvin tärkeä Pakkasukon imagolle.

Venäjällä kun ollaan Veliki Ustjugiin perustettiin votkatehdas, joka tuotti Pakkasukko-votkaa, jonka pullon siihen aikainen erikoisuus oli että, kun pullon alaosan läpi eräänlaisen ikkunan läpi katsoi, näkyy toisella puolella Pakkasukko. Toki ensinnä pitääjuoda pullo alle puolen välin, jotta Pakkasukko näkyy.

Pakkasukko on esiintynyt presidentti Putinin tapaan eräänlaisena macho-miehenä, joka on mm. käynyt Euroopan korkeimmalla, Venäjällä sijaitsevalla, 5642 metriä korkealla Elbrus-vuorella, Etelämantereella jne. Vologdan Pakkasukko oli Sotšin 2014 olympiakisojen maskotti. On myös perustettu Pakkasukko Akatemia, josta tosin ei perustamisen jälkeen ole kuulunut mitään.

Venäjällä on toki lukuisia paikallisia Pakkasukkoja, jotka vuosittain Vologdan Pakkasukon kutsusta kokoontuvat. Myös Valko-Venäjällä elää vahva Pakkasukko-perinne. Näistä enemmän tämän kirjoitussarjani  muissa artikkeleissa.

Pormestari Juri Lužkov oli avainmesenaatti Vologdan Pakkasukon synnyttämisessä ja myös Pakkasukon ja Joulupukin yhteistyön kehittämisessä

Tämän artikkelisarjan myöhemmissä osissa kerrotaan Lužkovin roolista ja Joulupukin ja Pakkasukon yhteistyöstä tarkemmin.

Ennen pormestari Lužkovin erottamista virastaan 2010 hänen kuvansa ja tärkeä roolinsa oli esillä kaikissa mahdollisissa Pakkasukko-yhteyksissä. Sen jälkeisissä julkaisuissa ei Lužkovia enää ole mukana, mutta korostetaan presidentti Putinin roolia Pakkasukon tukihenkilönä.

AUNUKSEN PAKKAINE

Venäjän Karjalassa, Aunuksessa on Pakkasukon vastine Pakkaine. Tarina synnytettiin 2000 eli samana vuonna, kun Veliki Ustjugin Pakkasukko ja Lapin Joulupukki tapasivat ensimmäisen kerran. Tarinan mukaan Pakkaine on kauppiaan poika. Kauppias vaimoineen oli talvella menossa markkinoille.  Oli kova pakkanen ja vaimo synnytti kuormastossa keskellä metsää pojan. Oli joulukuun 1. päivä. Poika oli voimakas ja terve. Alkoi itkeä vasta kun vietiin pakkasesta sisään lämpimään. Pojalle annettiin nimi Pakkaine.

Pakkaine, kauppiaan poika Aunuksesta

Pakkaine kutsuu joka vuonna syntymäpäivänään joulukuun 1. päivänä Venäjän Pakkasukot Aunukseen, joskus Petroskoihin. Ohjelmaan kuului erilaisia kilpailuja. Myös Lapin Joulupukki sai kutsuja osallistua kisoihin, mutta halusi olla uskollinen Veliki Ustjugin Pakkasukolle eikä ole niihin osallistunut. Euroopan eri maissa on järjestetty myös joulupukkien kokoontumisia. Lapin Joulupukki ei niihin osallistu, koska joulupukkejahan on vain yksi.