Kaivukesä oli ja meni. Lemmenjoelta viimeisimmät odottelivat kelkkakelejä, jotta ei tarvitsisi lumessa jalkaisin rämpiä. Osa kylille palanneista valmistautuu lähtemään uudellen talvenviettoon kultamaille ja valmistelemaan huoltoajoja. Ivalojoen suunnasta viimeisimmät kaivukuvat tulivat juuri ennen lumen tuloa. Lyhyttä kesää tehtiin pitkään.
Ajatukset suuntautuvat ensi kesän kaivuun. Kullanhuuhdontalupajonossa olevat hätäilevät, kun lupia ei kuulu. On kuitenkin muistettava, että jos lupa kirjoitetaan tämän vuoden puolelle vaikka joulukuun viimeisenä päivänä, pitää maksaa tämän vuoden maksut. Jonossa on yli 140 lupahakemusta.
Odottelemme Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöstä toisen kierroksen valituksista ensimmäisistä konekaivuluvista. LKL kiirehti jo kesällä hallinto-oikeutta tekemään päätökset, jotta saadaan linjaus Tukesin valmisteluja varten ja voivat panna ison rattaan pyörimään.
Keskusteluyhteys Saamelaiskäräjiin avattu
Kävimme toiminnanjohtajan ja edunvalvontapäällikön kanssa tapaamassa Saamelaiskäräjien johtoa. Keskustelut olivat asiallisia. Käräjien puolelta korostettiin, että eivät vastusta lapiokaivua. Liiton puolelta toistimme, että tosiasiassa vaikeuttavat myös lapiokaivua, koska valituksillaan tukehduttavat Tukesin valmistelun. Myös käräjien lausunnot lapiokaivuluvista ovat olleet sisällöltään kielteisiä, joten todellisuus ei vastaa puheita.
Keskustelut käräjien kanssa eivät tuoneet konkreettista muutosta, mutta ei sellaista uskalletukaan odottaa. Mutta tapaaminen saman pöydän ääressä on sinänsä myönteinen asia. Käräjien edellisen puheenjohtajan kanssa sellainen ei ollut mahdollista. Minun toimintaperiaatteeni edunvalvonnassa on, että aina kannattaa avata ja pitää keskusteluyhteys pahimpienkin vastustajien kanssa. Olisi liiton heikkouden osoitus, jos ei olisi halua keskusteluun, vaan vain ampua julkisuuden kautta.
Myös tapaamisia Metsähallituksen edustajien kanssa
Kesäkuussa tapasimme Metsähallituksen pääjohtajan. Hänen suhtautumisensa kullankaivuun oli aivan myönteinen. Kuten käynnisä olevassa metsähallituslakia koskevassa keskustelussa on todettu, on kuitenkin sellainen kummallisuus, että Luontopalvelut eivät ole pääjohtajan ohjauksessa, vaan ympäristöministeriön. Tapaamme lähiaikoina Lapin luontopalvelun johtoa ja muuta henkilökuntaa. Asialistalla on monenlaista., mutta palataan niihin myöhemmin.
Kaivoslain vaikuttavuus tarkastelussa
Työ- ja elinkeinoministeriö selvittää uuden kaivoslain toimivuutta. Asia on laaja ja aikaaviepä. Tavoitteena on, että tarkastelu ja siitä vedettävät johtopäätökset, mm. mahdolliset lakimuutokset toteutetaan tämän eduskuntakauden aikana. Tarkasteluun tulevat väistämättä myös kaivosten ympäristökysymykset, jossa monenlaisia muutosintressjä.
LKL on viestittänyt TEM:lle ja kansanedustajille, että kullankaivun osalta on monia ongelmia, joita voitaisiin poistaa kevyin lainsäädännöllisin muutoksin, jotka voitaisiin irroittaa laajemmasta muutostyöstä. Saimmehan erillisratkaisuna täytäntöönpanoluvan mahdollisuuden vanhojen kaivualueiden jatkoluville valituksista huolimatta. Monet niistä ovat luonteeltaan verrattavissa tarpeettoman byrokratian purkuun, mikä myös on maan hallituksen agendalla.
Tapasimme Lapin kansanedustajaryhmän ja saimme lupauksen olla esitystemme takana. Niinhän poliitikot aina sanovat, mutta haluan uskoa, että myös ovat. Olemmehan aiemmin saaneet Lapin monen kansanedustajan tuen. Aktiivisimmat jäsenemme ovat olleet yhteydessä oman alueensa kansanedustajiin.
Lakiteknillisesti helposti toteutettavia olisivat mm. täytäntöönluvan mahdollisuus myös uusiksi katsotuille kullanhuuhdontaluville, luvityssyklin oleellinen pidentäminen, kullanhuuhdonta-alueen hehtaarimäärän kaksinkertaistaminen, kullanhuuhdontaluvan voimassaolo jatkohakemuksen viranomaiskäsittelyn ajan ja päällekkäisyyden poistaminen eri viranomaisten lupakäsittelyssä.
Vaatimuslistalla on myös Lemmenjoen kaivospiirien lakkautuksen uudelleen tarkastelu. Ympäristölainsäädännön puolella vaatimuksena on, että pienimuotoinen kullankaivu, esim. alle 1000 m3 kaivu vuodessa, vapautetaan ympäristöluvasta.
Keski- ja Pohjois-Lapissa satoja tonneja löytämätöntä kultaa
Geologian tutkimuskeskuksen julkaisusarjan tutkimusraportissa 216/2015 arvioidaan Suomen kallioperän löytämättömiä kultavaroja. Tulokseksi saatiin, että Suomessa on noin 1366 tonnia toistaiseksi löytämättömissä kultaesiintymissä. Tästä 750 tonnia on kallioperästä löytyvää kultaa, josta yli puolet sijaitsee vihreäkivivyöhykkeellä Keski- ja Pohjois-Lapissa. Muita kiinnostavia alueita on Hämeessä, Pirkanmaalla ja Itä-Suomessa.
Tutkimus keskittyy siis kalliokullan eli perinteisen kaivoskullan selvittämiseen. Muuta kuin kallioperän kultaa olisi 616 tonnia. Jo tunnettuja esiintymiä on 444 tonnin verran.
Raportti on jäänyt vähälle huomiolle.Se on englanninkielinen geologien ammattikielellä kirjoitettu. Toivottavasti joku asiantuntijamme tutkii raportin ja kertoo, mitä siitä on vedettävissä johtopäätöksiä huuhdontakullan suhteen.
Toinen asia ja osin tähän raporttiinkin liittyen on, että kullankaivajien pitäisi välillä nousta rämpimästä kylmissä puroissa ylös kuivalle maalle. Johdantona tähän voisi olla vaikka Tapio Soukan Mineralia-lehden 2/2015 numerossa kirjoittama kansanomainen artikkeli Upakulta - esiintymät ja niiden muodostuminen, jossa hän tarkastelee kullan esiintymistä syntytavan mukaan. Lehden numero on kulta-teemainen, joten siitä löytyy muutakin kiinnostavaa, mm. liiton Palsinojan valtaukselta artikkelin Palsinojan katinkultaa vaskoolin pohjalta.
Kuivan maan ja myös purojen tutkimiseen soveltuvat metallinetsimet ovat kehittyneet ja halventuneet. LKL pyrkii ensi kesänä järjestämään maastokurssin metallinetsimen käytössä.
