TUTKIMUS JA OIKEUS KULLANKAIVAJIEN TUKENA

Minulta hiljaiseloa Ruitunmutkasta-blogini suhteen. Olen ollut keskittynyt aikaisemman työpaikkani Lapin lääninhallituksen kansainvälisen toiminnan historiikin kokoamiseen. Aloitin aiheeseen liittyvän blogin kirjoittamisen. Joulunajan merkeissä aloittaen Joulupukin ja Venäjän Pakkasukon yhteistyöstä. Niistä kolme on ilmestynyt ja lisää on tulossa. Viimeisin  https://suomivenajaseura.fi/jakutian-tsishaania-tapaamassa/ . Palaan kyllä Ruitunmutkaan.

Paikallislehti Inarilaisessa on useasti toimituksen kirjoittamia kullankaivua käsitteleviä juttuja. Yleissävy on myönteinen kullankaivulle. Myös yleisönosastokirjoituksissa käsitellään kullankaivua. Mielestäni kullankaivajan kannattaa seurata lehteä. Viime talvena keskustelin päätoimittajan kanssa mahdollisuudesta, että kaivukautena Kullankaivajien liitto tai muu keskeinen henkilö toimittaisi lehdelle aineistoa. Toimituksella olisi mielenkiintoa kullankaivukesän ajankohtaisiin uutisiin. Viime kaivukautena ei toteutunut, mutta tulossahan on uusi kaivukausi.

On tärkeää, että tiedotus jäsenistölle pelaa sisäisen yhteenkuuluvuuden kannalta. Mutta jos ajatellaan kullankaivajien edunvalvonnan kannalta, tärkeintä on tiedotus ulospäin. Paikallisen väestön, Inarin ja Sodankylän väestön ajantasainen informointi on äärimmäisen tärkeää. Ei pidä vähätellä paikallislehtien merkitystä.

Poronhoito ja kullankaivu porotutkijan näkökulmasta

Viimeisimmässä, 15.1.2019 ilmestyneessä numerossa maamme ehdottomasti arvostetuin porotutkija, RKTL:n Kaamasen porontutkimusaseman johtajana vuosikymmeniä toiminut tohtori, dosentti Mauri Nieminen tarkastelee poronhoidon ja kullankaivun suhdetta otsikolla ”Saamelaisporonhoito ei ole kestävää, lopettaako myös kullankaivun?”. Nieminen on viime syksynä käynyt useilla eri kullankaivualueella tutustumassa, miltä tilanne paikan päällä näyttää.

Lainaan Mauri Niemisen laajasta kirjoituksesta kullankaivua koskevia keskeisiä kohtia:

-         -  Poromäärä on 1970-80 luvulta alkaen lähes kaksinkertaistunut, ja kullanhuuhdonta-alueen paliskunnissakin on nykyään 27 000 eloporoa

-        -   Kiistat ovat olleet enemmänkin saamelaispolitiikkaan kuin porolaitumiin liittyviä

-          - Porojen ylilaidunnuksen vuoksi suojelualueet ovat jo kuluneempia kuin ulkopuoliset alueet

-          - Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa porot näyttäisivät välttävän kaikkea muuta paitsi poronhoitoon liittyvää. Välttämisvyöhyke ulottuisi jopa 1,5 kilometrin etäisyydelle varsinaisista kullankaivupaikoista. Yhtä paljon Ivalon paliskunnan poroja häiritsivät myös asunnot, valtatiet ja moottorikelkkareitit

-         -  Olen nähnyt yksittäisiä poroja ja pieniä porotokkia kesäisin kullankaivupaikoilla ja teillä. Lisäruokintaan ja koneisiin tottuneet porot eivät pelkää kaivureitakaan töissä. Ne tulevat kuumina kesäpäivinä pakenemaan räkkää montuille. Kovin räkkäisiä, kivikkoisia puronvarsia ne välttävät, yleensäkin poroja on kulta-alueilla kesällä vähän. Tämä johtuu huonoista kesälaitumista, porojen liikkeistä ja poronhoitotöistä, ei kullankaivusta.

-         -  Ivalon paliskunnassa … kulta-alue ei ole varsinaista porojen kesälaidunaluetta, enemmän poroja on vasta loppukesällä ja syksyllä. Kulta-alueen mäntykankailla ei ole alle 1,5 kilometrin etäisyydellä kaivualueilta soita, kosteikkoja ja heinikköalueita, jotka houkuttelisivat poroja jäämään ja laiduntamaan kesäisin alueella. Tästä ei voi syyttää kullankaivua. Ivalon kullanhuuhdonta-alueella ei ole jäkälää. Sen ovat porot jo syöneet tai tallanneet

-          - Roivaisen kaivualueella on runsaasti vain varpuja, kulta melkein pinnassa. Alueen porot ovat talvella heinäruokinnassa ja tarhoissa

-          - Lapin Ely:n ja Metsähallituksen tutkimuksen mukaan karuimmilla Lemmenjoenkin kulta-alueilla 10 vuotta aiemmin tehdyn koneellisen kullankaivun maisemoinnin jälkeen kasvillisuuspeitto vaihteli 70-95 % välillä. Kosteat paikat maisemoituvat nopeammin, kuivat ja kivikkoiset paikat kunttaakin käyttäen hieman hitaammin

-          -  Saamelaiskäräjät on lausunnoissaan kuvannut usein kullankaivun monia vaikutuksia ja uhkia ”tarkoituksenmukaiseen ja ekologiseen poronhoitoonsa”. Nykyään saamelaisten poronhoito alkaa olla yhtä ”lantalaista” kuin suomalaisten.

Mauri Niemisen toteamukset tuttuja eikö vain? Nämä seikat Kullankaivajien liitto ja kullankaivajat todenneet jo aiemminkin omiin havaintoihinsa perustuen. On tavallista, että kysytään tutkimuksista, että miksi tutkia, mitä uutta, tämähän tiedettiin jo aiemminkin. Mutta tavallisen kansalaisen, varsinkin asianosaisen näkemykset kuitataan epätieteellisiksi ja puolueellisiksi.

Mutta nyt on kyseessä kansainvälisestikin arvostetun ”porotohtorin” tutkimustuloksiin ja paikalla tilanteeseen tutustumiseen. Jo pitäisi totuus tunnustaa totuudeksi.

Nämä tosiasiat on jo aiemmin esitetty myös Saamelaiskäräjien yli sadan hylätyn valituksen kullankaivajien lausunnoissa. Hallinto-oikeudessa ja Korkeimmassa hallinto-oikeudessa perustelut on noteerattu ja valitukset hylätty. Oikeusistuimet ovat todenneet nämä tosiasiat ja ovat niiden mukaan toimineet.

Aiheeton rikosilmoitus on rikos

Tällaisella otsikolla Lemmenjoen Puskuojan veteraanikaivaja Kari Merenluoto kirjoitti Inarilaisen yleisönosastopalstalla 9.1.2019. Merenluoto viittaa otsikollaan, että Korkein oikeus (KKO) on taannoin tehnyt päätöksen, jossa se toteaa aiheettoman rikosilmoituksen olevan rikoksen.

Inarin kunnan ympäristötarkastaja teki syyskuussa 2016 ilmoituksen luonnonsuojelurikoksesta ja ympäristön turmelemisesta Merenluodon kaivospiirillä. Rikosilmoitus sai laajasti julkisuutta. Myös eduskunnassa käytettiin tapausta perusteluna, jotta kaivoslakia ei pidä muuttaa kaivospiirien lakkauttamisen siirtämiseksi.

Kihlakunnan syyttäjä ilmoitti 30.10.2018, että ”jätän syytteen nostamisen, koska oikeudenkäyntiä ja rangaistusta on pidettävä kohtuuttomina ja tarkoituksettomina”. On sinänsä hyvä, että syyttäjä päätyi kansalaisen oikeustajun mukaiseen päätökseen, mutta kysyä pitää kansalaisen oikeusturvan perään. Ei ole oikein, että syytteen kohteen piti yli kaksi vuotta odottaa, eteneekö asia syytteen nostamiseen tai ei, eli roikkua löysässä hirressä.Tämähän ei ole poikkeustapaus syyttäjälaitoksen hitaasta käsittelystä. Mutta taas konkretisoitui.

Kaikki sai alkunsa siitä, kun kun sensaationälkäisessä lehdistössä meni läpi saamelaiskäräjien varapuheenjohtajan antama liioiteltu tieto, että Lemmenjoen yläjuoksu on kullankaivun vuoksi samentunut. Totta on, että vesistöön tuli samentumia, koska kesä oli sateisin yli 50 vuoteen, niin kuin Merenluoto kertoo. Sellaiset sateet aiheuttavat veden samentumisen on kullankaivua tai ei. Lemmenjoki lähtee suurilta soilta, suot tuovat humusta jokeen tulvien aikana. Kanjonimaiset joen rannat valuttavat humusta sadevesien mukana.

Kunnan ympäristötarkastajan aiheettomaksi osoittautunut rikosilmoitus on aiheuttanut syytteen kohteelle huomattavia taloudellisia kustannuksia. Tietysti myös yhteiskunnalle. Kullankaivajien yhteistyö Inarin kunnan kanssa on sujunut jokseenkin hyvin, mutta yksittäisen virkamiehen toiminta aiheuttaa särön. Tosin kyseistä virkamiestä kohtaan on meneillään muitakin arvosteluja, mutta ne eivät kuulu tämän kirjoituksen piiriin.

Nämä kaksi asiaa luovat myönteistä mielialaa, että nyt alkaa tutkimus osoittamaan ja oikeuslaitos ymmärtämään kullankaivun todellisuuden ja osoittamaan oikeaksi sen, mitä kullankaivajat ovat jo pitkään esittäneet. Toisaalta tietysti, lievästi sanoen kismittää, että näin pitkään, satoja valituksia, omia ja käräjien, niihin vastaamisia jne. on vaatinut ja oikeastaan ollaan vanhassa tilanteessa. Nyt on kuitenkin hyvä pohja jatkotoimenpiteille. Mitä ne ovat, siinä liiton tehtävä.