MATKAILUN KULTA-LAPPI ETENEE KUITENKIN

Turistit kultamailla aiheuttavat kullankaivajien keskuudessa ristiriitaisia tunteita. Osa jyrkästi vastustaa, osa haluaisi kullankaivun ja kultahistorian olevan voimakkaammin mukana Lapin matkailun kehittämisessä.  Osa on valmiita itsekin osallistua kultamatkailun toteuttamiseen.

Kielteinen suhtautuminen useasti perustuu omakohtaiseen kokemukseen, kun turisti tulee töllöttämään montun reunalle ja luvatta kuvaamaan. Konekaivun jälkiä halutaan kuvata ja kuvat päätyvät mediaan, nykypäivänä somen monenlaisiin syövereihin ja väärinkäyttöön. Turisti voi olla vaarassa työkoneiden lähellä ja montunreunoilla. Kenellä on vastuu? Kaivualueen rajat pitää tietysti merkitä. On aivan selvää, että tällainen turismi häiritsee kullankaivua. Kullankaivualueella liikkuminen vaatii haltijan luvan. On ymmärrettävää, että konekaivaja ei innostu kulkijoista eikä ole aikaa hyppiä puikoista juttelemaan eikä pois häätämään. Eikä ryhtymään matkailurittäjäksi.

Kultamatkailu ei ole uusi idea

Jotkut, lähinnä lapiokaivajat mielelläänkin ottavat vastaan vierailijoita, kertovat kaivusta ja jopa ottavat mukaan kaivuun. Muutamat ovat tehneet turisteista lisätulolähteen ja tuotekehitelleet kullankaivun elämystuotteeksi oheispalveluineen. Jo Raumalan Nipa 1970-luvun alussa totesi, että parhaiten ja helpommalla työllä kulta löytyy turistien lompakosta. Hän otti turisteja Lemmenjoen Puskulla vastaan kaivuhommiin kohtuullista korvausta vastaan. Sitten Nipa yhdessä Yrjö Korhosen kanssa perustivat turistivaskaamon Tankavaaraan. Kultakylä elää ja voi hyvin tänäkin päivänä.


Merenluodon Kari, pitkän linjan ammattikaivaja, kertoi maineikkaan, valitettavasti jo manalle menneen Kullankaivaja-lehden ensimmäisessä numerossa 1999 visiostaan "kullankaivu on Lapissa niin suuri matkailuhoukutin, että sitä ei ole täällä vielä kunnolla tajuttu hyödyntää". Ken on seurannut miten Kaliforniassa, Yukonissa, Alaskassa kultaturismia kehitetään, voi hyvin kuvitella, millaisia mahdollisuuksia todellakin olisi Lapissakin. Lappi on Euroopan ainoa elävän kullankaivun alue.  Kari kehitteli ajatustaan hankeluonnokseksi Kulta-Lappi - Euroopan kultamatkailukeskus. Hän toimitti sen 2004 Inarin kuntaan, jonne se hautautui. Kunnassa elettiin Saariselän matkailuteollisuushuumassa.

Myös Karin hankeideaan kuului Saariselälle sijoitettava Kulta-Lapin toimintakeskus, jonka puitteissa laaditaan yhdessä projektisuunnitelmat, rakennetaan yhteistyöverkosto, koordinoidaan tuotteistus ja markkinointi, myönnetään yhteistyökumppaneille Kulta-Lapin status. Toimintakeskusta varten perustettavaan kiinteistöyhtiöön olisi ollut kiinnostuneita paikallisia sijoittajia. Perustettiin sen sijaan Siula, jonka vaikeudet tiedämme. Siltä puuttuu vetovoimainen liikeidea, joka Kulta-Lapin toimintakeskus olisi voinut olla. Toimintakeskukseen olisi sijoittunut kultakonttori, ohjelmapalveluita, kurssitoimintaa, matkamuistovalmistusta ja -kauppaa, ravintola- ja majoituspalveluita, kaivuvälinevuokraamo jne. Kyse siis oli erilaisten ideoiden pankki, josta kukin mukaan lähtevä yritys poimisi liikeideaansa sopivan toiminnan. Hankkeen perusidea oli, että kootaan yhteen erityyppisiä toimijoita, jotka toimisivat yhteistyössä toinen toistaan vahvistaen.

Minäkin osallistuin kultamatkailun kehittelykeskusteluun Kullankaivaja-lehden kakkosnumerossa. Esitin käsityksenäni, että matkailun tulevana trendinä tulee matkailukaupunki-ajattelun rinnalle kauas-pois-hälinästä suuntaus. Kullankaivumatkailu olisi yksi sellaisen muoto. Nykypäivänä Lemmenjoella Kelan Jukan Petronella-Opisto on esimerkki tällaisesta.

Omalle ajattelutavalleni syntyi pohja tehdessäni silloisille Matkailun kehittämiskeskukselle ja Kehitysaluerahastolle tutkimuksen Pohjois-Lapin matkailun kehittämisestä. Se tilattiin Lapin ensimmäisen matkailun kehittämisohjelman 1975-1980 pohjatyöksi. Mukana olivat mm. sen ajan gurut Niilo Tarvajärvi ja Spede Pasanen omaperäisine ideoineen, jotka eivät perustuneet bulkkimatkailuun. Päädyin tutkimuksessani siihen, että pienimuotoinen, olemassa olevaan asutukseen ja elinkeinoihin perustuva matkailu parhaiten tukisi aluetaloutta. Johtopäätökseni perustui 7 pohjoisen kunnan kunnanvaltuutettujen ja kymmenien paikallisten keskeisten toimijoiden näkemykseen. Toimiessani mm. Lapin Matkailu Oy:n johtotehtävissä, yritin ajaa ajatusta eteenpäin, mutta matkailukaupunkiajattelu vei voiton. Iso raha oli kiinnostunut vain isosta. Vain uuri on kaunista, oli ajattelutapa.

Myöhemmin on havahduttu todellisuuteen, että pienikin voikin olla kaunista. Menestystarinoita ovat Nellimin Erähotelli, Menesjärven Korpihotelli, Tankavaaran kultakylä, porotilat, husky-ajelut, hiljaisuuden retriitit, lumikenkäretket, katuvalojen sammuttaminen. Yhä useampi haluaa pois matkailukaupunkien hälinästä. Ovat maksamaankin niistä enemmän kuin tavanomaisista tuotteista. Kultamatkailu sopii siihen sarjaan erinomaisesti monine muotoineen. Tarvitaan vain mielikuvitusta.

Geoparkkeja ja Kultareittejä

Kulta-Lappi idea ei saanut vielä 2000-luvun alussa tuulta siipiensä alle. Vaati aikansa perusidean kypsyminen toteutettavaksi eri muodoissaan. Tankavaara kehittyi, samoin Njurgalahden palvelut. Syntyi Golden Geopark -hanke. Siinä oli paljon samoja aineksia kuin oli Kulta-Lapissa täydennettynä geologisella painotuksella. Geoparkissa matkailullinen hyödyntäminen oli keskeinen ajatus. Pitkän väännön jälkeen mukaan tuli Inarin kunnan lisäksi myös Sodankylän kunta. Mutta yllätys-yllätys, Inarin kunta torpedoi hankkeen loppusuoralla. Hämmästyttävä päätös. Hyvä valmistelutyö näytti menevän hukkaan. Mutta se on vielä käytettävissä. Siinä on hyviä aineksia jatkotyöskentelylle.

Myös kullankaivajien puolelta oli Geoparkin tiukkaa vastustusta siitäkin huolimatta, että Geopark-suunnitelmaan saatiin sisällytettyä kaikki kullankaivajien liiton esittämät kullankaivun häiriöttömän jatkumisen turvaavat vaatimukset.

LKL tukee muiden elinkeinojen kehitystä kunhan ne eivät vaikeuta kullankaivua


Lapin Kullankaivajain Liiton erääksi lähtökohdaksi on otettu, että liitto ei vastusta muiden elinkeinojen kehittämistä, vaan päinvastoin on osaltaan valmis tukemaan niitä, kunhan kullankaivajien oikeuksia ei heikennetä. Geopark oli kullankaivukuntien aluetalouden ja elinkeinojen, ennen kaikkea matkailuelinkeinon kehittämishanke. Liitto halusi olla osallisena sellaisessa. Se antoi myös Inarin kunnan elinkeinostrategiasta myönteisen lausunnon korostaen, että kullankaivu on osa alueen taloutta ja sen jatkuvuus pitää turvata. Kullankaivu ja -historia on matkailun vetovoimatekijä. Myös Lapin Matkailustrategia 2003-2006 luonnokseen annettiin em. periaatteista lähtevä lausunto.

Toinen hanke, joka on aiheuttanut keskustelua ja vastustustakin, on Lemmenjoen Kultareitti. Sen tarkoitus on tallentaa ja kuvata alueen kullankaivun historiaa ja nykypäivää. Sen avulla parannetaan Lemmenjoen kansallispuiston matkailupalveluja opastustaulujen ja muun sisällöntuotannon avulla. Liitto on ottanut tämänkin hankkeen osalta saman lähtökohdan kuin oli Geoparkissakin, kun osallistuu hankkeen toteutukseen, voi vaikuttaa hankkeen sisältöön.  Jos jättäytyy ulkopuolelle, annetaan mukana oleville vapaat kädet toteuttaa kullankaivua vahingoittavalla tavalla. Geopark-hankkeseen mukaan lähtemisellä voitiin turvata kullankaivun näkökohdat. Näin tehdään myös Kultareitin osalta. Hankkeessa on joitakin kipukohtia, mutta liitto ei anna periksi omien vaatimustensa suhteen. Jos ne eivät toteudu, liitto vetäytyy hankkeesta. Näin olisi tehty Geoparkinkin suhteen, jos vaatimukset eivät olisi saatu kirjattua asiakirjoihin.


LKL:n jäsenvaltauksetkin kultamatkailua

Kun utami kiinnostuu kullankaivusta oikein montun pohjalla, toteutuminen ei olekaan aivan yksinkertaista, jos ei satu olemaan tuttavapiirissä kaivualueen haltijoita. Liiton jäsenvaltaukset ovat oivallinen mahdollisuus kokeilla sitä todellisuutta. Tämähän on juuri kultamatkailua.

Monelle muutamat päivät riittävät kullankaivajan uralla, ei ollut hänen juttunsa. Hänestä saattaa tulla kyllä muuten Lapin hullu. Mutta hyvin moni, niin kovin moni tietää tuttavapiiristään tai omalta kohdaltaan, että parantumaton kuume on tarttunut kokeilijoihin. Ryhdytään tositoimiin oman tai yhteisen kaivupaikan hankkimiseksi. Kultaperinne jatkuu polvelta toiselle. Lapsetkin innostuvat. Moni on päätynyt paikalliseksi asukkaaksi. Joku kiirehtinyt Pyrkyrien palstalle.


Kulta-Lappi etenee kuitenkin

Aika ei ollut vielä 12 vuotta sitten kypsä Kulta-Lappi -hankkeelle. Mutta itse asiassa hyvin monet siihen sisältyneet tavoitteet ja ehdotukset ovat edenneet. Geoparkissa ja Kultareitissä on samoja elementtejä: geologiset ja kultapolut, vierailut kaivos- ja kaivupaikoille, kultamatkailun sekä kulta- ja kivikurssit, kullankaivun ja kulta-alueiden elämystuotteet. Tankavaaran suunnassa ollaan kehittelemässä ekokulta-hanketta. Odotamme mielenkiinnolla hankkeen etenemistä. Liitto on valmis tukemaan oikeasuuntaista hanketta ja varmistamassa, että kullankaivun näkökohdat otetaan huomioon.

Tankavaarassa ja sen lähiympäristössä on muutenkin meneillään vahva ja kannatettava kultamatkailun kehittämistavoite ja käytännön toteutus. Myös Savottakahvilassa kultaperinne on vahvasti mukana. Saariselällä on taantumaa. Tarvitaan uudenlaista Lapin kullan ja korukivien brändiä. Systemaattisesti sellaista ei ole yritetty tehdä.


Vuonna 1993 perustettiin Lapin Mineraalipörssi Oy. Sen tarkoituksena oli koota huuhdontakullan tuottajat yhteen ajamaan yhteisiä etuja. Hyvä ajatus jäi silloin alkuvaiheeseen. Nyt voisi olla aika herätellä hankeidea yhdessä Kulta-Lappi -hankkeen kanssa muodossa tai toisessa uudelleen henkiin. Tehtävänä olisi kullan ja korukivien alkutuottajien, jatkojalostajien ja jälleenmyyjien yhteistyö ja brändin luominen tuotteiden markkinoinnissa matkailukäyttöön. Alan yritykset ovat pieniä eikä resursseja riitä.  Täytyy synnyttää koko Lapin yhteinen hanke. Mukaan tarvitaan myös maakuntatasoisia toimijoita ja rahoittajia.

Kultaperinne on Pohjois-Lapin ja itse asiassa koko Lapin matkailun hyvin heikosti käytetty voimavara. Koko Lapin matkailun kehittämisessä ei ole systemaattista kultateeman hyväksikäyttöä. Talvisaikaa rakennetaan revontulten ympärille. Lapin matkailun pullonkaula on kesämatkailu. Sille ei ole löydetty vetonaulaa. Kultaperinne ja elävä kullankaivu olisi sellainen. Lappia markkinoidaan teemalla Above Ordinary. tavanomaisuuden yläpuolella. Kullankaivu on Above Ordinary. Toista ei löydy Euroopasta. Eksotiikkaa myös Aasian lisääntyvälle turismille.

Paikalliset tarinat ovat matkailun uusi avainsana. Ei haluta vain katsella, vaan halutaan kuulla ja ennen kaikkea kokea ja osallistua. Kullankaivun historia on täynnä tarinoita. Ja uusia syntyy. Täynnä eksotiikkaa ainakin siihen saakka, kun ei tarvitse sitä aivan tosissaan harjoittaa. Kultamatkailu parhaimmillaan on elämysmatkailua.

Ivalojoen kulta löytyi 150 vuotta sitten. Vuonna 2019 järjestetään Kullanhuuhdonnan MM-kisat Tankavaarassa. Kullankaivajien liitto täyttää 70 vuotta. Nyt olisi oiva tilaisuus lyödä matkailun kultateema läpi. Toivottavasti kunnat, Lapin liitto, yritykset ja rahoittajat tajuavat  momentumin, ainutlaatuisen tilaisuuden.


Lemmenjoen kullankaivun tulevaisuus

Lemmenjoella konekaivu on loppumassa. Sen lopettaa kaivoslaki tai hyödynnettävän maan loppuminen. Lapiokaivu jatkuu, mutta kannattavat maaperät hupenevat. Pienimuotoinen matkailupalvelu voisi olla monelle kaivajalle sopiva oheistoiminta. Opastusta kultamailla ja lähiympäristössä, kullan ja korukivien kaivua, nuotioräiskäleitä, taitavimmat kokit monipuolisempaakin, muusikko- ja muita esityksiä. Näistä on jo kokemusta. Kaikista kullankaivajista ei ole matkailijapalvelijaksi, mutta sellaisiakin löytyy.


Nykyiset kansallispuistosäännökset ja niiden tulkinta asettavat oman rajansa. Kun puiston hallinnoija Metsähallitus on nyt lähtenyt toteuttamaan kulta-alueen matkailupalvelujen kehittämistä Kultareitin muodossa eli houkuttelemaan lisää turisteja, luonnollinen seuraava askel olisi, että luotaisiin edellytyksiä myös muille matkailupalveluille kuin kultareitin opastetaulut. Metsähallituksen Luontopalvelujen pitäisi vahvistaa kullankaivajien ohjelmapalvelujen mahdollisuuksia. Väljyyttä kultamatkailijoiden kuljetusmahdollisuuksiin jne.

Kun konekaivajien rahti- ja henkilökuljetukset loppuvat, on jäljelle jäävien kullankaivajien venekuljetukset vaarassa. Njurgalahden matkailupalvelujen kysyntä vähenee. Lisääntyvä kultamatkailu turvaisi palvelut, mutta ei ehdi konekaivajia häiritsemään. Kaivinkoneet ehtivät  tai pitäisi tietysti sanoa, että joutuvat ennen alta pois.

Kullankaivaja-matkailuyrittäjät tietävät, minne ei turisteja pidä viedä. Ei koneiden tielle. Tietävät missä turistit otetaan mielellään vastaan, missä ei. Osaavat kertoa kullankaivun todellisuuden ja oikoa virhekäsitykset. Tietävät, missä voi ostaa kultahippuja tai koruja. Osaavat kullan tarinan.

Kultamatkailu nostaa hippukullan ja korukivien hintaa


Tämä kirjoitus ei ole kultamatkailun sokea ylistys. Se on sen tosiasian tunnustamista, että kullankaivua ympäröivä todellisuus on muuttamassa. Kullankaivu ei voi eristäytyä omaan suljettuun lokeroonsa. Sen pitää olla osa alueen elinkeino- ja muuta yhteiskuntaelämää.

Kyse ei myöskään ole vain siitä, että kullankaivajien on opittava elämään matkailun kanssa eli on sopeuduttava, halutaan tai ei. Hienokullan maailmanmarkkinahintaa ei matkailu heilauta. Mutta hippukullan, korukivien ja niiden jalosteiden hintaan kultamatkailu vaikuttaa. Kullan eksotiikan vuoksi Lappiin hurahtanut ostaa Lapin kultatuotteita. Kun kysyntä kasvaa, hinta nousee, varsinkin uniikkien ja sellainenhan jokainen hippu on.

Itsekin olen ollut todistamassa kultamailla naapurimaan uusrikkaan kourallisesta kultahippuostoksesta. Kaipasi vieläkin isompia hippuja, vaikka tarjolla oli kohtalaisen suuria. Juuri äskettäin näin kuvan Lapissa ulkomaille myydystä korkeatasoisesta kaulariipuksesta, jonka hintaa en rupea arvuuttelemaan, mutta oletan, että keskiverto suomalaisella ei sellaiseen olisi varaa. Somen avulla kultabrändi leviää maailmalle. Aasialaiset rynnivät Suomeen ja Lappiinkin. Aasiassa arvostetaan kultaa, varmasti myös Lapin hippukultaa ja korukiviä.







 

JOKOHAN JÄRKI VOITTAA

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on vihdoin antanut päätöksen Saamelaiskäräjien ensimmäisistä valituksista Tukesin myöntämistä uuden kaivoslain mukaisista kullanhuuhdontaluvista. Tarkempi kuvaus hallinto-oikeuden päätöksestä ja kullankaivajien liiton kannanotosta löytyy Lapin Kullankaivajain Liiton nettisivuilta www.kullankaivajat.fi

Saamelaiskäräjät on käyttänyt valitusperusteena sitä, että Tukes ei ole riittävästi selvittänyt ko. kullanhuuhdonta-alueella tapahtuvan kullankaivun vaikutuksia saamelaisten oikeuteen ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan. Hallinto-oikeus toteaa, että Tukes on tehnyt tarvittavat selvitykset ja toimittanut ne Saamelaiskäräjien käyttöön, jotta tämä voi omalta osaltaan arvioida haetun toiminnan vaikutuksia saamelaiskulttuurin kannalta. Saamelaiskäräjillä on ollut mahdollisuus antaa oma asiantuntija-arviointinsa. Näin ollen Saamelaiskäräjillä on ollut mahdollisuus osallistua kaivoslain mukaiseen yhteistyömenettelyyn. Myös paliskunnalle on toimitettu vastaavat aineistot.

Hallinto-oikeus toteaa, että Saamelaiskäräjät on valituksessaan kuvannut yleispiirteisesti kullanhuuhdonnan haitallisia vaikutuksia saamelaiskulttuuriin ja poronhoitoon. Hallinto-oikeuden mukaan lupaharkinnassa on kuitenkin tapauskohtaisesti selvitettävä lupahakemuksen toiminnan haitalliset vaikutukset. Päätöksen mukaan valituksessa esitettyjen yleisluonteisten seikkojen perusteella ei voida katsoa, että toiminta kullanhuuhdontalupa-alueella olennaisesti heikentäisi saamelaiselinkeinoja tai aiheuttaisi haittaa poronhoidolle. Hallinto-oikeus myös toteaa, että toiminnalle myönnetyssä vesitalous- ja ympäristöluvassa on todettu, ettei toiminnasta aiheudu luvansaannin estäviä haittoja.

Kullankaivajat saavat vihdoin oikeutta
 
Hallinto-oikeuden päätöksen perustelut vastaavat täysin kullankaivajien liiton esittämiä näkemyksiä.  Valituksissa ei ole esitetty mitään konkreettisia ko. kullanhuuhdonta-alueen toiminnan aiheuttamia haittoja vaan valituksiin on kopioitu yksi ja sama yleinen selitysteksti. Valitusperusteena ei siis ole yritettykään käyttää haittoja, vaan käytetty hallintokikkailua, että Tukes ei ole tehnyt riittäviä selvityksiä.  Valitusoikeus kuuluu oikeusvaltioon, mutta oikeuden väärinkäyttö ei ole hyväksyttävää.

Hallinto-oikeuden päätös on ollut yksimielinen ja perustelut niin selkeät, että olisi nyt toivottavaa, että käräjät vihdoin ottaisi järjen käteen, vetäisivät sisällä olevat valituksensa pois ja lopettaisivat uusien samanlaisten yleisvalitusten tekemisen, joitten ydin ei ole kullanhuuhdonnan aiheuttamat haitat vaan politiikan tekeminen.

Hallinto-oikeudessa on sisällä nelisenkymmentä käräjien valitusta, joissa on samat monistetut valitusperustelut. Hallinto-oikeus on nyt tehnyt ennakkopäätöksen, jonka mukaisesti vielä sisällä olevat valitukset ja mahdolliset uudet samansisältöiset tullaan kumoamaan, koska valitusperusteet ovat kaikissa samat yleisperusteet ilman konkreettisisia tapauskohtaisia yksityiskohtaisia perusteita. Tätä kirjoitettaessa hallinto-oikeus on tehnyt 7 hylkäävää valituspäätöstä.

Rahaa ja työtä palaa

Hallinto-oikeus määräsi käräjät maksamaan oikeudenkäyntimaksua  päätöksestä 97 euro, 40 päätöksestä käräjät maksavat 3880 euroa. Käräjät on valittanut mm. Lapin kansanedustajaryhmälle, että se tarvitsisi lisää rahaa valtiolta. Siis, jotta voisivat tehtailla valituksia ja maksaa oikeudenkäyntipäätöksiä.

Eikä kyse ole vain kielteisestä päätöksestä hallinto-oikeudelle maksettavia kustannuksista. Valitusten valmisteluun käytetään monin verroin enemmän arvosta käräjien virkamiesten työpanosta. Kullankaivajat kunnioittavat saamelaiskulttuuria sen eri muodoissaan ja mielellään näkisivät, että käräjät käyttäisi aikansa ja resurssinsa saamelaiskulttuurin hyväksi. Turhat valitukset työllistävät tietysti kullankaivajia, Tukesia, lausunnonantajia, hallinto-oikeutta jne. Tällöin on kyse jo kuusinumeroisista euromääristä veronmaksajia rahoja.

Kaikenkattava on tehty

Tukes ja kullankaivajat ovat nyt saaneet selkävoiton. Tukes tietää nyt, että valitsemansa toimintatapa on oikea. Mutta hakemuskohtaiseen käsittelyyn tarvittava työmäärä ei vähene eikä päätös lyhennä lupajonoa ellei käräjät lopeta valituksiensa tekoa. Hallinto-oikeus luettelee, mitä selvityksiä tehdään. Lausuntopyynnön liitteenä Tukes toimittaa lupahakemuksen, karttoja lupa-alueesta sekä sen läheisyydessä olevista muista kullanhuuhdontalupa-alueista, päätöksen myönnetystä vesitalous- ja ympäristöluvasta sekä yhteenvedon muun muassa alueen muista kullanhuuhdontalupahakemuksista ja alueen muista maankäyttömuodoista. Lausuntopyyntöön liitetyistä kartoista käy ilmi lupa-alueen tarkka sijainti sekä lupa-alueesta noin kymmenen kilometrin etäisyydellä sijaitsevat kullanhuuhdontalupa-alueet, vireillä olevat kullanhuuhdontalupa-anomukset ja vanhan kaivoslain mukaiset valtaukset. On selvää, että tällaisen ainesiton kerääminen vie aikaa.

Kaikki nämä selvitykset pitää siis tehdä myös muutaman kesäkuution lapiokaivualueistakin, koska KHO taannoisessa päätöksessään edellytti, että pitää tehdä kaikenkattava selvitys. Lupajonon syntyminen johtuu siten paitsi Saamelaiskäräjistä, myös KHO:sta, joka käytti kaikenkattava-sanaa, joka ainakin maallikosta tuntuu oudolta juridisessa tekstissä. Miten tulkita, mikä on kaikenkattava? Nyt hallinto-oikeus on tulkinnut, että em. Tukesin selvitykset ovat kaikenkattavia. Ihme olisikin, jos ei olisi riittänyt. Käräjille ei ole tähän saakka riittänyt. Mutta sokea Reettakin tajuaa, että kyse ei olekaan kullankaivusta eikä kaivoslaista vaan ILO-sopimuksesta. Ottamatta kantaa itse ILO-sopimukseen, on aiheellista ihmetellä, että kullankaivajat otetaan ILO-taistelun välikappaleeksi.

Jokohan järki voittaa

On luonnollista, että rivisaamelaisten keskuudessa ei tällaista kiusantekoa ja resurssien tuhlausta ymmärretä. Jatkuvasti tulee ennestään tuttuja, mutta myös tuntemattomia Saamelaiskäräjien vaaliluettelossa olevia saamelaisia kertomaan vähän niin kuin käräjien puolesta anteeksipyydellen, että he eivät ymmärrä eivätkä hyväksy tätä valitustehtailua varsinkin kun muutakin tekemistä käräjillä olisi. Nyt kun hallinto-oikeus on ratkaisunsa tehnyt, tyytymättömyys varmaankin lisääntyy.

Saamelaiskäräjät voivat vielä pyytää valitusoikeutta Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tukes on kuitenkin toiminut KHO:n aiemmin tekemän päätöksen mukaisesti, jonka oikeellisuuden hallinto-oikeus on nyt todennut. KHO on jo aiemmin todennut, että sellainen pienimuotoinen koneellinen kullanhuuhdonta kuin sitä Lapissa harjoitetaan, ei aiheuta ympäristölle oleellista vahinkoa eikä ympäristöluvan saamiselle ole esteitä. Tuskin valituslupaa tulisikaan. Tuntuisi perin kummalliselta, jos käräjät jatkaisivat pään tunturikoivuun hakkaamista vieläkin.

EI TULLUTKAAN SÄÄSKIÄ - ONNEKSI TULI HIPPUJA

Edellisen blogini kesäkuussa otsikoin "Alkoi odotettu sääskikesä hippuineen". Ei tullut ainakaan Lemmenjoen kultamailla sääskikesää. Sitä tuskin kukaan toivoikaan eivätkä linnutkaan näytä kärsineen. Todella isommukset jäivät odottamaan kunnes Kari ja Sirkka Merenluoto Lemmenjoen Puskuojalta viikko sitten julkistivat 119 gramman isommuslöydön. Samalta alueelta löytyi muutama vuosi sitten 127 gramman hippu. Koskahan se minun ison hipun aika tulee? Kaivan lapiopelillä samalla kaivospiirillä, tosin Ruihtuäytsin puolella.

Kaleva-lehdessä hippulöydön kommenteissa joku kirjoitti seuraavan runon

MINUN KULTANI KAUNIS ON
Kesän suurin kultahippu
löytyi Lemmenjoelta.
Pian on taskus rahanippu
ja tuoksahtaa hän noelta.
On tyytyväinen Merenluoto
nyt hipustaan tästä.
Hipussa on karhun muoto
hymy irtoo Sirkka-Emännästä.

Rehellisesti sanoen, jos minun kuutiomääräni pannaan sen konekaivukuutiomäärän rinnalle, jolla isommus on saatu ja odotan sitä toista 119 grammaista, taitaisi kulua satoja vuosia. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, koska onnistaa, vaikkapa ensi viikolla, kun montulle palailen.

Ivalojoen suunnasta sen sijaan kuuluu lapiokaivajaluokan isommusuutisia paljonkin. Lapiokaivajalle 30 grammainen on todella isommus. Joku ahkera ja onnekas lapioporukka sai 200 gr täyteen jo puolivälissä kesää.

Kullankaivajat muuttavat historiaa

Paavo Pitkänen kirjoitti vuonna 1968 kirjasen Kultaa ja kivikirveitä. Ivalojoen kullankaivun historiikissaan hän kertoi kullankaivun yhteydessä tehdyistä arkeologisista löydöistä. Viikko sitten löytyi lehdestä juttu otsikolla "Lemmenjoen maaperästä paljastunut löytö kertoo yllättävistä maiseman muutoksista". Sen mukaan aiemmin on ajateltu, että jääkaudella Lapin maisema oli puutonta tundraa. Lemmenjoen Kaarreojalta kaivajan yli kahden metrin syvyydestä löytämistä puun kappaleista voidaan osoittaa, että 30 000 - 50 000 vuotta sitten alueella kasvoi koivu- ja havumetsää.

Löydöstä kiinnostuivat GTK sekä Helsingin, Oulun ja Vilnan yliopiston tutkijat. Kullankaivajien löytö muutti historiankirjoitusta. Eivät ole Metsähallitus eikä retkeilijät samaan pystyneet, eikä Saamelaiskäräjätkään.

Tankavaarassa pöhinää

Heinäkuun lopussa järjestettiin viimeiset Lapin Kullankaivajain Liiton erilliset Kullankaivajien mestaruuskisat. Ensi kesästä alkaen liitto ryhtyy Kullanhuuhdonnan Suomenmestaruuskisojen viralliseksi järjestäjäksi. Paikalliset toimijat ovat edelleen oleellinen osa järjestäjäkoneistoa. Näin sulkeutui ympyrä.

Liitto aloitti huuhdontakilpailut vuonna 1974, mutta sittemmin järjestäminen luisui pois liiton käsistä. Liitto järjesti protestina varjokisoja eri puolilla Inaria. Muutamat viimeisimmät rinnakkaiskisat pidettiin Tankavaarassa. Nyt on Tankavaaran toimijoiden kanssa päästy hyvään yhteistyöhön, joten oli aika palata juurille. Vaikka kisaviikonlopun torstain perinteinen kisapäivä jää pois, on kuulemma tilalle tulossa monenlaista mielenkiintoista ohjelmaa ja myös kisailua. Niistä kuullaan myöhemmin.

Torstai-iltana pidetyssä liiton info- ja keskustelutilaisuudessa saatiin kuulla, mitä ollaan tehty ja mitä ollaan valmistelemassa edunvalvonnan suhteen. Vaikka Saamelaiskäräjien valitustehtailun johdosta monet ovat olleet jo vuosikausia kaivukiellossa, ja aihetta katkeruuteen on, oli ilmapiiri kuitenkin eteenpäin katsova. Monenlaista edistystä on tapahtunut ja monenlaista on valmisteilla. Kunhan valmistelut etenevät, kerrotaan lisää. Aina ei ole viisasta päästää julkisuuteen keskeneräisiä asioita, koska esityksiä vielä valmistellaan ja sisällöt saattavat vielä muuttua. Myös vastustajat mielellään kuulisivat, mitä on tekeillä, jotta voisivat valmistautua vastaiskuun.

Harriojan siltahanke etenee

Monien välivaiheiden jälkeen alkaa varmistua, että silta uusitaan loppusyksystä, kun kullankaivuliikennettä ei enää ole. Metsähallituksen kanssa ollaan pääsemässä hyvään yhteisymmärrykseen. Aivan oikein, siis Metsähallituksen kanssa, mutta kylläkin metsätalouspuolen kanssa, joka pitää konttoriaan Sodankylässä. Sieltä löytyy yhteistyöhakuista asennetta ja käytännön toimintaa. Myös Luontopalvelut näyttäisi tulevan mukaan. Onhan sillan takana lukuisia autio- ja varaustupia.

Metsähallitus uudistuu - vai uudistuuko

Metsähallituksessa vaihtui pääjohtaja. Liitto tapasi edellisen pääjohtajan ja hänen kanssa oli helppo löytää yhteisymmärrys. Uusi pääjohtaja on arvoitus. Ympäristö- ja maatalousministeri valitsi hänet vasten puolueensa eduskuntaryhmän kantaa ja sai siltä huomautuksen. Myös valtakunnallinen Luontopalvelut sai uuden johtajan. Luontopalvelujenkin asema on tarkastelussa, vähintäänkin on supistuksia. Mutta onkohan Helsingistä edelleenkin tukea Luontopalvelujen mielivaltaisille näkemyksille, joista viimeisimmät koskien Lemmenjoen kämppiä ja asumista.

Lemmenjoen ammattikaivaja voitti hallinto-oikeudessa Luontopalvelujen tulkinnan asumisoikeudestaan puistossa ja siihen liittyvästä kalastusoikeudesta. Päätöksen mukaan kullankaivaja asuu puistossa ja saa sen perusteella kalastaa ns. lähikylien asukkaiden tapaan. Vielä on edessä monia oikeusprosesseja. Metsähallitus ei uskaltanut valittaaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Kun viime aikoina Metsähallitus on hävinnyt useissa kullankaivuun liittyvissä oikeusprosesseissa, jokohan aiemman ylimielisen valituslinjan sijasta on valittu järjellisempi linja. Aika näyttää.

Normienpurku edelleen framilla 

Liiton laivaseminaarissa käsittelimme maamme hallitusohjelmaan sisältyvää pyrkimystä tarpeettoman byrokratian purkamista. Puhujana oli mm. asian vastuuministeri Anne Berner. Nyt Keskustan eduskuntaryhmän toimeksiannosta on työryhmä laatinut 202 ehdotusta. Niiden joukossa on kolme kullankaivua koskevaa. Yksi koskee pienimuotoista, alle 1000 kuution konekaivua, toinen luvitussyklin muuttamista ja kolmas kaivospiirien lakkauttamisen siirtymäajan jatkaminen nykyisestä 9 vuodesta viiteentoista vuoteen. Ensimmäisen valmistelu on liitossa meneillään, toinen on jo ehtinyt toteutua.

Kaikki kolme ovat liiton esittämiä ja kannattamia. Mielenkiintoisin on kolmas, eli kaivospiirien siirtymäajan jatkaminen. Itse asiassa se ei ole vain normien purkua, vaan vahvasti poliittinen asia. Alkuperäinen esityshän oli, että siirtymäaika on 15 vuotta, mutta viime vaiheessa lähinnä vihreiden ja ruotsalaisten ajamana siirtymäaika lyheni 9 vuoteen.

Keskustan työryhmän esityksiä ei ole käsitelty puolue-elimissä, joten ne eivät ole puolueen virallisia näkemyksiä. Saatesanat esitykseen ovat kuitenkin kirjoittaneet eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen ja työryhmän puheenjohtaja, arvostettu kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä. Nyt mitataan, missä määrin raportti on vain päähallituspuolueen poliittista sanahelinää, suosion kosiskelua vaiko aito pyrkimys esitettyihin muutoksiin

Monella kullankaivajalla on katkerassa muistossa kaivoslain 2011 muutosprosessi ja silloisen keskustalaisen kauppa- ja teollisuusministerin rooli siinä.  Nyt saamme lukea aivan toisenlaista tekstiä. Olkaamme tyytyväisiä tähän suhtautumisen muutokseen ja yrittäkäämme uskoa, että siinä tosissaan päähallituspuolue etenee. Kullankaivajien esitykset eivät ole ilmasta sinne joutuneet, vaan kullankaivun ystävämme puolueessa ovat olleet asialla. Nyt olisi keskustalle "tuhannen taalan paikka" osoittaa, että löytyy todellista ymmärtämystä kullankaivajan ongelmille, myös silloiselle avainministerille.

Milloinkahan saamme kuulla muiltakin puolueilta jotakin vastaavaa. Olisi aihetta asettaa toiveita niittenkin suuntaan. On yksitoikkoista kirjoittaa vain yhdestä puolueesta. On se sitten hyvää tai pahaa.

ALKOI ODOTETTU SÄÄSKIKESÄ HIPPUINEEN

Kaivukausi alkoi tavanomaista aikaisemmin ja sen mukana uutiset isommuksista aikaistuivat. Lapiokaivajan tiedossa oleva suurin 29 gr ja konekaivajalla 23 gr. Voi toki olla, että varsinkin konekaivaja odottelee sitä sadan gramman hippua, jolla vasta lähdetään ulospäin revittelemään.

 Piispanpysäkin jäsenvaltaus sai myönteisen lupapäätöksen 23.6.

Seuraa liiton nettisivuilta, milloin Piispanpysäkillä voi aloittaa. Kaivoslain muutos sai eduskunnassa myönteisen päätöksen. Kun tulee voimaan, voi sisällä olevaa hakemusta muuttaa uuden lain mukaiseksi. On kuitenkin huomattava, että jos Tukes on jo ehtinyt pyytää lausunnot, muutos ainakin hehtaarimäärän  lisäämiseksi eli rajojen muuttamiseksi ja  voimassaolon pidentäminen todennäköisesti aiheuttaa uuden lausuntokierroksen ja päätöksen viivästymisen. Käytännössä tämä tarkoittaa vuoden 2015 alussa haettuja lupia, jotka ovat huulella saada päätöksen ennen Tukesin kesälomia ja ovat ehtineet lähteä lausunnolle. Lausunnot pyydetään 1-2 kk ennen aiottua lupakäsittelyä. Juhannukseen mennessä viimeisin lupapäätös oli tehty 7.1.2015 jätettyyn hakemukseen.

Kaivosseminaarissa kiitosta kullankaivajien liitolle

Kittilässä kesäkuun toisella viikolla järjetyssä valtakunnallisessa kaivosseminaarissa LKL sai seminaarin järjestäjän Kaivosyrittäjät ry:ltä kiitokset ja tunnustukset hyvästä yhteistyökumppanuudesta ja aktiivisesta ja onnistuneesta toiminnasta kullankaivajien puolesta. Kiitos tuli varmasti aivan aidosti, mutta kovan kiven kaivosyritysten puolelta kyse on pienestä terveellisestä kateudestakin. LKL on saanut ennenkin heiltä kiitosta taitavasta julkisuuskampanjoinnista. Myös juuri läpisaadut kaivoslakimuutokset katsotaan olevan tulosta hyvästä julkisuus- ja suhdetoiminnasta.


Vuosittaisessa kaivosseminaarissa on ollut 160-220 osallistujaa kautta maan. Kaivosyrittäjien lisäksi siihen osallistuvat keskeisimmät kaivos- ja maakunnalliset viranomaiset.

Valtakunnallinen lupavirasto edelleen perusteilla

Maan hallituksen hallinnonuudistuskaavailuihin kuuluu edelleen valtakunnallisen lupaviraston perustaminen. Siihen liitettäisiin myös Tukes. Huolestuttavaa on, että sitä kaavaillaan ympäristöministeriön alaisuuteen. Nykyinen sijainti työ- ja elinkeinoministeriö alaisuudessa on ollut hyvä. Hyvänä puolena on, että se mahdollistaisi eri lupien yhdistämisen.


Kaivoslain toimivuuden tarkastelu syksyllä käsittelyyn

Vuoden vaihteessa pyydettiin avoimella pyynnöllä kommentteja kaivoslain toimivuudesta. LKL laati laajan esityksen muutoksiksi ja toimenpiteiksi. Se löytyy kokonaisuudessa liiton nettisivuilta. Kaivospiirien osalta esitettiin kaivospiirien lakkauttamisen perumista ja jos se ei ole poliittisesti mahdollista, siirtymäajan pidentämistä tai korvauksen maksaminen menetetystä omaisuudesta. Näyttää valitettavasti kuitenkin siltä, että esityksemme eivät ainakaan ensivaiheessa ole tuottamassa tulosta.

Liiton esitykseen sisältyi myös, että tehtäisiin ulkopuolisen ja riippumattoman tahon toimesta laajempi selvitys kaivoslain perusteluissa esitetystä väitteistä mm. kullankaivun taloudellisesta merkityksestä, vaikutuksista aluetalouteen, kullankaivun aiheuttamista ympäristövaikutuksista, kullankaivun todellisista vaikutusketjuista saamelaisten oikeutta harjoittaa kieltään ja kulttuuriaan jne.

Vaikka tässä vaiheessa ei kaivospiirien suhteen saataisi päätöksiä, esitetty selvitys antaisi pohjaa mahdollisille myöhemmille muutoksille.Ja selvitys vaikutuksista saamelaiskulttuuriin uusia näkökulmia valitustehtailuun.

Saamelaiskäräjät esittää uutta byrokratiaelintä

Samanaikaisesti, kun on käynnistetty maan hallituksen toimesta laaja tarpeettoman byrokratian purku, esittää Saamelaiskäräjät toimivallaltaan hyvin laajan uuden itsenäisen ympäristöviranomaisen perustamista, jonka päätehtävä olisi kullanhuuhdontalupien käsittely. Se lisäisi oleellisesti huuhdontalupiin käsittelyaikaa. Ei mikään taho ole moisesta innostunut. Sen sijaan väljämuotoinen neuvotteluelin on hyvinkin todennäköinen.

Saamelaiskäräjien viime viikon kokouksessa oli esillä käräjien lakimiessihteerin esitys, jonka mukaan kullanhuuhdontaluvista annettavat lausunnot jaettaisiin kolmeen kategoriaan. Konekaivuluvista valitettaisiin aina, lapiokaivuluvista ei valitettaisi ja sitten olisi kolmas ryhmä, jolloin tehtäisiin harkintaa, valitetaanko vai ei. Jyrkimmille ei kelvannut tällainen lepsuilu, että harkintaa käytettäisiin. Äänestäen asia palautettiin uudelleen hallituksen käsiteltäväksi. Myös käräjien hallituksen jäsenet kannattivat palautusta. Käräjillä on kova sisäinen ja julkisuuspaine valitustehtailun johdosta ja näkevät, että jotakin tarttis tehrä.

Prospäkkärin syntymäpäiväonnittelut

Kuten viimeisestä numerosta saimme lukea, liiton jäsen on vedonnut kansalaisen tietosuojaan, jonka mukaan ilman lupaa ei saa Pröspäkkärissä julkaista syntymäpäiviä. Tietosuojeluvaltuutettu on vahvistanut, että näin on. Jos ao. henkilö ei anna erikseen lupaa, juhlapäivää ei ole saa julkaista. Jos haluaa, on siitä erikseen sovittava päätoimittajan kanssa.

Tietosuojavaltuutetun kanta ei ole yllätys. Moni ei halua kaikella kansalle julistettavan yksityisasioitaan. Kun on antanaut syntymäpäivänsä liitolle, se aei tarkoita, että se voidaan lehteen printata. Suomen Kuvalehdessä oli viime aikoihin saakka tungosta, kun juhlijoita oikein valokuvan ja ennen kaikkea tittelin kanssa halusi julkistaa arvoisasta olemassaolostaan pyöreiden vuosien syntymäpäivinään. Yksi sivu ei oikein tahtonut riittää julkisuuskipeille. Nyt on enää kymmenkunta. Käytäntö Suomen Kuvalehdessä oli aikansa elänyt. Niin myös Prospäkkärissä.

Mielenkiintoista on, että miten käy Facebookin syntymäpäiväjulkistamiselle. Kun on kirjautunut Facebookin käyttäjäksi, on kysytty henkilötiedot, myös syntymäaika. Sehän ei ole merkinnyt sitä, että haluaa se julkistettavan. Jälkeen päin tiedon poistaminen on hyvin vaikeaa. Mitä sanoo tietosuojavaltuutettu näistä syntymäpäiväjulkistuksista?

KOHTI UUTTA KAIVUKAUTTA

 Nuorisojäsenyys etenee

Lapin Kullankaivajain Liiton vuosikokouksessa sääntömuutoksien ensimmäisessä käsittelyssä hyväksyttiin muutos, jonka mukaan perustetaan erityinen nuorisojäsenluokka. Se on osa pyrkimystä saada kullankaivuun ja huuhdontakisoihin lisää nuoria.

 Joku epäluuloisin on epäillyt takana olisi vain lisäjäsenten hankkiminen. Liiton jäsenmäärän kehitys on jo ennestään aivan erinomainen, varsinkin kun tietää, miten muissa järjestöissä jäsenmäärän kehitys on alaspäin. Liitossa ei ole sellaista huolta. Tarkoitus on siirtää arvokasta kullankaivuperinnettä uusille sukupolville. Jäsenistön keski-ikä nousee kovaa vauhtia. Niinhän tekee koko väestöpohjakin ja pääosaa muitakin järjestöjä.

Vanhempiensa mukana kulkee montuilla ja kisoissa kouluikäisiä ja nuorempiakin. Jokunen aika sitten haaveiltiinjopaa omasta päiväkodista Lemmenjoelle kesäajaksi, kun alle kouluikäisiä oli niin paljon. Mutta viimeistään murrosiässäei enää haluat tulla, kun ilmestyy uusia harrastuksia. Sitä myöten kaivureissut saattavat jäädä lopullisesti. On tultu vanhempien helmoissa ja halutaan itsenäistyä. Nuorisojäsenyydellä arvelemme voivamme nostaa nuorten silmissä kullankaivun statusta. Ei olla kullankaivajia vain vanhempiensa siivellä vaan ihan itsellisesti.

Tähänkin saakka on alaikäisellä ollut mahdollisuus liittyä liiton jäseneksi, mutta harvat ovat sen tehneet. Syynä on varmaankin myös kustannukset. Usean perheenjäsenen yhteiset jäsenmaksut nousevat suureksi. Sääntöiihin kirjataan, että nuorisojäsenmaksun suuruus on puolet aikuisen jäsenmaksusta. Harkitsimme myös erilaisia perhejäsenyysmalleja, mutta ne olisivat olleet monimutkaisia ja muutenkin nuorisojäsenyys katsottiin parhaimmaksi.

Liiton jäsenvaltauksilla ei tähänkään saakka eikä jatkossakaan edellytetä jäsenvanhempiensa mukana tulevilta lapsilta ja nuorilta jäsenyyttä. Sääntömuutoksen toinen käsittely tapahtuu jo kesäaikana liiton ylimääräisessä kokouksessa, joten nuoret pääsevät jäseniksi jo tulevana kesänä.

Liiton nettisivuilla infoa Palsin Harriojan siltatilanteesta

Sotajoen suunnalta ollaan huolestuneita Harriojan sillan kunnosta. Raskaat ajoneuvot eivät pääse yli painorajoituksen johdosta. Metsähallitus arvioi kesän alussa tulevan kesän painorajoituksen. Liitto on jo vuosikausia yrittänyt, että tien haltija Metsähallitus tekisi kunnostustöitä koko tien ja erityisesti sillan kunnostamiseksi. Vastaus on, että ei ole löytynyt rahoitusta. EU-rahoitustakin on yritetty. Metsätalouspuolella ei ole tien takana lähiaikoina hakkuita. Luontopalvelulla on lukuisia varaus- ja autiotupia. Sillä olisi velvollisuus pitää huolta asiakkaittensa kulkumahdollisuuksista ja -turvallisuudesta.


Liitto on käynyt talven aikana neuvotteluja eri tahojen kanssa erilaisista ratkaisumahdollisuuksista. Liiton budjettiin varattiin erillinen määräraha. Kultakeisarit ovat keränneet tarkoitukseen rahaa. On löydetty myös uusia yhteistyökumppaneita, joten vihdoinkin päästäneen etenemään.

Työt voidaan toteuttaa vasta syksyllä kaivukauden jälkeen. Pitää odottaa roudan sulamista. Jos rakennustyöt toteutettaisiin kaivukaudella, se merkitsisivät tien sulkemista töiden ajaksi. Tämän vuoksi pitää odottaa syksyä. Ajankohtainen tilannetiedotus löytyy liiton nettisivuilta.

Saamelaiskäräjät ei valita imurikaivuluvista?

Jotakin järkevääkin kuuluu käräjien suunnasta. Se on vetänyt pois kaksi imurikaivuvalitusta. Mitään takeita ei ole, että niitä ei tehtäisi jatkossa. Taktiikkahan on ollut, että käräjät tekee julkisuutta varten pieniä myönnytyksiä, mutta peruslinja säilyy.


Tukesin lupajonossa on edeleen pitkästi toistasataa hakemusta. Tämän kirjoituspäivänä viimeisin lupapäätös koski 27.10.2014 jätettyä hakemusta. Päätöksiä tulee 4-5 luvan viikkovauhdilla. Vuonna 2014 jätetyt hakemukset näyttävät tulevan päätökseen ennen kesää ja parhaimmillaan päästään 2015 puolelle.

Kaivoslain muutosesitykset

Hallituksen esityksestä alkavat eduskunnan valiokuntakuulemiset. Liiton edustaja on pyydetty kuultavaksi. Jatkoluvan kausi pitenisi nykyisestä kolmesta kymmeneen vuoteen, maksihehtaarimäärä nousisi nykyisestä viidestä kymmeneen hehtaariin ja toimeenpanoluvan saaminen laajenisi myös ns. uusille kaivualueille. Näistä merkittävin on ilman muuta luvitussyklin pidentyminen. Helpottaa käräjiäkin. Enää sen ei tarvitse valittaa kolmen vuoden välein vaan kymmenen. Voivat keskittyä saamelaiskulttuurin edistämiseen. Oikeusministeriökin voi poistaa tai ainakin vähentää myöntämäänsä määrärahaa, jota käräjät on väärinkäyttänyt valitustehtailuun.


Liitto esitti maksihehtaarimäärän nostamista 10 hehtaariin, mutta ilmeisesti se olisi ollut liian vahva lisä kokonaispakettiin. Toimeenpanoluvan eli lakitekstin mukaisesti toimeenpanomääräyksen antomahdollisuus uusille luville on valitettavasti rajautunut ensijaisesti vain lapiokaivuun. Pääsääntöisesti ei sitä ei voitaisi myöntää konekaivuluville. Lupa voitaisin myöntää vain alueilla, joilla on aikaisemminkin harjoitettu kullankaivua, vaikkapa 1860-luvulla. Arviomme mukaan tällaisia koskemattomille alueille tulevia konekaivun lupahakemuksia olisi nykykäytännön perusteella vain yksi-kaksi vuodessa. Liitto pyrkii lausunnoillaan laajentamaan toimeenpanoluvan saantimahdollisuutta. Aiemmin hyväksytty toimenpanoluvan myöntämismahdollisuus jatkoluville säilyy ennallaan.

Nämä muutokset ovat maan hallitusohjelman mukaista tarpeettomien normien ja byrokratian purkua. Ne vähentävät valittajien, kaivosviranomaisen, valitusviranomaisten, lausunnonantajien ja kullankaivajien työtä ja kustannuksia. Kaivosviranomaisen työtaakka kevenisi ja lupien käsittely nopeutuisi.

Muutokset koskisivat vain Lapin kullanhuuhdontaa. Ne perustuvat liiton viime kesänä tekemiin byrokratian purkuesityksiin. Työ- ja elinkeinoministeriö kaivosvirkamiehet ministeriä myöten tekivät hyvää ja nopeaa työtä. Lapin kansanedustaja Mikko Kärnä edesautti merkittävästi uudistuksen etenemistä. Siitä kiitos Mikolle.

Kaivoslain mahdolliset muut muutokset, esimerksi kaivospiiriasiat tulevat tarkasteluun kaivoslain toimivuuden laajemmassa tarkastelussa. Siitä tuloksia voidaan odottaa eduskuntakauden loppupuolella. Liiton lausunto löytyy liiton nettisivuilta.

Tuntsan suunnalle uutta kiinnostusta

Nuolusojalla oli 1980- ja 90 -luvuilla lukuisia valtauksia ja niillä kesän mittaan kymmeniä kaivajia. Perustettiin Itä-Lapin Kullankaivajat -yhdistys. Se julkaisi erinomaista Sallan KultaSET -nimistä lehteä. Yhdistys järjesti ainakin kesällä 1996 juhannuspäivänä kullanhuuhdontakisat. Osallistujia oli 19 ja lisäksi kolme kilpailujoukkuetta.

Yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Jorma Korpela aloitti kullankaivu-uransa Lemmenjoen Puskun kairassa ja siirtyi sieltä kotikuntaansa Tuntsalle. Jorma on kerännyt muistoja ja faktoja Tuntsan kullankaivusta. Saamme lukea niitä tulevissa Prospäkkäreissä.

Kullansaanti Tuntsalla ei silloisia kaivajia tyydyttänyt ja toiminta hiipui. Kuitenkin useamman gramman hippujakin löytyi. Kaivosrekisterin mukaan alueelle on tällä hetkellä myönnetty yksi kullanhuuhdontalupa. Se lienee pääasiassa matkailukäytössä.

Kun lupien saanti on Saamelaiskäräjien valitusten vuoksi vaikeutunut saamelaisalueella, on tullut tiedusteluja Tuntsan alueesta. Sehän tunnetusti ei kuulu saamelaisalueeseen. Onhan siellä asunut metsäsaamelaisia, mutta käräjäthän ei heitä tunnusta rekisterisaamelaisiksi, kun eivät olleet suurporonhoitajia vaan saamen kieltä puhuvia kalastajia ja metsästäjiä. On tullut esityksiä, että sinne perustettaisiin liiton jäsenvaltaus ja muutenkin selvitettäisiin tuloksellisen kullankaivun mahdollisuuksia siellä. Katsotaan, mitä saadaan siellä aikaiseksi ensi kesän aikana. Jos joku haluaa katsoa alueen sijainnin, se löytyy kaivosrekisterin karttapalvelusta.

Usealla nykykaivajista on kokemusta alueesta. Keskustelua asiasta voitaisiin käydä vaikkapa liiton nettisivujen keskustelupalstalla.

Kohti uutta kaivukautta

Talvihuoltoajot on tehty. Tämä ei tarkoita sitä, että ainakaan Lemmenjoen alue hiljenisi. Viimeisillä kelkkakeleillä osa konekaivajista siirtyy odottelemaan lumien ja roudan sulamista. Se ei kuitenkaan ole pelkkää odottelua. Huolletaan kämppiä ja koneita, tehdään polttopuita, tehdään monenlaisia järjestelyjä kaivualueella. Kuunnellaan kevään kohinoita ja muita ääniä. Joutsenet ovat saapuneet, pulmuset pemahtelevat, riekot naureskelevat. Kun enimmät lumet ovat sulaneet, saappaanvarret riittävät sulavesissä ja  kulku sohjossa on mahdollista, tahti kiihtyy. Vielä joutuu kuitenkin odottamaan roudan sulamista, että pääsee varsinaisiin kaivuhommiin.


Tiedotamme liiton nettisivuilla kaivukauden ajankohtaisia asioita. Mutta kaikilla ei ole nettiyhteyksiä ja vaikka olisikin, ei siellä surffailla. Kertokaa heille terveisiä, että kesän ajankohtaisasioita löytyy toukokuun loppupuolella ilmestyvässä Prospäkkärissä.

VAIHTEEKSI HYVIÄKIN UUTISIA

Saamelaisten kansallispäivänä 6.2.2016

Minulla oli aikoinaan mahdollisuus osallistua pari kertaa kutsuttuna Saamelaisten kansallispäivän vastaanotolle Siidassa ennen Sajoksen aikakautta. Mahtavia tilaisuuksia, joissa nautittiin saamelaiskulttuurin eri muodoista. Oli mahdollisuus tavata saamelaisaktiivituttuja ja solmia uusia tuttavuuksia.

Lähetin tänään kansallispäivän johdosta onnitteluviestin Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikiolle. Älkää hermostuko. En lähettänyt onnitteluja Saamelaiskäräjille, vaan puheenjohtajan välityksellä saamelaisille. Saamelaiskulttuuri muiden pohjoisten kulttuurien ohella ovat hienoja kulttuureja. Heitä on historian kuluessa kohdeltu epäoikeudenmukaisesti, mutta se ei oikeuta kohtelemaan muita epäoikeudenmukaisesti. Toivottavasti uusi käräjäkokoonpano tuo muutoksia toimintatapoihin kullankaivun kiusavalitusten suhteen..

Kyllä minä siinä onnitteluviestissä toin esille myös käräjien hallituksen ja kullankaivajien väliset ongelmatkin.

Muutosehdotuksia kaivoslakiin

Työ- ja elinkeinoministeriö on tehnyt muutosehdotuksia kullankaivua, tai kaivoslain terminologiaa käyttäen kullanhuuhdontaa koskeviin pykäliin.


Kullanhuuhdonta-alueen enimmäiskooksi ehdotetaan 7 hehtaaria nykyisen viiden sijasta. Kullanhuuhdontaluvan voimassaoloa voitaisiin jatkaa enintään 10 vuodella kerrallaan nykyisen kolmen sijasta. Kolmas ehdotus on, että valituksista huolimatta kaivosviranomainen voisi myöntää täytäntöönpanoluvan myös uusille kullanhuuhdontaluville. Vuonna 2013 hyväksytyn lakimuutoksen perusteella voitiin antaa täytäntöönpanolupa valituksista huolimatta vain jatkoluville.

Lapin Kullankaivajain Liitto on antanut muutosehdotuksista lausunnon, joka löytyy liiton nettisivuilta. Tiivistäen se sisältää, että ehdotetun 7 hehtaarin sijasta pitäisi olla 10 hehtaaria, mutta laajentaminen 7 hehtaariin on oikeansuuntainen. Jatkoajan pidentäminen 10 vuoteen ja täytäntöönpanoluvan myöntämisen laajennus ovat liiton kannan mukaisia.

Kokonaisuutena muutosehdotukset ovat siis liiton näkemyksen mukaisia. Lausunnossa myös kiitetään muutosehdotusten perusteluja, joissa on hyvin ymmärretty kullankaivun perusolemus ja ongelmat.

Lausuntokierros on päättynyt. Eduskuntaan muutosesitys ehtii aikaisintaan maaliskuussa. Voimaantulo aikaisintaan heinäkuussa. Näin tietysti vain, jos ei tule lakimuutosehdotusten suhteen yllättävää vastustusta.

Jos on sisällä kullanhuuhdontalupahakemus, siihen voi tehdä muutoksia koskien muutosehdotuksia eli hehtaarimäärään, jatkoajan pituuteen tai täytäntöönpanoon. Mutta näitä muutoksia voi tehdä vasta sen jälkeen, kun lakimuutos on tullut voimaan. Ei tarvitse eikä voi pitää kiirettä. Jos siis on sisällä anomus viidestä hehtaarista tai kolmen vuoden jatkosta, pitää lain odottaa lain voimaantuloa, jotta voi tehdä muutoksen. Nykyisen lain voimassaollessa myönnettävät luvat myönnetään sen mukaisesti. Jos ennen lakimuutoksen voimaan tuloa hakee kullanhuuhdontalupaa, tulee se tehdä vanhan lain mukaisesti ja sitten vasta lakimuutoksen voimaantulon jälkeen voi tehdä muutokset uuden lain mukaisesti.

Saamelaiskäräjät ei ole antanut siltä pyydettyä lausuntoa, vaan pyytänyt TEM:ltä neuvotteluja muutosehdotuksista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että se ei tue muutosehdotuksia. Tässä lausunnonantotapauksessa Saamelaiskäräjillä ei ole kuitenkaan samanlaisia valitusmahdollisuuksia kuin kullanhuuhdontaluvan suhteen. Näin ollen käräjien vastustuksesta huolimatta voidaan muutosehdotukset hyväksyä.

Miksi käräjät vastustaisivat? Se ei pääse valittamaan jatkoluvista kolmen vuoden välein vaan 10 vuoden välein ja täytäntöönpanolupa voidaan sen valituksista huolimatta antaa myös uusille luville. Kullankaivajilla vähenee hakemusten teko niin jatkolupien suhteen ja vähentää rinnakkaisten alueiden muodostamistarpeita. Eihän sellaista voi kannattaa. Neuvottelupyynnöllä ja varsinkin, jos menettelevät samalla tavoin kuin Tukesin neuvotteluissa, että ei kuitenkaan osallistu, voidaan yrittää siirtää voimaantulemista. Kiusa se on pienikin kiusa.


Kaivoslakiin jäi edelleen muutostarpeita

LKL toteaa lausunnossaan, että kaivoslakiin jää edelleen lukuisia muutostarpeita, mutta koska lausuntopyyntö koskee vain tiettyjä konkreettisia muutosehdotuksia, ei liitto käsittele niitä lausunnossaan, vaan tuo ne esille kannanotossaan meneillään olevaan kaivoslain toimivuuden tarkastelussa.

Joku voi moittia sitä, että TEM teki vain nämä kullankaivajille sinänsä tärkeät, mutta pienet detaljimuutokset. Joku voi sanoa, että myös muihin muutostarpeisiin, esimerkiksi kaivospiirien lakkauttamiseen, olisi pitää ottaa kantaa samalla kertaa. Eli kaikki tai ei mitään. Muiden muutostarpeiden aika on kaivoslain toimivuuden tarkastelun yhteydessä, mutta se ei merkitse automaattisesti kaivoslain kokonaisuudistusta. Oli TEM:ltä viisasta tehdä nämä, itse asiassa vain kolmen sanan, muutosehdotukset erikseen. Se oli kullankaivajien etu. Ei olisi hyvä olla samassa seurassa Talvivaaran aiheuttamien lakimuutostarpeiden kanssa.

Taas kertaalleen onnistunut laivaseminaari

On moneen kertaan ihmetelty, että sellainen ammatti- ja harrastajaryhmä kuin kullankaivajat kykenevät saamaan aikaan vuodesta toiseen niin tasokkaan ja osallistujamäärältään suuren seminaarin kuin laivaseminaarimme on. Osallistujia taas lähes 200. Miten saamme puhumaan ministerin, kansliapäällikön, keskeiset virkamiehet ja muut avainhenkilöt. On oltu ihailevan kateellisia. Olemme kyenneet rakentavalla toiminnalla luomaan toimivat henkilösuhteet ja yhteydet. Voin kehua, kun näitä tasokkaita seminaareja on järjestetty jo vuosia ennen minun puheenjohtajuuttani.

Samaa ihailun sekaista kateutta on herättänyt myös siitä, miten olemme saaneet asiamme hyvin esille tiedotusvälineissä ja viranomaisissa.  Esimerkkinä on mainittu myös meneillään olevat kaivoslakimuutokset. Meillä on ystäviä ja ymmärtäjiä ministereitä ja kansanedustajia myöten.

Minua hieman jännitti, millaisen vastaanoton saan, kun nostin laivapuheenvuoron pääaiheeksi sen, miten saisimme paremmin yhteyttä nuorisoon ja siinä tarkoituksessa digitaalisen tiedottamisen eli kotisivujen, facebookin ja muun somen kehittämisen. En keskittynyt kullankaivun ongelmiin. Niihin oli riittävästi puheenvuoroja.

Keskustelua ei syntynyt isossa salissa, mutta  sitäkin enemmän käytäväpuheissa ja hallituksen evästystilaisuudessa. Mummo- ja pappa-iässä oleva väki haluaa turvata kullankaivuperinteen jatkumisen siitäkin huolimatta, että toimintaa moni tavoin vaikeutetaan. Vaikka itse ei sosiaalisessa mediassa oltaisikaan mukana, tajutaan, että se on ajan henki, johon on sopeuduttava. Susien joukossa on susien lailla ulvottava.

Evästyksiä liiton hallitukselle

Liiton hallituksen evästystilaisuudessa tuli paljon aiheellista palautetta. Se keskittyi tiedottamisen kehittämiseen niin Prospäkkärin aikataulujen, nettisivujen keskustelupalstojen, sähköpostin käytön, jäsenmaksujen maksamisen kuin myös monen muunkin asian suhteen. Myös monimutkaiseen jäsenyyssysteemiin vapaajäsenineen haluttiin muutosta. Osin nämä asiat ovat jo hallituksen käsittelyssä ja katsotaan mitä niitten suhteen on tehtävissä. Olen hahmottelemassa liiton tiedottamisen kehittämisen suunnitelmaa juuri näiltä pohjilta.

Liiton vuosikokous pidetään sääntöjen mukaisesti maaliskuun viimeisenä lauantaina Inarissa. Entiseen tapaan toimintasuunnitelmaluonnos ja muita kokousasiakirjoja löytyy liiton nettisivuilta maaliskuun puolella. Niitä voi kommentoida etukäteen. Näin nekin, jotka eivät itse kokoukseen pääse, voivat esittää mielipiteensä.















+