MEISTÄKÖ ARTESAANIKULLANKAIVAJIA?

Käsiini sattui Suomen luonnonsuojeluliiton julkaisu ”Kaivannaisten maailmantalous: Kultakuumeesta luonnonvarakriisiin”. Erillinen kappale on omistettu kullalle ja nikkelille avainmineraaleina. Kullan tuotantoa ja sen käyttöä tarkastellaan eri näkökulmista. Väitetään, että suurimittakaavainen kultakaivos aiheuttaa keskimäärin enemmän haitallisia ympäristövaikutuksia suhteessa laajuuteensa kuin mikään muu taloudellinen toiminta. 10 gramman sormuksesta katsotaan syntyvän noin 20 tonnin edestä myrkyllistä jätettä. Tiedä häntä, pitääkö paikkansa.

Sitten kuvataan artesaanikaivoksia ja artesaanikullankaivua. Se on 10-15 miljoonan ihmisen toimeentulolähde 70 maassa. Työläisistä 4-5 miljoonaa on naisia ja lapsia. 90 % maailman kaivostyöläisistä työskentelee artesaanikullankaivussa, joka tuottaa 15 % maailmanmarkkinoiden vuosittaisesta kullasta eli noin 300 000 kiloa. Perussa, joka on Latinalaisen Amerikan suurin kullantuottaja, 13 % kullasta tulee artesaanikaivoksilta. Niissä työskentelee jopa 50 000 lasta, joista nuorimmat 6-vuotiaita.

Julkaisussa kullan tuotantotavat jaetaan kultakaivoksiin ja artesaanikullankaivuun. Rupesi kiinnostamaan, että mitä se artesaanikullankaivu oikein on. Tuntui, että se jotenkin liippaa kullanhuuhdontaa, kun tuotantomääräkin on sama kuin kullanhuuhdonnassa.

Kulta-artesaani

Sana artesaani sinällään on tuttu käsi- ja taideteollisuuden ammattitutkintona. Sellaisen voi suorittaa vaikkapa Inarissa Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Tiesin, että siellä voi opiskella artesaaniksi korukivi- ja jalometalli- ja saamenkäsityön alalla. Viimeksi mainittu jakaantuu koviin ja pehmeisiin materiaaleihin. Muualla voi opiskella kuva-artesaaniksi jne. Myös moni huuhdontakullastamme koruja valmistavat ovat artesaani.

Mutta onko SAKK tai joku muu oppilaitos ruvennut kouluttamaan artesaanikullankaivajia? Ei ole tullut vastaan, että jokin kaivaja kutsuisi itseään artesaanikullankaivajaksi. Varmaankin mielellään kertoisi. Kaikentietävän Googlen kautta ei löytynyt selitystä, missä voi opiskella tai muuten tulla artesaanikullankaivajaksi.

Kun asia vaivasi, piti etsiä löytyisikö jotakin englanninkielisinä sanoina artisanal gold tai artisanal gold mining/prospecting. Johan alkoi löytyä. Kyseessä on pienimuotoinen käsityöläiskullantuotanto (artisanal and small-scale gold mining, ASGM), käytännössä kullanhuuhdonta. Kullanhuuhtoja on artisanal gold prospector/miner, käsityöläiskullanhuuhtoja, huuhdontakulta on artisanal gold, käsityöläiskulta. Heräsi epäily, miksikähän suomalainen luonnonsuojeluliitto suomenkielisessä julkaisussa kutsuu meitä artesaanikullankaivajiksi. Onko koira haudattuna. Onko kyse sivistyneellä kielellä sanottuna ilkeilystä. Onko tämä saamelaiskäräjien ja luonnonsuojeluliiton uusi juoni kullankaivun saattamiseksi epäilyttävään valoon. Uusi salakielinen haukkumasana. Tarkoittaakohan tämä sitä vesiä niin saastuttavaa Lemmenjoen kullankaivua. Ei ole selvinnyt. Jatketaan salapoliisityötä.

Artesaanikullankaivun liitto

Wikipedia kertoo, että on olemassa myös Artisanal Gold Council kotipaikkana Kanada, www.artisanalgold.org. Sen tehtävänä on vähentää ja estää elohopean ja syanidin käyttöä kullanhuuhdonnassa, lapsityövoiman käyttöä ja terveydelle vaarallisia työolosuhteita. Toiminnan painopiste on Latinalaisen Amerikan ja Afrikan pahamaineisilla kullanhuuhdonta-alueilla.

Ovat oivaltaneet ja ovat osittain samalla asialla kuin Lapissa meneillään oleva Sertifioitu Lapin Kulta -hanke. Lähes kaikki maailman huuhdontakulta, siis artesaanikulta tulee elohopean, syanidin, lapsi- ja orjatyövoiman epäinhimillisissä työolosuhteissa tuotettuna. Sellaisen kullan käyttöön suhtaudutaan erityisesti korutuotannossa yhä kielteisemmin. Lapin artesaanikulta on ekologista ja eettistä kultaa.

Meistäkö artesaanikullankaivajia?

Olisihan se hienoa olla sellainen, vai olisiko? Taitaa sittenkin olla kunniakkaampi olla kullankaivaja, prospektori. Mutta epäluuloisena edelleenkin ihmettelee, onko sittenkin koira haudattuna. Julkaisun toimittajat ja kirjoittajat mainitaan. Ovat nimeltään selkeästi suomalaisia paitsi yksi tuntuisi olevan vietnamilainen. Tämän mukaan julkaisu ei ole käännös englannin tai muista kielistä. Ehkäpä sittenkin vainoharhaisuutta. Lapin kullanhuuhdontaa ei erikseen mainita ollenkaan. 

Vielät tilastoja

Poimitaan kuitenkin julkaisussa mainittuja kullan vuosituotantolukuja maailmalta: Kiina 450 tonnia, Australia 270 tonnia, Venäjä 245 tonnia, USA 211 tonnia, Kanada 160 tonnia, Etelä-Afrikka 150 tonnia, Peru 150 tonnia. Muut maat jäävät alle 100 tonnin. Suomen osalta mainitaan 8 tonnia, mutta uusimpien tietojen mukaan 2016 oli 7,2 tonnia. Siitä Suurikuusikko 6,3 tonnia, Kevitsa 0, 4 tonnia ja Pampalo 0,3 tonnia.

Kun tuli eksyttyä tilastoihin, jatketaan vähän artesaanikullankaivun huippuyksilöistä. Viimeisimmässä   Tampereen kivikerhon tasokkaassa Mineralia-lehden numerossa, eli 3/2017 Kari A. Kinnusen kertoo artikkelissaan ”Jättihippujen jäljillä” maailman isomuksista. Tai ehkäpä pitääkin todella puhua jättihipuista. Siinä kerrotaan eri maiden jättihipuista ja niiden löytymisestä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tässä vain luettelonomaisesti suurimmat hiput, ainakin osa ennestään jo tiedossa: Australia 71 kg, Brasilia 61 kg, Kongo 60 kg, Venäjä 36 kg, Meksiko 12 kg, USA/Kalifornia 8 kg, Kiina 6,5 kg. Eurooppa on surkimus, Skotlanti 900 gr (epävarma), Irlanti 684 gr, Ranska 573 gr, Suomi 398 gr. Luvut sinänsä mielenkiintoisia, mutta itse tarinat vielä paljon mielenkiintoisempia.

Tässä numerossa jatkuu Seppo J. Partasen artikkelisarja ”Kultamaiden legendoja”. Nyt vuorossa Yrjö Korhonen, aiemmin Kullervo Korhonen, Petronella ja Heikki Kokko. Artikkeleissa myös yksityiskohtia, jotka ainakin minulle uusia. Näköislehdet löytyvät osoitteesta www.tampereenkivikerho.fi.

ISOMUSTEN KESÄ

Kullankaivukesä on loppuvaiheessa. Ahkerimmat ja he, joitten toimeentulo on kullankaivusta, vielä sinnittelevät montuillaan, maisemoivat tai tekevät huoltotöitä. Kesältä on niin huonoja kuin hyviäkin uutisia.

Lemmenjoen konekaivajat ovat yltäneet 228, 167, 93, 73, 60, 45 jne. gramman hippuihin ja Vuotson seudulla lapiokaivajakin 30 gramman hippuun. Ne ilahduttavat löytäjää ja muitakin kullankaivajia, vaikka vanhan sanonnan mukaan sulatettavaksi menevä kulta tuo leivän ja tällaiset koru- ja keräilyhiput voita ja leikkelettä leivän päälle. Löydöt osoittavat, että Lemmenjoella edelleenkin on konekaivulla mahdollisuus päästä hyviin tuloksiin. Valitettavasti pyrkimys saada kaivospiirien lakkauttamiselle lisää siirtymäaikaa näyttää olevan hyvin vaikeaa. Toivoa ei vielä ole menetetty ja LKL tekee sen, mitä tehtävissä on. Syksyn mittaan selviää, mikä on lopputulos. 

Onneksi Ivalojoen eteläpuolisilla alueilla, erityisesti uusilla Vuotson ympäristön alueilla on löytynyt uusia lupaavia alueita lapiokaivulle ja kevyemmän luokan konekaivullekin. Mutta se ei voi olla peruste jättää Lemmenjoen alueella kultaa maahan. Siellä kulta on niin syvällä, että lapiokaivaja eikä konelapio ei pääse niihin käsiksi. Lapin ekokullalla, huuhdontakullalla on yhä suurempi kysyntä Euroopassa. Mutta mistä kultaa riittävästi myyntiin?

TEKEVÄLLE SATTUU

Kesä on ollut poikkeuksellisen sateinen, jo toinen peräkkäinen. Konekaivumontuista joudutaan pumppaamaan vettä reuna-alueille maahan imeytettäväksi, kun saostusaltaat eivät enää vedä normaalikesän tapaan. Pumppauskapasiteettia on lisätty. Konekaivajilla on käytössä pumppukalustoa, joka syytää vettä jopa 5000 litraa minuutissa eli 30000 litraa tunnissa. Normaalitilanteessa se pitää tilanteen hallinnassa. Mutta entäpä, kun sattuu pumppurikko.

Elokuun puolivälissä tuli Lemmenjoen ammattikaivajalle pumppurikko poikkeuksellisen runsaiden sateiden aikana ja likaista vettä pääsi Lemmenjokeen. Ympäri vuorokauden käytössä oleva pumppukalusto on kovilla. LKL ja kaivaja pahoittelivat tilannetta. Pumppujen korjaamisella ja naapurin lisäpumpulla tilanne saatiin nopeasti hallintaan, mutta samentumaa ehti valua siinä määrin, että alemman Lemmenjoen järviosuuksissa sitä oli silmin nähtävissä. Kyseessä oli pinnalla kelluvaa väriainetta, joka siitepölyn tapaan näkyy pitkään. Pohjaan se ei painunut eikä haitannut kalastoa ja muuta pohjaelimistöä. Väriaine katosi parissa päivässä. Mutta kullankaivun vastustajat olivat hyeenana liikkeellä.

Useimmat tiedotusvälineet uutisoivat tilanteesta asiallisesti. Kuitenkin Saamen radio ryhtyi entiseen tapaansa syöttämään liioiteltua ja vääristeltyä tietoa tapahtuneesta. Tavallisesti hyvin asiallinen maakuntalehti Lapin Kansa  intoutui julkaisemaan Saamelaiskäräjien kullankaivun vastustamiseen keskittyneen varapuheenjohtajan perusteettomia ja täysin ylimitoitettuja väitteitä, kuten ”Lemmenjoki on kullankaivun takia jo pilalla”. Tällaiset puheet osoittavat, millä tasolla liikutaan. Väitehän on mieletön. Lemmenjoki on sen verran suuri joki, että sitä kullankaivajan tilapäiset loraukset pilaa. 

Lapin Kansa kyllä toi tasapuolisesti esille myös tilanteeseen paikan päällä tutustuneen Lapin ELY-keskuksen ympäristöinsinööri Tarmo Oikarisen näkemykset. Hänen mukaan ”Lemmenjoki ei ole pilalla kullankaivun aiheuttaman haitan vuoksi”, ”samentumisesta ei ole todettu koituvan välitöntä vaaraa ihmisten terveydelle tai välittömiä ja huomattavia haittavaikutuksia ympäristölle”, ”kaloille ei pitäisi koitua samentumasta merkittävää haittaa”, ”kaloja on havaittu myös sameissa vesissä eikä kalakuolemia alueella ole koskaan raportoitu”. Virkavastuullinen ympäristötarkastaja asetti naurettavat pilaamisväitteet oikeisiin mittasuhteisiin.

KOIRAT HAUKKUU MUTTA KARAVAANI KULKEE

Sateista huolimatta kullankaivu on vahvassa vedossa. Kullankaivajien rankka työ saa arvostusta. Ollaan luonnon armoilla. Ison kirjan vanhempaa osaan perehtyneet ovat todenneet, että kullankaivua on tänä kesänä kohdanneet kaikki egyptiläisten aikoinaan koskevat vitsaukset paitsi heinäsirkat. Eikä edes muitakaan itikoita ole ollut haitaksi asti. Media on ottanut ilolla vastaan suuret hiput ja niiden löytäjät. Räksytystä on tullut vain yhdeltä medialta ja perusteettomat väitteet vain yhdeltä henkilöltä.

VASTUULLISTA KULLANKAIVUA

Kullankaivajat pyrkivät tekemään parhaansa toimiakseen paitsi lakien ja lupien mukaisesti, myös muuten vastuullisesti. Lyhyen kaivukesän aikana on elantokin ansaittava.  Suuri osa maailman huuhdontakullasta tuotetaan epäinhimillisissä olosuhteissa erityisesti Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Elohopean ja syanidin käyttö on yleistä, mikä vaarantaa ihmisten ja luonnon terveyden. Puhutaan verikullasta.

Lapin huuhdontakulta on ekokultaa. Yhä enemmän myös kullan yksityiskäyttäjät haluavat, että kulta on tuotettu ekologisesti kestävällä tavalla. Ei haluta kihla-, vihki- ja muihin sormuksiin, ranne-, korva- tai kaulakoruihin verikultaa. On käynnistetty projekti, jolla luodaan Lapin huuhdontakullalle sertifiointijärjestelmä, jonka avulla kullan ostaja voi olla vakuuttunut, että kulta on Lapin ekologisesti tuotettua huuhdontakultaa. Sertifioinnin avulla voidaan osoittaa kullan alkuperä löytäjää ja puroa myöten. 

Sertifioinnin avulla Lapin huuhdontakullan arvostus nousee, mikä vaikuttaa myös koruhippujen ja sulatuskullan hintaa. Siitä hyötyy niin kullankaivaja kuin myös kultakorujen valmistaja ja myyjä. Myös matkailussa voidaan sitä hyödyntää. On harmilista, että nyt, kun huuhdontakullan arvostus ja kysyntä kasvaa, sen päätuottajien, Lemmenjoen konekaivajien työlle asetetaan esteitä. Vuosittaisesta huuhdontakullasta vähintään kaksi kolmasosaa tulee Lemmenjoen konekaivajilta.

Kullankaivaja Ami Telilä antoi 167 grammaisen hipun nimeksi ”Suomi 100 vuotta”. Se oli kunniakas teko maamme itsenäisyyden juhlavuoden kunnioittamiseksi. Alkuvuodesta Kultaseppien liitto luovutti Tasavallan presidentti-instituutiolle Lemmenjoen kullasta ja Luumäen beryllistä valmistetun kaulariipuksen. Nyt sitä käyttää Tasavallan presidentin puoliso, rouva Jenni Haukio. Lapin kullankaivajat ovat mukana isänmaamme juhlinnassa.

KULTAA JA KUNNIAA KULLANHUUHDONTAKILPAILUISSA

Tankavaaran SM-kisat vietiin menestyksekkäästi läpi. Kisat olivat pitkästä aikaa muodollisesti taas Lapin Kullankaivajain Liiton järjestämät. Tankavaaran Kultakylällä, Kultamuseolla ja talkoolaisilla oli korvaamattoman tärkeä rooli. Liiton kesätoiminnanjohtaja Hannu Rajalle ja liiton hallituksen jäsenelle ja päätuomari Esko Oravalle suuri kiitos.

MM-kisoissa suomalaiset osallistujat toivat taas kultaa, hopeaa, pronssia ja kunniaa. Menestys luo omalta osaltaan painetta Tankavaara MM-kisoille vuonna 2019. Kun kerran ollaan parhaita kilpailijoita, myös MM-kisojen järjestelyjen oltava parhaat. Näin tulemme tekemään. Valmistelut ovat olleet jo pitkään käynnissä.

LAPECO RAHASTAA KULLANKAIVAJIA HÄIKÄILEMÄTTÖMÄSTI

Lemmenjoelle ovat venekuljetukset viime viikonvaihteesta alkaen käynnistyneet, mutta tunturissa on vielä lunta ja monet kaivumontut lumen alla ja roudassa. Ahkerimmat kaivajat ovat jo menneet ylös valmistelutöihin ja yli kevään olleet käymässä kylillä huoltoreissulla. Eteläisemmillä alueilla sentään on päästy jo töihin.

Lapeco rahastaa häikäilemättömästi
 
Soitti vihainen muutaman kesäviikon lapiokaivaja. Oli saanut jätehuoltoyhtiö Lapecolta 65 euron aluekeräysmaksun ja 26 euron ekomaksun, yhteensä 91 euroa. Hän kantaa rinkassan huuhdonta-alueelleen  kaiken ruoan. Säilykepurkkejakin on mukana, mutta ei niitä ylettömästi viitsi kantaa. Niitten ostohinta jää paljon alle 91 euron.

Lapecon hinnoittelu on kohtuuton. Muutamaa vuosi sitten kullankaivaja teki hinnoittelusta valituksen hallinto-oikeuteen. Hän hävisi valituksen. Tapaus ei kuitenkaan ollut aivan tavanomainen tapaus, joten kannattaisi vielä yrittää valitustietä. Jätehuoltolaki, tuttavallisemmin paskalaki, sallii tällaisen. Mutta se ei velvoita tällaiseen hinnoitteluun. LKL on ollut jätehuoltoasioissa yhteydessä Lapecoon pyrkien järkiperäistämään hinnoittelua. Ilman tulosta. Rahankeruu on yhtiön tehtävä, inhimillisyydestä viis. Mielenkiintoista tietää, millainen tulospalkkiojärjestelmä yhtiössä on. Kaivajat maksavat osan.

On laskettu, että kullankaivajat maksavat vuosittain noin 20 000 euroa eko- ja jätemaksuja. Lemmenjoella on talvihuoltoa varten Äivihjärvellä kuormalavoja, joihin kelkkamiehet voivat tuoda palamattomat jätteensä. Mutta kaikki eivät kelkoilla liiku eivätkä voi niitäkään palveluja käyttää hyväksi.

Tämän vuodet maksut on maksettava, mutta katsotaan ensi vuotta ajatellen, mitä on tehtävissä. Maksujen suuruuden suhteen on mahdollisuus tehdä kohtuullistamispyyntö. Sen hyväksymiseen hyväksyjän työntekijän ei tarvitse tehdä nöyrtyvää täyskäännöstä, vaan luovaa hyväntahtoista harkintaa käyttäen todeta, että mikä ei ole kohtuus, ei voi olla oikeuskaan. Kohtuullistamispyyntöjä siis liikkeelle.

Kaivospiiriläiset roikkuvat edelleen löysässä hirressä

Edellisessä blogissani ja Prospäkkärissä kerroin kansaedustaja Mikko Kärnän lakialoitteesta kaivospiirien lakkauttamisen siirtymäajan pidentämisestä. Näytti jo, että hanke etenee ripeästi, kun oli jo talousvaliokunnassa ja eduskunnan täysistunnossa saanut myönteisen vastaanoton. Mutta edelleen on jumissa, ei kuitenkaan hylättynä. Vielä joudutaan odottelemaan aloitteen kohtaloa.

Viime viikolla näytti siltä, että Ruotsalainen kansanpuolue olisi nousemassa hallitukseen. Olin jo kirjoittamassa blogiini muistokirjoituksen aloitteelle. RKP on Vihreiden ohella olleet kullankaivun pahimpia vihollisia. Jos RKP olisi noussut hallitukseen, olisi aloitteen läpimeno varmuudella estynyt. Nykyisen hallituskokoonpanon jatkuminen antaa vielä toivoa.

Lapin huuhdontakullalle brändi ja sertifiointi

Lapin kultahipuilla on ainutlaatuisuutensa vuoksi korkea arvostus ja sen mukainen hinta. Se elää omaa elämäänsä. Mutta sulatettavaksi menevä hienokulta on jouduttu myymään maailmanmarkkinahinnalla ilman lapinlisää. Kävin Hampurissa kultasepänliikkeessä, jossa myytiin Elbe-joelta huuhdottua kultahiekkaa hintaan 215 euroa gramma. Isänmaalliset saksalaiset nuoriparit haluavat sormuksensa olevan saksalaista ekologista kultaa ja ovat valmiita maksamaan siitä. He eivät halua lapsityövoimalla epäinhimillisissä olosuhteissa elohopean avulla tuotettua afrikkalaista tai eteläamerikkalaista kultaa. Kaivoksillakaan ei ole hyvä maine. Lappi on monen saksalaisen ja muunkin keskieurooppalaisen suosikkimatkailualue. Lapin huuhdontakullalla eksoottisena on kysyntää.

Tankavaaran Kultakylän ympärillä toimiva Team Deadwood ry on organisoinut Sertifioitu Lapin Kulta -hankkeen. Se on yrityshanke, jonka tarkoitus on kerätä ympärilleen kullankaivuun liittyviä koru- ja matkailuyrityksiä sekä myös kullankaivuyrityksiä. Siis myös kultaa myyviä kullankaivajia. Lapin Kullankaivajain Liitto on hankkeessa mukana asiantuntijana. Tavoitteena on nostaa Lapin huuhdontakullan, myös hienokullan arvostusta ja sitä myöten myyntihintaa.

Tarvitaan kullan sertifiointijärjestelmä, jolla todistetaan kullan alkuperä jopa purotasolle asti. Sertifiointia on ollut aiemminkin, mutta satunnaisesti eikä sillä ole voitu luoda huuhdontakullalle kansainvälisesti tunnustettua brändiä. Kesän ja syksyn aikana hankkeestä informoidaan eri yhteyksissä. Lemmenjoella Pihlajamäellä järjestetään tiedotustilaisuus sunnuntaina 2.7. klo 12.

Jäsenkyselyn tulokset liiton nettisivuilla

Kyselyä esiteltiin laivaseminaarissa. Nyt aineisto löytyy myös liiton nettisivuilta. Vastauksia saatiin 877 kpl. Sinänsä kunnioitettava määrä, mutta netin kautta tapahtuva vastaaminen ei onnistu niiltä, jotka eivät nettiä käytä. Kuitenkin 4000 tuhannen kirjekuoren lähettäminen, vastausten koodaaminen käsiteltäviksi paperivastauksista olisi niin monen tuhannen euron ja kymmenien työtuntien kustannus, että sellaiseen ei ole liitolle taloudellisesti mahdollista. Tässä kyselystä muutama havainto. 

Voidaan katsoa, että vastaukset kuvastavat melko hyvin aktiivikaivajien mielipiteitä, kuitenkin niin, että liiton jäsenvaltausten käyttäjien osuus oli yliedustettuna. Peräti 45 % vastaajista ilmoitti syyksi liittyä liittoon mahdollisuuden kaivaa liiton jäsenvaltauksilla. Vastaajista 37 % kaivoi jäsenetuvaltauksilla. Vain 5 % ilmoitti kaivavansa tavoitteenaan hankkia ansiotuloja.

Jäsenkysely antoi siis tietoa siitä, miten harrastajakaivajat ja erityisesti jäsenvaltauskaivajat näkevät liiton toiminnan ja millaisia toivomuksia heillä on. Ne ovat tärkeitä tietoja liitolle. Pääosa ammattikaivajista ovat pitkäaikaisia jäseniä ja heidän tarpeensa on jo ennestään tiedossa. Heidän mielipiteensä kanavoituvat hyvin liiton tietoon muuta kautta.  Ne ovat erilaisia edunvalvontaan liittyviä asioita ja pysyvät liiton tehtävinä. Monet edunvalvonta-asiat kohdistuvat erityisesti ammattikaivajiin, mutta palvelevat kaikenlaisia kaivajia.

Kiitosta ja eväitä liitolle

Jäsenkysely osoitti vastaajien olevan varsin tyytyväisiä liiton toimintaan. Avoimissa vastauksissa tuli runsain mitoin lisäkiitoksia. Mutta tuli kyllä moitteitakin, mutta niistä pääosa kohdistui liittoon välillisesti. Moitittiin, että Tukesin lupakäsittelyä ei ole saatu nopeutettua eikä Saamelaiskäräjiä kuriin. Yritetty on, mutta ratkaisut ovat korkeammassa kädessä. Tuli hyvin paljon käytännön toimenpide-ehdotuksia, jotka on otettu huomioon ja jo ryhdytty toimenpiteisiin. Myös liiton tämän vuoden toimintasuunnitelmassa useita kyselyssä esille nostettuja asioita. Vaikka kiitokset liiton toiminnasta lämmittävät, mutta emme ylpisty. Otamme nöyryydellä vastaan edelleen mahdollisia moitteita ja uusia kehittämisehdotuksia. Kiitoksiakin saa esittää, jos siltä tuntuu. Ne kannustavat

Kenellä on mahdollisuus kullankaivuun tänä kesänä, ovat jo montuilla ja loput valmistautuvat vähintäänkin henkisesti. Itse olen kultamaiden reppuni esille kaivanut ja lähipäivinä lähden tunturiin. Olen odotellut, jotta ei tarvitsisi ottaa lumilapiota mukaan päästäkseni edes Lemmenjoen kämpälle. Näinhän ovat monet joutuneet tekemään. Montut taitavat olla vielä lumen peitossa. Tavataan kesän aikana erilaisissa yhteyksissä.

OIKEUSTAISTELU KAIVOSPIIREISTÄ JATKUU

Eduskunnan talousvaliokunta ehdottaa, että valtioneuvosto ryhtyy valmistelemaan lainsäädäntöön muutoksia, jotka ovat tarpeen kaivoslain 182 §:n mukaisen kullankaivun kaivospiirien lakkauttamisen siirtymäajan pidentämiseksi siten, että lakkauttaminen ei johda niiden hyödyntämisen ennenaikaiseen lopettamiseen. Asiaa koskevan lakialoitteen teki kansanedustaja, Lapin Kullankaivajain Liiton jäsen Mikko Kärnä.

Perusteluna talousvaliokunta toteaa, että talousvaliokunta on 2010 kaivoslain muutoksia käsitellessään puoltanut siirtymäajan pidentämistä hallituksen esityksessä tuolloin ehdotetusta kahdeksasta vuodesta viiteentoista vuoteen, ja sitä pitää edelleen perusteltuna.

Valiokunnan ehdotus on yksimielinen. Valiokunnassa ovat edustettuna kaikki muut puolueet paitsi Kristillinen liitto. Tämä on hyvä pohja jatkokäsittelylle, mutta ei käytännössä sido puolueryhmiä jakokäsittelyssä.  Edessä on vielä monivaiheinen prosessi, jotta valiokunnan ehdotus etenisi eduskunnan käsittelyyn ja edelleen lakimuutokseksi.

 Työ- ja elinkeinoministeriö avainasemassa

Ministeriössä on kullankaivuun myönteisesti suhtautuvia virkamiehiä, myös ministeri Mika Lintilä. Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä olevaan kaivoslain muutokseen siirtymäajan jatkamista ei vielä saatu mukaan, mutta talousvaliokunnan yksimielinen näkemys varmaankin antaa poliittista painetta ministeriössä.
 
Kaivoslain toimivuuden tultua vapaamuotoiselle kuulemiskierrokselle loppuvuodesta 2015, LKL laati lausunnon, joka piti sisällään myös siirtymäajan pidentämisen. Kun hallituksen esitys kaivoslain muutokseksi tuli lausunnolle, liitto taaskin luonnollisesti esitti samalla tavalla. Vielä silloinkaan ei asia edennyt. Siihen saumaan tuli vielä elinkeinoministerin muutos. Lakimuutosesityksen teki silloinen elinkeinoministeri Olli Rehn. Tämän vuoden alussa ministerin pestin ottanut Mika Lintilä ei luonnollisestikaan voinut ryhtyä enää tekemään muutoksia edellisen ministerin esitykseen. Mutta nyt uusi ministeri voi ryhtyä laatimaan kaivoslain uttta käsittelyä puhtaalta pöydältä. On merkittävää, että talousvaliokunnassa siirtymäajan jatkamisen voimakas puolustus on tullut nimenomaan yrittäjäsektorilta. Kysehän on ammattimaisista konekaivuyrittäjistä. jotka ovat tehneet merkittäviä koneinvestointeja, jotka pitäisi ennättää hyödyntää ennen kuin konekaivu kaivospiireillä loppuu.

Onneksi, voi todella sanoa, että onneksi Talousvaliokunnan ko. mietintöön (TaVM 4/2017) sisältyy valiokunnan esitys kaivoslain 32 ja 34 §§:ien muuttamiseksi. Ne johtuvat muun lainsäädännön muuttamisesta, joten ne on pakko muuttaa myös kaivoslaissa.   Myös kaivospiirien siirtymäajan jatkaminen voisi päästä näiden muutosten mukaan.

Aikaa ei ole tuhlattavissa
 
Tilannetta ymmärtämättömälle saattaa helposti syntyä käsitys, että eihän tässä mikään kiire ole, nykylain mukaan lakkautus tapahtuisi "vasta" 1.7.2020. "Ehtiihän sitä jatkoaikaa antaa vaikka syksyllä 2019". Näinhän ei ole. Konekaivajan pitää tietää jo nyt ja olisi pitänyt tietää mieluummin paljon aikaisemminkin, loppuuko kesällä 2020 tai ei.

Monella kaivospiirillä on nyt kova paine panna vauhtia kaivuun, jotta ehtisi edes parhaimmilta paikoilta nostaa maaperässä oleva omaisuus ylös. Tiukka aikataulu vaikeuttaa perusteellista kaivua. Jatkoaika antaisi mahdollisuudet kaikessa rauhassa ja perusteellisesti paneutua myös ympäristöasioihin. On huomattava, että jatkoaika ei lisää kaivettavaa maa-alaa, vaan vain työn perusteellisuutta. Muistettakoon myös, että kaivospiirejä ei perustettu neitseellisille alueilla. Purot on jo aiemmin kaivettu lapiolla ja osittain myös Kullervo Korhosen Hullu-Jussilla.

Viime kesä oli erityisen märkä ja sateinen, mikä aiheutti poikkeuksellisia ongelmia vesien puhdistamiselle. Työt piti pysäyttää, jotta tulvavedet pääsisi alapuoliseen vesitsöön. Ja päälle painoi se, että kaivospiiri lakkautuu ja kultaa jää maahan. Olisi äärimmäisen tärkeää, että tieto lopullisesta siirtymäajasta saataisiin mahdollisimman pian.

Turha luulla, että muutoksesta tulisi läpihuutojuttu. Tiedämme niin erinomaisen hyvin, että kullankaivun vastustajat aktivoituvat. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, Saamelaiskäräjät ja sen apupuolueet Ruotsalainen kansanpuolue ja Vihreä liitto ryhtyvät toimiin.  Vaikka molempien puolueiden edustajat talousvaliokunnassa kannattivat enemmistön ehdotusta, se ei vielä merkitse siirtymäajan jatkamisen kannattamista.

Lähteekö Metsähallitus 2010 tielle
 
Mielenkiintoista on Metsähallituksen suhtautuminen ja itse siitä, miten Lapin luontopalvelujen näkemys pääsee vaikuttamaan. Palautetaan mieliin, että kun 2011 voimaan tullutta lakia valmisteltiin, lausunnoissaan 2010 Metsähallitus voimakkaasti kannatti kaivospiirien lakkauttamista ja konekaivun lopettamista. Reagointina LKL mm. irtisanoutui vireillä olleesta Lemmenjoen kultahistoriallisen reitin hankkeesta. Liitto katsoi, ettei se voi olla tekemässä yhteistyötä tahon kanssa, joka avoimesti vastustaa historiallista kullankaivun jatkumista.

Sittemmin, kun näytti siltä, että Metsähallituksessa vallitsisivat avarammat tuulet, liitto päätti lähteä uudelleen mukaan hankkeeseen. Kun Metsähallitus edelleen intti, että kultareitin kylteissä kerrotaan koneellisen kullankaivun aiheuttamista haitoista, liiton hallitus asetti yhteistyön jatkumiselle tiukan ehdon, että koneellista kullankaivua koskevat tekstit pitää olla liiton hyväksymiä. Nyt siis ollaan samassa tilanteessa kuin 2010. Lähteekö Metsähallitus samoin kuin 2010 vastustamaan vireillä olevan siirtymäajan muutosta. Vai osoittaako se halua muuttaa kielteistä suhtautumistaan kullankaivuun.

Totuuden nimissä pitää muistuttaa, että Metsähallitus jakaantuu metsätaloussektoriin ja luontopalvelusektoriin. Metsätaloussektorin kanssa on helppo tehdä yhteistyötä. Sotajoen tien Harrijoen silta ja tien kunnostus on erinomainen esimerkki. Lapin luontopalvelujen osalta tilanne on toinen. Mutta taas totuuteen vedoten, siltäkin osin on olemassa yhteistyön näkymiä.

Kyse ei ole vain konekaivusta ja kaivospiireistä - entä kullankaivajien kämpät

 Kaivospiirien lakkauttamisen siirtymäajan jatkaminen koskee konkreettisesti vain pientä osaa kullankaivajia. Asia on kuitenkin periaatteellisesti hyvin tärkeä. Vuonna 2011 voimaan astuneen kaivoslain suurin vääryys oli nimenomaan kaivospiirien, yksityisoikeudellisen omaisuuden sosialisoiminen. Monien perustuslakijuristien mielestä se oli perustuslain vastainen. Jo tuolloin eduskunnan talousvaliokunta siis oli sitä mieltä, että siirtymäajan pitäisi olla 15 vuotta, jotta menettely olisi jotenkin kohtuullinen konekaivajalle. Kommervenkkkien kautta eduskunta kuitenkin lyhensi sen 9 vuoteen. Kullankaivajat veivät lain käsittelyn oikeuskanslerille, joka totesi käsittelyssä menetellyn virheellisesti ja antoi siitä huomautuksen.

Lemmenjoen konekaivajat ovat joutuneet käymään oikeuksiensa puolesta kymmenet oikeustaistelut. He ovat voittaneet useimmat. Vuosikymmenien kokemukset osoittavat, että jos vastustajat katsovat pääsevänsä voiton puolelle, seuraa vyörytys myös kullankaivun muilla sektoreilla. Metsähallitus on kytkenyt myös kullankaivajien kämppien pystyssä pitämisen kaivospiirien lakkauttamiseen. Asiasta on käynnissä kullankaivajien nostama oikeusprosessi. Jos Luontopalvelut voittaa, vanha kokemus viittaa siihen, että seuraavana ovat vuorossa kullanhuuhdonta-alueiden kämpät. Ahneella on taipumus, että ruokahalu kasvaa syödessä.

On huomattava, että kaivospiirejä on Lemmenjoen lisäksi myös Ivalojoen alueella. Siirtymäaika koskee myös niitä. Mikä on seuraava liiton suuri edunvalvontakysymys? Niitä on aivan varmasti tulossa. Kukin tulee omalla vuorollaan. Kussakin tilanteessa tarvitaan yhteistä toiminta, solidaarisuutta. Ei vain silloin, kun aivan konkreettisesti koskee itseään, sitä omaa napaa.

Juhlavuoden kunniaksi 100 valitusta - hurraa isänmaalle

Esimerkkinä jatkuneesta vyörytyksestä ovat kullanhuuhdontaluvista tehdyt valitukset, jotka ovat ulottuneet vasten aikaisempi lupauksia myös lapiokaivulupiin. Näyttää siltä, että Saamelaiskäräjät juhlistavat Suomen tasavallan 100-vuotisjuhlavuotta urakoimalla täyteen 100 valitusta. Se ei ole hidastanut, että jokaikinen valitus on hylätty hallinto-oikeudessa. Näyttäisi olevan tavoitteena, että Lapin kullan löytymisen 150-juhlavuonna 2018 valituksia olisi vähintään 150. Kustannukset valittajalle ovat tähän mennessä ovat olleet hallinto-oikeuden käsittelymaksuina ja korvauksina kaivajille vähintään 50 000 euroa, joista jokainen sentti on veronmaksajien rahoja.

Lakimuutoksen asiakirjat nettisivuilla
Linkit esityksiin ja niiden perusteluihin löytyvät liiton nettisivujen etusivulta.