Kun on seurannut keskustelua valtiovarainministeri Alexander Stubbin eduskunnalle antamasta virheellisesti tiedosta eduskunnalle, tuntuu jotenkin tutulta. Väistämättä palautuu mieleen keskustelu eduskunnassa kaivoslain käsittelyssä. Silloinen elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen antoi eduskunnalle totuudenvastaista tietoa.
Tapauksissa on samankaltaisuuksia, mutta myös eroavuuksia. Tämän päivän eli 3.12.2015 Keskisuomalainen-lehdessä on kirjoitus otsikolla "Uutisen takana: Stubb seuraa Pekkarisen jalanjälkiä". Artikkelissa todetaan Stubbiin viitaten, että "kyseessä ei kuitenkaan ole neitseellinen tapaus, sillä ministereitä on syytetty valehtelusta aiemminkin. Viimeksi oikeuskanslerin pöydällä oli tällainen tapaus vuonna 2012, jolloin hän antoi päätöksen tuolloisen elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen (kesk) löysistä puheista eduskunnassa."
Toimittaja ottaa kullankaivajan kantelusta yhden kohdan ja oikeuskanslerin kannanoton siihen. Kyseessä oli ministeri Pekkarisen sanomiset konekaivun jatkomahdollisuudesta Lemmenjoella ja siitä tehtyy kanteluun oikeusminsiterille.. Toimittaja spekuloi: "Vastaava prosessi lienee edessä myös Alexander Stubbilla. Ensin selvitetään puhuiko hän kansanedustajana vai ministerinä. Sitten pähkäillään tuliko valehdeltua tahallaan vai ei. Jos harhautus havaitaan harkituksi ja tahalliseksi, niin silloin oikeudelliset seuraukset lienevät astetta ankarammat kuin tapaus Pekkarisessa".
Toimittaja erehtyi käyttämään sanaa valehtelu, jota eduskuntapuheista ei saisi käyttää. Pitää sanoa puhumisesta" vasten parempaa tietoa", "on käyetty totuutta säästeliäästi" tai vastaavaa. Valehtelusanasta silloinen ministeri, nykyinen eduskunnan varapuhemies Pekkarinen sai mahdollisuuden vastineeseen. Kirjoitukset löytyvät osoitteesta http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/uutisen-takana-stubb-seuraa-pekkarisen-jalanjalkia/2186012 tai ainakin pitäisivät löytyä. Kun äsken kävin sivuilla, ei enää löytynyt. Olikohan lehti astunut liian suurille varpaille ja juttu poistettu.
En aio isommasti ottaa kantaa kumpaankaan tapaukseen, mutta kertaanpa sitä, mistä kaivoslakitapauksessa oli kyse. On saattanut unohtua eivätkä kaikki prosessia seuranneetkaan.
Keräilen tietoa kahdesta virallisesta asiakirjasta, kullankaivajan kantelusta oikeuskanslerille ja tämän asiaa koskevasta päätöksestä. Tiivistelmä päätöksestä muuten löytyy www.okv.fi , haulla okv_449_1_2011.pdf . Tiivistelmä on liuskan pituinen, itse päätös 13 sivua.
1. Koneellisen kullankaivun kielto Lemmenjoella
Kantelu:
Ministeri on antanut virheellistä tietoa sanoessaa, että Lemmenjoen "koneellinen kullankaivu /kullanhuuhdonta on kielletty kymmeniä vuosia sitten. Sen jälkeen jotkut pääsivät ja saivat sieltä oikeuden kaivaa.".
Kantelijan mukaan kullankaivu ei ole kiellytty Lemmenjoella, ei kymmeniä vuosia sitten, eikä nykyäänkin, vaan on sallittu elinkeino. Kaivosoikeuden hakeminen on ollut kaikkien käytettävissä vuodesta 1945 vuoteen 1997 ja ympäristöluvan haltijoilla on oikeus kaivaa koneella niin kauan kuin kaivospiiri on olemassa.
Oikeuskansleri:
"Vastoin Pekkarisen lausumaa koneellinen kullankaivu ei ollut kiellettyä vuosikymmeniä ennen asetusmuutoksen voimaantuloa vuonna 1991. Lausuma antaa puutteellisen ja virheellisen kuvan koneellisen kullankaivun harjoittamisesta Lemmenjoen kulta-alueella."
2. Koneellisen kullankaivun jatkuminen uuden kaivoslain mukaan
Kantelu:
Ministeri on antanut virheellistä tietoa sanoessaan, että uuden kaivoslain aikana "kyllä ajatus on se, että tavallisen traktorin kaivanta siellä olisi mahdollista jatkossakin." Ja myös "se on selvä, että tällaisia raskaita koneita, tonnien, useitten tonnien koneita, sinne ei missään tapauksessa tietystikään voida viedä. Rajaus kulkee yksiselitteisesti siinä"
Ministeri on myös useissa muissakin yhteydessä esittänyt, että pienimuotoinen koneellinen kullankaivu olisi mahdollista vielä siirtymäajan jälkeenkin. Ministeri on antanut virheellistä tietoa siitä, miten ja millaisella kalustolla voisi toimintaa jatkaa siirtymän jälkeen.
Oikeuskansleri
"Epäselväksi jää, mihin Pekkarisen täysistuntokäsittelyn kuluessa esittämät vaihtuvat mielipiteet konellisen kullankaivun jatkumisesta siirrtymäajan jälkeen perustuvat. Lausumat mahdollisuuksista jatkaa koneellista kullankaivuuta ja arvelut siitä, millaisella kalustolla tämä voisi olla mahdollista, ovat olleet omiaan ylläpitämään mielikuvaa toiminnan jatkumisesta jossain muodossa ja johtamaan harhaan."
Loppujohtopäätökset ja toimenpiteet
Oikeuskansleri toteaa, että Pekkarinen on esittänyt lausumia, jotka eivät kaikilta osin vastanneet vallinnutta tilannetta tai muutoin antaneet asianmukaista kokonaiskuvaa asioista. Ei voida kiistää, että ministerin ennen äänestystä antamilla lausumilla voi olla tosiasiassa merkittäväkin arvo. Aihetta ei ole epäillä, että Pekkarinen olisi esittänyt lausumansa tarkoituksella antaa eduskunnalle virheellistä ja puutteellista tietoa sekä johtaa eduskuntaa harhaan, ei nähdäkseni ole tullut ilmi.
Oikeuskansleri kiinnittää ministeri Pekkarisen huomiota siihen, että esiinnyttäessä eduskunnassa ministerin asemassa tulisi lausumia annettaessa eduskunnan tiedonsaannin turvaamisen kannalta pyrkiä etukäteen varmistumaan tietojen oikeellisuudesta ja väärinkäsitysten välttämiseksi riittävästä täsmällisyydestä.
Yhtäläisyyksiä ja eroavuuksia
Laajassa kantelussa oli monia muitakin asioita, mutta edellä ne, joihin
oikeuskansleri otti kantaa.
Merkittävä ero näiden kahden tapauksen
välillä on, että kaivoslain käsittelyssä ministeri antoi lukuisia
kantelijan virheelliseksi katsomia lausumia, joista useaan
oikeuskansleri otti kantaa. Hallintarekisterilain käsittelyssä on
moitittu vain yhtä lausumaa tai itse prosenttilukua; oliko viranomisten
antamien kielteisten lausuntojen määrä 90 % vaiko 10 %.
Stubb on myöntänyt antaneen virheellistä tietoa,
Pekkarinen ei myöntänyt antaneensa virheellistä tietoa, mutta kylläkin
epätäsmällistä tietoa.
Sen jälkeen, kun virhetieto todettin,
Stubbin ensimmäinen siihen viittaava kommentti oli "Sorry siitä" vähän niin
kuin suomalaisittain "oho". Kun se ei tyydyttänyt oppositiota, hän on pyytänyt
moneen kertaan anteeksi, tänään jopa koko eduskunnan edessä sekoittaen
puhemiehen avustuksella koko kyselytunnin. Pekkarinen sen sijaan ei ole
pyytänyt anteeksi.
Eroavuus on, että Stubbin sanomisten jälkeen
hallitus veti ko. lakiesityksen pois eduskunnasta. Kaivoslaki sen sijaan
hyväksyttiin myös niiltä osin, jotka perustuivat virheelliseen tietoon
ja on nyt kullankaivajien kiusana.
Olematta juristi, voi olettaa, että Stubb pääsee niin kuin koira veräjästä samoin kuin silloinen ministeri Pekkarinen. Olivathan Pekkarisen virhelausumat paljon raskaammat.
Millaisia johtopäätöksiä kullankaivajien pitäisi vetää näistä kahdesta tapauksesta. Stubb sai vastaansa koko opposition sen 90 % kontra 10 % -lausumansa vuoksi. Kullankaivajat yrittivät kaivoslaissa ulkoparlamentaarisin keinoin, tosin vedoten kullankaivulle myötämielisiin kansanedustajiin kuten Markus Mustajärvi, Mauri Salo ja Esko-Juhani Tennilä. Mutta se ei riittänyt eikä ehditty reagoida riittävän ajoissa.
Ainoa mahdollisuus oli viedä asia jälkikäteen oikeuskanslerille, mutta selvää oli, ettei itse lakia saada sitä kautta kumottua. Hallituksen vaihtuessa ja oikeusskanslerin päätöksen saatua liitto vetosi uuteen elinkeinoministeri Vapaavuoreen muutosten saamiseksi niihin lakikohtiin, joissa oikeuskansleri oli todennut virheellisyyksiä.
Johtopäätökseni, että on aivan elintärkeää pitää kansanedustajat tietoisina kullankaivusta yleensä ja kullankaivajien näkemyksistä muutostarpeisiin. Kaivoslakia ollaan taas päivittämässä. Siksi liitto on aktiivisesti pitänyt yhteyttä kansanedustajiin. Samaa tekee jäsenistö.
