sunnuntai 18. joulukuuta 2016

MATKAILUN KULTA-LAPPI ETENEE KUITENKIN


Turistit kultamailla aiheuttavat kullankaivajien keskuudessa ristiriitaisia tunteita. Osa jyrkästi vastustaa, osa haluaisi kullankaivun ja kultahistorian olevan voimakkaammin mukana Lapin matkailun kehittämisessä.  Osa on valmiita itsekin osallistua kultamatkailun toteuttamiseen.

Kielteinen suhtautuminen useasti perustuu omakohtaiseen kokemukseen, kun turisti tulee töllöttämään montun reunalle ja luvatta kuvaamaan. Konekaivun jälkiä halutaan kuvata ja kuvat päätyvät mediaan, nykypäivänä somen monenlaisiin syövereihin ja väärinkäyttöön. Turisti voi olla vaarassa työkoneiden lähellä ja montunreunoilla. Kenellä on vastuu? Kaivualueen rajat pitää tietysti merkitä. On aivan selvää, että tällainen turismi häiritsee kullankaivua. Kullankaivualueella liikkuminen vaatii haltijan luvan. On ymmärrettävää, että konekaivaja ei innostu kulkijoista eikä ole aikaa hyppiä puikoista juttelemaan eikä pois häätämään. Eikä ryhtymään matkailurittäjäksi.

Kultamatkailu ei ole uusi idea

Jotkut, lähinnä lapiokaivajat mielelläänkin ottavat vastaan vierailijoita, kertovat kaivusta ja jopa ottavat mukaan kaivuun. Muutamat ovat tehneet turisteista lisätulolähteen ja tuotekehitelleet kullankaivun elämystuotteeksi oheispalveluineen. Jo Raumalan Nipa 1970-luvun alussa totesi, että parhaiten ja helpommalla työllä kulta löytyy turistien lompakosta. Hän otti turisteja Lemmenjoen Puskulla vastaan kaivuhommiin kohtuullista korvausta vastaan. Sitten Nipa yhdessä Yrjö Korhosen kanssa perustivat turistivaskaamon Tankavaaraan. Kultakylä elää ja voi hyvin tänäkin päivänä.


Merenluodon Kari, pitkän linjan ammattikaivaja, kertoi maineikkaan, valitettavasti jo manalle menneen Kullankaivaja-lehden ensimmäisessä numerossa 1999 visiostaan "kullankaivu on Lapissa niin suuri matkailuhoukutin, että sitä ei ole täällä vielä kunnolla tajuttu hyödyntää". Ken on seurannut miten Kaliforniassa, Yukonissa, Alaskassa kultaturismia kehitetään, voi hyvin kuvitella, millaisia mahdollisuuksia todellakin olisi Lapissakin. Lappi on Euroopan ainoa elävän kullankaivun alue.  Kari kehitteli ajatustaan hankeluonnokseksi Kulta-Lappi - Euroopan kultamatkailukeskus. Hän toimitti sen 2004 Inarin kuntaan, jonne se hautautui. Kunnassa elettiin Saariselän matkailuteollisuushuumassa.

Myös Karin hankeideaan kuului Saariselälle sijoitettava Kulta-Lapin toimintakeskus, jonka puitteissa laaditaan yhdessä projektisuunnitelmat, rakennetaan yhteistyöverkosto, koordinoidaan tuotteistus ja markkinointi, myönnetään yhteistyökumppaneille Kulta-Lapin status. Toimintakeskusta varten perustettavaan kiinteistöyhtiöön olisi ollut kiinnostuneita paikallisia sijoittajia. Perustettiin sen sijaan Siula, jonka vaikeudet tiedämme. Siltä puuttuu vetovoimainen liikeidea, joka Kulta-Lapin toimintakeskus olisi voinut olla. Toimintakeskukseen olisi sijoittunut kultakonttori, ohjelmapalveluita, kurssitoimintaa, matkamuistovalmistusta ja -kauppaa, ravintola- ja majoituspalveluita, kaivuvälinevuokraamo jne. Kyse siis oli erilaisten ideoiden pankki, josta kukin mukaan lähtevä yritys poimisi liikeideaansa sopivan toiminnan. Hankkeen perusidea oli, että kootaan yhteen erityyppisiä toimijoita, jotka toimisivat yhteistyössä toinen toistaan vahvistaen.

Minäkin osallistuin kultamatkailun kehittelykeskusteluun Kullankaivaja-lehden kakkosnumerossa. Esitin käsityksenäni, että matkailun tulevana trendinä tulee matkailukaupunki-ajattelun rinnalle kauas-pois-hälinästä suuntaus. Kullankaivumatkailu olisi yksi sellaisen muoto. Nykypäivänä Lemmenjoella Kelan Jukan Petronella-Opisto on esimerkki tällaisesta.

Omalle ajattelutavalleni syntyi pohja tehdessäni silloisille Matkailun kehittämiskeskukselle ja Kehitysaluerahastolle tutkimuksen Pohjois-Lapin matkailun kehittämisestä. Se tilattiin Lapin ensimmäisen matkailun kehittämisohjelman 1975-1980 pohjatyöksi. Mukana olivat mm. sen ajan gurut Niilo Tarvajärvi ja Spede Pasanen omaperäisine ideoineen, jotka eivät perustuneet bulkkimatkailuun. Päädyin tutkimuksessani siihen, että pienimuotoinen, olemassa olevaan asutukseen ja elinkeinoihin perustuva matkailu parhaiten tukisi aluetaloutta. Johtopäätökseni perustui 7 pohjoisen kunnan kunnanvaltuutettujen ja kymmenien paikallisten keskeisten toimijoiden näkemykseen. Toimiessani mm. Lapin Matkailu Oy:n johtotehtävissä, yritin ajaa ajatusta eteenpäin, mutta matkailukaupunkiajattelu vei voiton. Iso raha oli kiinnostunut vain isosta. Vain uuri on kaunista, oli ajattelutapa.

Myöhemmin on havahduttu todellisuuteen, että pienikin voikin olla kaunista. Menestystarinoita ovat Nellimin Erähotelli, Menesjärven Korpihotelli, Tankavaaran kultakylä, porotilat, husky-ajelut, hiljaisuuden retriitit, lumikenkäretket, katuvalojen sammuttaminen. Yhä useampi haluaa pois matkailukaupunkien hälinästä. Ovat maksamaankin niistä enemmän kuin tavanomaisista tuotteista. Kultamatkailu sopii siihen sarjaan erinomaisesti monine muotoineen. Tarvitaan vain mielikuvitusta.

Geoparkkeja ja Kultareittejä

Kulta-Lappi idea ei saanut vielä 2000-luvun alussa tuulta siipiensä alle. Vaati aikansa perusidean kypsyminen toteutettavaksi eri muodoissaan. Tankavaara kehittyi, samoin Njurgalahden palvelut. Syntyi Golden Geopark -hanke. Siinä oli paljon samoja aineksia kuin oli Kulta-Lapissa täydennettynä geologisella painotuksella. Geoparkissa matkailullinen hyödyntäminen oli keskeinen ajatus. Pitkän väännön jälkeen mukaan tuli Inarin kunnan lisäksi myös Sodankylän kunta. Mutta yllätys-yllätys, Inarin kunta torpedoi hankkeen loppusuoralla. Hämmästyttävä päätös. Hyvä valmistelutyö näytti menevän hukkaan. Mutta se on vielä käytettävissä. Siinä on hyviä aineksia jatkotyöskentelylle.

Myös kullankaivajien puolelta oli Geoparkin tiukkaa vastustusta siitäkin huolimatta, että Geopark-suunnitelmaan saatiin sisällytettyä kaikki kullankaivajien liiton esittämät kullankaivun häiriöttömän jatkumisen turvaavat vaatimukset.

LKL tukee muiden elinkeinojen kehitystä kunhan ne eivät vaikeuta kullankaivua


Lapin Kullankaivajain Liiton erääksi lähtökohdaksi on otettu, että liitto ei vastusta muiden elinkeinojen kehittämistä, vaan päinvastoin on osaltaan valmis tukemaan niitä, kunhan kullankaivajien oikeuksia ei heikennetä. Geopark oli kullankaivukuntien aluetalouden ja elinkeinojen, ennen kaikkea matkailuelinkeinon kehittämishanke. Liitto halusi olla osallisena sellaisessa. Se antoi myös Inarin kunnan elinkeinostrategiasta myönteisen lausunnon korostaen, että kullankaivu on osa alueen taloutta ja sen jatkuvuus pitää turvata. Kullankaivu ja -historia on matkailun vetovoimatekijä. Myös Lapin Matkailustrategia 2003-2006 luonnokseen annettiin em. periaatteista lähtevä lausunto.

Toinen hanke, joka on aiheuttanut keskustelua ja vastustustakin, on Lemmenjoen Kultareitti. Sen tarkoitus on tallentaa ja kuvata alueen kullankaivun historiaa ja nykypäivää. Sen avulla parannetaan Lemmenjoen kansallispuiston matkailupalveluja opastustaulujen ja muun sisällöntuotannon avulla. Liitto on ottanut tämänkin hankkeen osalta saman lähtökohdan kuin oli Geoparkissakin, kun osallistuu hankkeen toteutukseen, voi vaikuttaa hankkeen sisältöön.  Jos jättäytyy ulkopuolelle, annetaan mukana oleville vapaat kädet toteuttaa kullankaivua vahingoittavalla tavalla. Geopark-hankkeseen mukaan lähtemisellä voitiin turvata kullankaivun näkökohdat. Näin tehdään myös Kultareitin osalta. Hankkeessa on joitakin kipukohtia, mutta liitto ei anna periksi omien vaatimustensa suhteen. Jos ne eivät toteudu, liitto vetäytyy hankkeesta. Näin olisi tehty Geoparkinkin suhteen, jos vaatimukset eivät olisi saatu kirjattua asiakirjoihin.


LKL:n jäsenvaltauksetkin kultamatkailua

Kun utami kiinnostuu kullankaivusta oikein montun pohjalla, toteutuminen ei olekaan aivan yksinkertaista, jos ei satu olemaan tuttavapiirissä kaivualueen haltijoita. Liiton jäsenvaltaukset ovat oivallinen mahdollisuus kokeilla sitä todellisuutta. Tämähän on juuri kultamatkailua.

Monelle muutamat päivät riittävät kullankaivajan uralla, ei ollut hänen juttunsa. Hänestä saattaa tulla kyllä muuten Lapin hullu. Mutta hyvin moni, niin kovin moni tietää tuttavapiiristään tai omalta kohdaltaan, että parantumaton kuume on tarttunut kokeilijoihin. Ryhdytään tositoimiin oman tai yhteisen kaivupaikan hankkimiseksi. Kultaperinne jatkuu polvelta toiselle. Lapsetkin innostuvat. Moni on päätynyt paikalliseksi asukkaaksi. Joku kiirehtinyt Pyrkyrien palstalle.


Kulta-Lappi etenee kuitenkin

Aika ei ollut vielä 12 vuotta sitten kypsä Kulta-Lappi -hankkeelle. Mutta itse asiassa hyvin monet siihen sisältyneet tavoitteet ja ehdotukset ovat edenneet. Geoparkissa ja Kultareitissä on samoja elementtejä: geologiset ja kultapolut, vierailut kaivos- ja kaivupaikoille, kultamatkailun sekä kulta- ja kivikurssit, kullankaivun ja kulta-alueiden elämystuotteet. Tankavaaran suunnassa ollaan kehittelemässä ekokulta-hanketta. Odotamme mielenkiinnolla hankkeen etenemistä. Liitto on valmis tukemaan oikeasuuntaista hanketta ja varmistamassa, että kullankaivun näkökohdat otetaan huomioon.

Tankavaarassa ja sen lähiympäristössä on muutenkin meneillään vahva ja kannatettava kultamatkailun kehittämistavoite ja käytännön toteutus. Myös Savottakahvilassa kultaperinne on vahvasti mukana. Saariselällä on taantumaa. Tarvitaan uudenlaista Lapin kullan ja korukivien brändiä. Systemaattisesti sellaista ei ole yritetty tehdä.


Vuonna 1993 perustettiin Lapin Mineraalipörssi Oy. Sen tarkoituksena oli koota huuhdontakullan tuottajat yhteen ajamaan yhteisiä etuja. Hyvä ajatus jäi silloin alkuvaiheeseen. Nyt voisi olla aika herätellä hankeidea yhdessä Kulta-Lappi -hankkeen kanssa muodossa tai toisessa uudelleen henkiin. Tehtävänä olisi kullan ja korukivien alkutuottajien, jatkojalostajien ja jälleenmyyjien yhteistyö ja brändin luominen tuotteiden markkinoinnissa matkailukäyttöön. Alan yritykset ovat pieniä eikä resursseja riitä.  Täytyy synnyttää koko Lapin yhteinen hanke. Mukaan tarvitaan myös maakuntatasoisia toimijoita ja rahoittajia.

Kultaperinne on Pohjois-Lapin ja itse asiassa koko Lapin matkailun hyvin heikosti käytetty voimavara. Koko Lapin matkailun kehittämisessä ei ole systemaattista kultateeman hyväksikäyttöä. Talvisaikaa rakennetaan revontulten ympärille. Lapin matkailun pullonkaula on kesämatkailu. Sille ei ole löydetty vetonaulaa. Kultaperinne ja elävä kullankaivu olisi sellainen. Lappia markkinoidaan teemalla Above Ordinary. tavanomaisuuden yläpuolella. Kullankaivu on Above Ordinary. Toista ei löydy Euroopasta. Eksotiikkaa myös Aasian lisääntyvälle turismille.

Paikalliset tarinat ovat matkailun uusi avainsana. Ei haluta vain katsella, vaan halutaan kuulla ja ennen kaikkea kokea ja osallistua. Kullankaivun historia on täynnä tarinoita. Ja uusia syntyy. Täynnä eksotiikkaa ainakin siihen saakka, kun ei tarvitse sitä aivan tosissaan harjoittaa. Kultamatkailu parhaimmillaan on elämysmatkailua.

Ivalojoen kulta löytyi 150 vuotta sitten. Vuonna 2019 järjestetään Kullanhuuhdonnan MM-kisat Tankavaarassa. Kullankaivajien liitto täyttää 70 vuotta. Nyt olisi oiva tilaisuus lyödä matkailun kultateema läpi. Toivottavasti kunnat, Lapin liitto, yritykset ja rahoittajat tajuavat  momentumin, ainutlaatuisen tilaisuuden.


Lemmenjoen kullankaivun tulevaisuus

Lemmenjoella konekaivu on loppumassa. Sen lopettaa kaivoslaki tai hyödynnettävän maan loppuminen. Lapiokaivu jatkuu, mutta kannattavat maaperät hupenevat. Pienimuotoinen matkailupalvelu voisi olla monelle kaivajalle sopiva oheistoiminta. Opastusta kultamailla ja lähiympäristössä, kullan ja korukivien kaivua, nuotioräiskäleitä, taitavimmat kokit monipuolisempaakin, muusikko- ja muita esityksiä. Näistä on jo kokemusta. Kaikista kullankaivajista ei ole matkailijapalvelijaksi, mutta sellaisiakin löytyy.


Nykyiset kansallispuistosäännökset ja niiden tulkinta asettavat oman rajansa. Kun puiston hallinnoija Metsähallitus on nyt lähtenyt toteuttamaan kulta-alueen matkailupalvelujen kehittämistä Kultareitin muodossa eli houkuttelemaan lisää turisteja, luonnollinen seuraava askel olisi, että luotaisiin edellytyksiä myös muille matkailupalveluille kuin kultareitin opastetaulut. Metsähallituksen Luontopalvelujen pitäisi vahvistaa kullankaivajien ohjelmapalvelujen mahdollisuuksia. Väljyyttä kultamatkailijoiden kuljetusmahdollisuuksiin jne.

Kun konekaivajien rahti- ja henkilökuljetukset loppuvat, on jäljelle jäävien kullankaivajien venekuljetukset vaarassa. Njurgalahden matkailupalvelujen kysyntä vähenee. Lisääntyvä kultamatkailu turvaisi palvelut, mutta ei ehdi konekaivajia häiritsemään. Kaivinkoneet ehtivät  tai pitäisi tietysti sanoa, että joutuvat ennen alta pois.

Kullankaivaja-matkailuyrittäjät tietävät, minne ei turisteja pidä viedä. Ei koneiden tielle. Tietävät missä turistit otetaan mielellään vastaan, missä ei. Osaavat kertoa kullankaivun todellisuuden ja oikoa virhekäsitykset. Tietävät, missä voi ostaa kultahippuja tai koruja. Osaavat kullan tarinan.

Kultamatkailu nostaa hippukullan ja korukivien hintaa


Tämä kirjoitus ei ole kultamatkailun sokea ylistys. Se on sen tosiasian tunnustamista, että kullankaivua ympäröivä todellisuus on muuttamassa. Kullankaivu ei voi eristäytyä omaan suljettuun lokeroonsa. Sen pitää olla osa alueen elinkeino- ja muuta yhteiskuntaelämää.

Kyse ei myöskään ole vain siitä, että kullankaivajien on opittava elämään matkailun kanssa eli on sopeuduttava, halutaan tai ei. Hienokullan maailmanmarkkinahintaa ei matkailu heilauta. Mutta hippukullan, korukivien ja niiden jalosteiden hintaan kultamatkailu vaikuttaa. Kullan eksotiikan vuoksi Lappiin hurahtanut ostaa Lapin kultatuotteita. Kun kysyntä kasvaa, hinta nousee, varsinkin uniikkien ja sellainenhan jokainen hippu on.

Itsekin olen ollut todistamassa kultamailla naapurimaan uusrikkaan kourallisesta kultahippuostoksesta. Kaipasi vieläkin isompia hippuja, vaikka tarjolla oli kohtalaisen suuria. Juuri äskettäin näin kuvan Lapissa ulkomaille myydystä korkeatasoisesta kaulariipuksesta, jonka hintaa en rupea arvuuttelemaan, mutta oletan, että keskiverto suomalaisella ei sellaiseen olisi varaa. Somen avulla kultabrändi leviää maailmalle. Aasialaiset rynnivät Suomeen ja Lappiinkin. Aasiassa arvostetaan kultaa, varmasti myös Lapin hippukultaa ja korukiviä.