tiistai 14. joulukuuta 2021

BLOGIN KIRJOITUKSET LUETTELOITUNA

 Kirjoitukset on kolmessa ryhmässä julkaisujärjestyksessä

A: Joulupukin ja Venäjän pakkasukon yhteistyö

B. Kullankaivu Venäjällä ja Lapissa

C. Lapin Kullankaivajain Liiton puheenjohtajan blogit

 

A. Joulupukin ja Venäjän pakkasukon yhteistyö

2020  

Pakkasukon tarina

Pakkasukko haluaa yhteistyötä joulupukin kanssa

Moskovaan tapaamaan pakkasukkoa ja Luzhkovia

Joulupukin ensivierailupakkasukon kotiseudulle

Joulupukki Jakutian Tsishaanin vieraana

Moskovassa 11.9.2011 ja Pietarin kaupungin 300-vuotisjuhlilla 

 

B. Kullankaivu Venäjällä ja Lapissa

2021

Petsamossa kiviä kaivelemassa

Kankaisen Pelle teki elämästään filosofian ja filosofiasta elämänsä

2020

Kullankaivu Venäjän Jakutiassa ja Magadanissa

Kullankaivu Uralilla

Kullankaivajien elämää Venäjällä 

Kullankaivu Tsaari-Venäjällä

Yksityishenkilöiden kullankaivu Venäjällä

Lena-joen massamurha 1912

Venäjän kullankaivu Ivalojoen kultaryntäyksen taustalla

2019

Ruihtuäytsin hoputon Hoppu 

 

C. Lapin Kullankaivajain Liiton puheenjohtajan kirjoituksia

2019-2015

 

 





torstai 9. joulukuuta 2021

PETSAMOSSA KIVIÄ KAIVELEMASSA

Hannu Viranto

Kirjoitus julkaistu alun perin Mineraliassa 1/2021

Kyseltiin, että voisinko järjestää Petsamoon, suomalaisten vanhoille asuinmaille kivimatkoja, joihin yhdistyisi myös muuta tutustumista alueeseen. Siellähän on kaivoksia, joten olisi varmaankin kiviharrastajille löytyisi mielenkiintoista. Joku tiesi, että kultaakin oli kaivettu ja löydettykin puroista. Avolouhoksissa, tieleikkauksissa ja muissa vastaavissa pääsisi helposti kiviin käsiksi. Nikkelisulaton rikkipäästöt ovat tappanet sammaleet ja kasvillisuuden laajoilla alueilla, joten maaperä oli paljastunutta kivipeltoa ainakin Nikkelin kaupungin ympärillä. Samalla voisi tutustua tarunhohtoiseen Petsamoon muutenkin.

Elettiin 1990-luvun alkuvuosia. Olin jo järjestänyt useita kiviharrastajien matkoja Hiipinä-tuntureille Kuolan keskiosiin, Arkangeliin ja Siperiaan Novosibirskin seudulle.  Niilläkin matkoilla oli puhetta Petsamosta matkan kohteena. Kiviharrastajien matkat Petsamoon eivät olleet aivan yksinkertaisia järjestää. Olin jo 1988 toki yhden matkan järjestänyt Petsamoon. Kuitenkin vain siten, että junalla Murmanskista Nikkeliin ja sitten bussilla Norjaan, mutta silloinkin junamatka suljetuissa vaunuissa. Myös parilla tavanomaisella turistimatkalla olin käynyt.

Petsamo tiukasti vartioitua sotilasaluetta

Pääsihteeri Mihail Gorbatsov Venäjä avasi 1987 Murmanskin alueen, johon Petsamo kuului, alueelliselle yhteistyölle. jonka tuloksena syntyi mm. Barentsin Euro-Arktinen yhteistyöjärjestelmävuonna 1993. Petsamo oli avautunut jo 1980-lopussa ns. kotiseutumatkoille eli Petsamossa asuneille ja heidän jälkeläisilleen. Muunlaisten ryhmien matkoille oli vaikeampi saada lupaa. Petsamo oli Venäjän tärkeimpiä sotilastukikohtia Natoon kuuluvan Norjan rajalla.  Bussimatkoilla piti tiukasti pysyä päätiellä ja käytiin muutamassa kulttuurikohteessa. Tiealueilta poikkeaminen ei ollut sallittua. Tiettyinä viikonpäivinä olivat tiet kokonaan suljettuja sotaharjoitusten vuoksi. Sotilaskohteita oli kaikkialla.

 Venäjän tiedeakatemian Kuolan tiedekeskuksen geologisen instituutin geologit olivat jo ennestään tuttuja. Heidän kauttaan sain apua luodakseni yhteyksiä Petsamon geologeihin. Suurta innostusta ei siellä aluksi syntynyt. Geologit olivat kaivosyhtiön palkkalistoilla eikä suuryhtiötä turistit, eivät myöskään kiviharrastajat kiinnostaneet. Mutta sitten sain yhteyden Nikkelin kaupungin läheisyydessä sijaitsevan "Kuolan supersyvän" geologeihin. He olivat ryhtyneet markkinoimaan matkailijoille käyntejä kohteessa. Maksullisena tietysti. Itsekin olin kerran jo käynyt.

Kuolan supersyvä voisi olla avainsana

Kuolan supersyvä -nimen saanut on 1970 aloitettu ja 1992 loppuun saatettu porausreikä. Se on 12 262 metriä syvä ollen siihen aikaan maailman syvin. Pyrkimyksenä oli päästä 15 kilometriin, mutta poran terä ei kestänyt tuossa syvyydessä vallitsevaa 300 asteen lämpötilaa. On myöhemmin eri puolilla maailmaa tehty yrityksiä rikkoa ennätystä ja onnistuttukin, mutta vain muutamalla kymmenellä metrillä. Tiettävästi syvin porausreikä tällä hetkellä on Venäjän Sahalinilla vuodelta 2011. Syvyys on 12 345 metriä. 

Supersyvä sijaitsee noin 10 kilometrin päässä Zapoljarnin kaivoskaupungista. Zapoljarn tarkoittaa "Napapiirin takainen".

  

Supersyvän rakennukset 1990-luvun alussa. Tornioon kirjoitettu tavoite 15 000 metriä. Nyt rakennukse on purettu.

Petsamon geologit tiesivät aiemmat kivimatkaryhmäni Venäjän muille alueille. He laskivat, että myös Petsamon alueelle saataisiin vastaavia kiviharrastajamatkoja, yhtenä kohteena ”supersyvä”. Neuvostoliiton hajottua lähes kaikilla oli haaveena tehdä ”bisnistä”, ryhtyä ”kapitalistiksi” neuvostoaikaisen termin mukaisesti. 

Matkaan siis

Petsamon mahdollinen kulta ja jo ennestään tunnetut korukiviesiintymät  kovin kiinnostivat. Olihan Petsamo  vanhaa suomalaisasutusta ja niin lähellä. Oli kuitenkin ensin tehtävä tiedustelumatka selvittämään, löytyisikö riittävän kiinnostavia kohteita. Kun tarkoituksena oli tehdä maastokäyntejä pääteiden ulkopuolelle, jossa oli sotilaskohteita, hankin matkalle varmuuden vuoksi hyväksynnän myös Murmanskin aluehallinnosta ja Nikkelin kaupungin hallinnosta, joihin molempiin minulla oli ennestään hyvät yhteydet. Aluksi Murmanskin aluehallinnossa suhtauduttiin asiaan hyvin epäilevästi, mutta Kuolan tiedekeskuksen geologien puolto auttoi.

Lasse Kock (vas), Hannu Viranto ja Ilkka Härkönen. Taustalla Petsamon Nikkelin sulatto

Lähdimme tunnetun kiviharrastaja Lasse Kockin ja GTK:n geologi Ilkka Härkösen kanssa matkalle.  Nikkelin kaupunginhallinnossa meidät otettiin NIMI vieraanvaraisesti vastaan, koska hekin olivat kiinnostuneita ulkomaalaisista matkailijoista. Myös Nikkelin sulatossa käytiin. Kauhistutti, miten sellaisessa melussa ja rikintuoksuisessa pölyssä joku voi jatkuvasti työskennellä. Joillakin olikin kaasunaamarit käytössä. Sulaton työläisten elinikä jäikin alle 50 vuoden, kuten hautausmaan muistokivistä saattoi todeta.

 

Etualalla tunturirinnettä, josta sammal ja muu kasvillisuus on täyin tuhoutunut sulaton rikkipäästöistä. Jäljellä pelkkä kivikko.

Kävimme tieleikkauksissa ja muissa kohteissa, jossa oli paljastunut kallioperää. Osoittautui, että käymillämme alueilta ei löytynyt mielenkiintoisia kohteita.  Pistäydyimme myös etelään vievää tietä kilometrin verran louhokselle. Kiviä naputellessamme kuulimme voimakkaiden moottorien jyrinää ja kirskuntaa. Arvelimme, että siellä ovat jotkin varmaankin kaivostoimintaan liittyviä töitä meneillään. Telakoneet liikkeellä. Pian juoksi pari sotilasta, ilmeisesti upseereja huutaen, että millä oikeudella te olette tulleet panssarivaunujen harjoitusalueelle. Geologimme otti asian tyynesti, vaikka mitä ilmeisemmin oli vienyt meidät ulkomaalaiset kielletylle alueelle.  Meidän ja hänen tietonsa sotilaat ottivat talteen. Hän myöhemmin todennäköisesti joutui puhutteluun. Tai ehkä hän oli luvan hankkinut, mutta nämä upseerit eivät tienneet.

Geologin pääintressi oli esitellä Supersyvää. Siellä kävimme ja hän esitteli poraustuloksia, jotka kyllä kiinnostivat omaa geologiamme Ilkka Härköstä, mutta tuskin kohteella olisi laajempaa kivimatkalaisten kiinnostusta. Tietysti oli sykähdyttää seistä maailman syvimmän, yli 12 kilometriä syvän porausreiän äärellä. Mutta eihän se reikä tietystikään ollut avoinna eikä sinne 12 kilometrin päähän nähty katsomaan. Alkoi selvitä, että varsinaisia mielenkiintoisia kivikohteita ei Petsamosta löytyisi.

Jospa Liinahamariin

Oli kuitenkin vielä Liinahamari, jonne olisi kiinnostavaa päästä. Sehän oli suljettu alue, mutta jonne saattoi suhteilla päästä. Olin saanut Murmanskin aluehallinnon kansainväliseltä osastolta suullisen tiedon, että pääsisimme siellä käymään. Nikkelin kaupunginhallinnossa lupa tiedettiin ja luvattiin, että heiltä tulisi joku mukaamme, mikä olisi ilmeisen välttämätöntä.

 

 

 Liinahamariin vievän tien puomi

Menimme puomille sovittuna aikana odottelemaan kaupungin edustajan tuloa, mutta ei näkynyt. Pyysin vartijoilta mahdollisuutta soittaa heidän puhelimellaan aluehallintoon Murmanskiin, mutta lupaa en saanut. Tuohon aikaan ei ollut kännykkäyhteyttä. Sotilashallinto tietysti sanoi viimeisimmän sanan.

Suomen Petsamo-ajan Jäämerentie päättyi Liinahamarin ympäri vuoden sulaan satamaa, joka Suomen aikaan oli hyvin vilkkaassa käytössä. Suunniteltiin jopa rautatietä Rovaniemeltä Liinahamariin. Neuvostoliiton aikana se oli sotilaskäytössä, mutta käyntimme aikaan jo tyhjillään. Suomesta oli 1990-luvun alussa hankkeita vuokrata satama ja siten saada pitkään haaveiltu yhteys Jäämerelle.

 

Keski-Venäjältä kotoisin ollut Trifon perusti 1530 luvulla Petsamon  luostarin ja Paatsjokisuuhun Norjan rajalle Boris Glebin kappelin saaden lisänimen Petsamolainen. Suomalaiset (mahdollisesti Juho Vesaisen joukot) tuhosivat luostarin jouluyönä 1589. Tämä kuva on otettu 1997. Vuoden 2007 tulipalon jälkeen uusi  luostari rakennettiin 2012.

 Suojelurahat kannattaa maksaa

Yövyimme Nikkelin kaupungissa ”hotellissa” eli asuinkerrostalon yhdestä kerroksesta tehdyssä majoitustilassa. Auto piti jättää takapihalle. Paikalle tuli ehkä 10-vuotiaita poikia, jotka lupasivat vartioida autoamme korvauksesta, joka nykyrahassa olisi muutama euro. Aiemmasta kokemuksesta tiesin, että on viisasta maksaa ongelmien välttämiseksi ja maksoin.

Hotelliin tuli autollaan myös ruotsalaisia. Naureskelivat, että pikkupojat olivat kerjänneet heiltä ”suojelurahoja”, mutta eihän he sellaiseen suostuneet. Yritin neuvoa, että kannattaisi maksaa se mitätön raha. Yöllä kävin kurkistamassa ikkunasta ja siellä ne pojat olivat vartiossa. Aamulla ruotsalaiset tulivat kiroillen ylös hotelliin. Auton kumit oli puhkottu. Meidän automme oli täysin kunnossa. Ruotsalaiset eivät olleet oppineet venäläisiä tapoja. Samanlaista huono-oppisuutta Venäjän realiteeteista olen havainnut myöhemminkin.

Jälkikirjoitus

Vuonna 1940 rakennettu Nikkelin kuparisulatto lakkautettiin joulukuussa 2020. Omistaja Norilsk-Nikkel lupaa työllistää pääosan sen 660 työntekijästä yhtiön muille laitoksille mm. Kuolan keskiosan Montsegorskiin ja pääpaikkaan Norilskiin Siperian Taimyrin alueelle. Yhtiö omistaa Harjavallan nikkelijalostamon.

Norilsk Nickel on luvannut Nikkelin sulaton jälkihoitoon kaksi miljardia euroa, josta matkailun kehittämiseen 150 miljoonaa euroa. Suunnitteilla oli perustaa Liinahamariin maailmanluokan matkailukeskus, jonne odotetaan 300 000 turistia vuosittain. Sinne rakennettaisiin hotelli ja pienlentokenttä. Talvimatkailun lisäksi alueelle olisi tarkoitus kehittää kesän luonto-, kalastus- ja seikkailumatkailua. Kustannusarvio on 220 miljoonaa euroa.

Jos suunnitelmat toteutuisivat, Liinahamarin tienkin tiukasti suljettu puomikin poistuisi.