PAKKASUKKO HALUAA YHTEISTYÖTÄ JOULUPUKIN KANSSA

Osa 2 artikkelisarjassa JOULUPUKIN JA PAKKASUKON YHTEISTYÖ

 Hannu Viranto

Tämä artikkeli on toinen osa artikkelisarjasta, jonka ensimmäinen osa oli eräänlaisena johdantona Pakkasukon tarina. Myöhempiä osia ovat: Moskovaan tapaamaan Pakkasukkoa ja pormestari Lužkovia, Joulupukin ensivierailu Pakkasukon kotiseudulle – ja vastavierailu, Joulupukki Jakutian Tšishaanin vieraana sekä Joulupukki Moskovassa 11.9.2001 ja Pietarin 300-vuotisjuhlilla – yhteyksiä myös Valko-Venäjälle ja Kiinaan

Keväällä 2000 minulle Lapin lääninhallitukseen tuli ilmoitus, että Vologdan alueen varamaaherra Aleksei Plehanov delegaatioineen haluaisi tavata lääninhallituksen kansainvälisen yhteistyön väkeä, mieluummin maaherra Hannele Pokkaa. Asiana olisi Vologdan Pakkasukon ja Lapin Joulupukin yhteistyö. Välitin maaherralle tiedon. Hän sanoi, että hoida sinä kv-asioiden päällikkönä tämä. Vologdalaisten Pakkasukko-hanke ei ollut tuttu hänelle eikä minullekaan.

ARKANGELI OLI HERÄNNYT JO AIKAISEMMIN

Toki Venäjän pakkasukko-tarina sinänsä oli jo tiedossa. Oli ollut myös varsinkin itärajalla paikallisten pakkasukkojen vierailujakin. Olin Arkangelin matkoilla tutustunut siellä käynnistettyyn Pakkasukko-hankkeeseen, jota veti Andrei Tomaškevitš. Hän oli jo 1980-luvulla perustanut Pakkasukon talo  -yrityksen ja 1991 virallisesti rekisteröinyt Pakkasukon tavaramerkin. Joulupukin ja Pakkasukon yhteistyö tuntui kiinnostavalta osana Lapin ja Arkangelin alueen yhteistyötä. Silloin näin sen lähinnä kulttuuriyhteistyönä. Järjestin silloisena Lapin kesäyliopiston toiminnanjohtajana Lapista Arkangeliin useita yrityskontaktimatkoja, joilla myös etsin Pakkasukolle yhteistyökumppania Lapin yrityksistä, mutta tuloksetta.

Siirtyessäni Pohjoismaiden ministerineuvoston Barents-projektijohtajaksi 1974 oli mahdollisuus rahoittaa Tomaškevitšin matka Rovaniemelle tapaamaan Joulupukkia ja keskustelemaan yhteistyöstä alan yritysten kanssa. Napapiirin joulupukkiyrityksellä ei ollut kiinnostusta yhteistyöhön, koska sillä ei nähty olevan bisnesarvoa. Rovaniemen kaupungilla ei ollut kiinnostusta, koska kaupungeilla ei ollut yhteistyötä Arkangelin kanssa. Arkangeli oli Oulun ystävyyskaupunki, Rovaniemen Murmanskin kaupunki. Rovaniemi ja Oulu olivat kilpailevia kaupunkeja.

Arkangelin hanke oli edennyt siten, että Solombolan kaupunginosaan oli Pakkasukolle rakennettu mökki. Kaupungin keskustaan historiallisen puutalokorttelin pitsikoristeiseen taloon oli perustettu Pakkasukon postikonttori. Sinne Pakkasukolle osoitettuihin tuhansiin kirjeisiin Pakkasukko vastasi. Näytti siltä, että siitä muodostuisi Venäjän Pakkasukon kaupunki ja koti. Venäläinen perinteinen tarina ei ollut sijoittanut jumalan luonteista Pakkasukkoa asumaan mihinkään tiettyyn paikkaan, vaan oli läsnä kaikkialla.

Arkangelin Pakkasukon talon johtajan, presidentin käyntikortti

Myös Murmanskin alueelle Montšegorskiin ja sen läheisyydessä sijaitsevan Lapin luonnonpuiston yhteyteen oli suunniteltu Pakkasukon tukikohta, mutta ne eivät vielä tuolloin olleet konkretisoituneet.

VOLOGDAN DELEGAATION TAPAAMINEN

Tapasin Rovaniemellä huhtikuussa 2000 tämän Pakkasukon Vologda-version delegaation ja tutustutin heidät Napapiirin Joulupukkiin.

Vieraat näyttivät upeita, isolla rahalla tehtyjä esitteitä, valokuvia ja videoita syrjäiseen Veliki Ustjugin historialliseen kaupunkiin perustetusta Pakkasukon residenssistä. Jo toteutetut rakenteet ja suunnitelmat näyttivät venäläiseen tapaan mahtipontisilta, vähän liiankin, ollakseen realistisia syrjäisessä pikkukaupungissa. Mutta itse toteutustapa oli kiinnostava. Laajaan puistoon oli sisällytetty erilaisia Pakkasukon tarinaan liittyviä polkuja ja rakenteita, jotka olivat vahvasti kytketty venäläiseen traditioon. Se oli jotakin sellaista, jota olisin mielelläni nähnyt tehtävän myös Lapin Joulupukin ympäristönä.

Veliki Utsjugin hanke oli myös selvästi monipuolisempi painos Arkangelin hankkeesta.

Vologdalaiset kertoivat, että hankkeella on Moskovan pormestarin, Juri Lužkovin vankka tuki. Itse asiassa hanke oli syntynyt hänen aloitteestaan. Myös Vologdan alueen suuryritykset olivat hanketta rahoittamassa, joten hankkeella on vahva taloudellinen pohja. Olin jo toki aiemmin tutustunut Venäjällä moniin mielikuvituksellisiin hankkeisiin, jossa vasta syntyneen markkinatalouden huumassa mielikuvitus lensi ja olivat epärealistisia. Olikohan tämäkin sellainen?

Lužkov oli tuohon aikaan kansainvälisestikin tunnettu Moskovan kehittäjänä ja vahvan miehen maineessa. Vasta paljon myöhemmin tulivat negatiiviset puolet julkisuuteen. Jos mahtava Moskova ja Lužkov kaikkine rahoineen  oli takana, hankkeella täytyy olla vahva pohja. Syrjäinen Vologda ja Veliki Ustjug ei vielä vakuuttanut.

Vieraat ilmoittivat, että Lužkov kutsuu maaherra Pokan Moskovaan neuvottelemaan konkreettisesta yhteistyöstä. Asiaa oli siis jo vahvasti valmisteltu.

MAHDOLLISUUS LAPIN MATKAILUN KEHITTÄMISEEN ?

Kerroin ehdotukset maaherra Hannele Pokalle. Hän oli jo esiintynyt Joulupukin muorina eri yhteyksissä ja piti Joulupukkia Lapille matkailullisesti tärkeänä. Joulupukki-Pakkasukko -yhteistyö voisi olla osana jo vahvasti käynnistynyttä Lapin lääninhallituksen Venäjä-yhteistyötä. Olimme molemmat aloittaneet maaherra Asko Oinaan jälkeisessä lääninhallituksessa, hän maaherrana ja minä lääninkehitysneuvoksen virassa. Olimme ehtineet kehittää vahvat yhteistyösuhteet lähimpien Murmanskin ja Arkangelin alueiden lisäksi myös lukuisien Venäjän muiden alueiden kanssa kahdenvälisenä tai Pohjoisen foorumin, arktisten alueiden yhteistyöjärjestön puitteissa. Yhteistyö Vologdan ja Moskovan kanssa voisi olla sopiva laajennus aiempaan yhteistyöhön.

Suomen Venäjä-yhteistyö oli ollut lähinnä Venäjän avustustoimintaa. Lapissa pyrimme kehittämään yhteistyötä todellisen kaupallisen yhteistyön suuntaan. Voisiko tästä Pakkasukosta syntyä konkreettista matkailubisnestä?

Venäläisten matkailu Suomeen ja myös Lappiin oli kovassa kasvussa. Venäjältä saapui kymmeniä charter-junia ja lentoja. Joulun alle keskittynyt, lähinnä britteihin nojautuva matkailu sai sesongille venäläisistä tärkeän parin viikon jatkon aina venäläiseen jouluun, tammikuun 7. päivään.  Moskovan mukanaolo yhteistyössä antaisi kovasti lisäarvoa, koska jokseenkin kaikki charter- junat ja -lentokoneet lähtivat sieltä kooten väkeä eri puolilta Venäjää. Tämä visio innosti selvittämään, voisiko tämä kaukaisen Vologdan, mutta vahvan Moskovan tukema yhteistyötarjous olla todellinen mahdollisuus Lapille.

Tosin olisimme mielellämme tehneet yhteistyötä Barentsin yhteistyöalueemme Arkangelin ja/tai Murmanskin alueen Pakkasukon kanssa, mutta ne hankkeet eivät olleet hyvässä vedossa. Maaherra sanoi, että käypä sinä siellä Moskovassa ensin selvittämässä, mistä oikein on kyse. Tarvitaan tarkempia tietoja ja valmisteluja ennen kuin maaherra lähtee kiinteämmin kuvioon. Periaatteessa kyllä kiinnostava, mutta varoitti, että älä sitoudu mihinkään, ei ainakaan taloudellisesti. Hanke ei vielä vakuuttanut. Tarvitaan varmempaa pohjaa.

MOSKOVASSA VALMISTELTIIN PITKÄN KAAVAN MUKAISESTI

Matkustin Moskovaan, jossa oli varakuvernööri Plehanovin ja apulaisten kanssa peräti kolmen päivän ”neuvottelu”. Piti paluulentolippuakin siirtää, kun en ollut aivan niin pitkään vierailuun valmistautunut. Toki neuvoteltiinkin, mutta paljon käytettiin aikaa kaupunkiin tutustumiseen. Piti olla kohteliaan kiinnostunut kohteista, enkä ruvennut kertomaan, että olin useimpiin kohteisiin jo aiemmin tutustunut moneen kertaan. Venäläiseen tapaan lounaat kestivät pitkään, puhumattakaan illallisista. Sattumoisin (?) myös Vologdan alueen kuvernööri Vjatseslav Pozgaljev oli Moskovassa ja osallistui ohjelmaamme.

Moskovan kaupungin ensimmäinen varapormestari Ludmila
Švetsova (kuvassa Joulupukin edessä) oli keskeinen henkilö Moskovan puolesta Joulupukki-Pakkasukko yhteistyössä ja emännöi Moskovan neuvottelujamme

Olin jo toki lukuisat kerrat kokenut venäläisen mahtipontisen vieraanvaraisuuden, mutta pääasiassa Venäjän maakuntakaupungeissa. Nyt kuitenkin oli kyseessä Moskova. Venäläisen aluehallintovirkahierarkian mukaan olin Vologdan varamaaherra Plehanovin kollega, mutta Moskovassa ei sillä pitänyt olla painoarvoa.

Ei voinut olla muuta selitystä kuin, että niin Moskovan kaupungin kuin Vologdan alueen edustajat olivat selvästi hyvin vakuuttuneita omasta Pakkasukko-hankkeestaan ja pitivät yhteistyötä Lapin Joulupukin kanssa tärkeänä. Haluavat tosissaan siihen satsata. Tuntui jopa epäilyttävän suurelta innostukselta. Palvelisi Vologdan Pakkasukkoa, mutta myös Lappia. Näin päättelin. Kumpaa enemmän, ei ole oleellista.

Lopputulema oli, että pormestari Lužkov ja Vologdan kuvernööri Pozgaljev kutsuvat ennen joulua Joulupukin, maaherra Pokan apulaisineen ja Rovaniemen maalaiskunnan, jossa Joulupukin pajakylä sijaitsi, kunnanjohtajan vierailulle Moskovaan. Siellä olisi Joulupukin ja Pakkasukon vierailuja kouluihin, päiväkoteihin ja olisi suuri yleisötilaisuus Izmailovin puistossa. Joulupukki ja Pakkasukko allekirjoittaisivat yhteistyöjulistuksen sekä Vologdan kuvernööri Pozgaljev, maaherra Pokka ja pormestari erillisen yhteistyösopimuksen.

Suunnitelmiin kuului myös lento Joulupukin ja Pakkasukon kanssa Pakkasukon kotiseudulle Veliki Ustjugiin

Moskovan jälkeen olisi 1000 kilomerin charter-lento Vologdaan ja edelleen Veliki Ustjugiin Pakkasukon residenssiin, ja sitten takaisin Moskovaan. Matka kokonaisuudessaan kestäisi lähes viikon. Muistin Hannele Pokan muistutuksen, että ei saa sitoutua taloudellisiin kustannuksiin. Ilman sitäkin toki olisin ymmärtänyt, että nyt on kyse isoista kustannuksista. Kerroin nöyränä, että minulla ei ole valtuuksia taloudellisiin sitoumuksiin. Joulupukin osalta lääninhallitus ei voi maksaa ollenkaan kustannuksia. Hän on yksityisen yrityksen työntekijä.

Varakuvernööri Plehanov huitaisi puolivälissä lausettani ja sanoi, että totta kai he hoitavat kaikki kustannukset, hotellit, ateriat, charter-lennot ja Joulupukin kaikki kustannukset Lapista alkaen ja palkkioineen. Olin jo kokenut monessa yhteydessä, että vieraanvaraisuudesta kun on kyse, Venäjällä ei olla köyhiä eikä kipeitä. Vologdalaiset ja moskovalaiset olivat selvästi etukäteen keskenään sopineet heidän esittämistään yksityiskohdista. Kustannuksissa ei säästettäisi. Neuvottelijoilla oli piikki auki.

ONKO KOIRA HAUDATTUNA KUITENKIN

Palasin Rovaniemelle. Raportoin maaherralle tehdyistä suunnitelmista. Oli palaveri Rovaniemen maalaiskunnan ja Napapiirin joulupukki-yrittäjän kanssa. Hoitavatko venäläiset todella kaikki nuo kustannukset? Miksi noin innokkaasti haluavat tehdä yhteistyötä Moskovasta katsottuna syrjäisen Lapin ja Joulupukin kanssa? Hyötyykö Lappi, Rovaniemi ja Joulupukki? Onko maaherran ja lääninhallituksen arvolle sopivaa tällainen taruhenkilö-yhteistyö? Mitä sanoo sisäasiainministeriö, lääninhallitusten toiminnan ja talouden valvoja?

Joillekin nousi esille pelko, että kun yhteistyöllä tehdään Vologdan Pakkasukkoa tunnetuksi, kiinnostus Lapin Joulupukkia kohtaan vähenee. Kiinnostus suuntautuisikin Pakkasukkoon, ainakin venäläisten osalta. Tyrehtyykö hyvään vauhtiin päässyt venäläisten joulupukkimatkailu Lappiin? Mutta Vologda oli hyvin syrjäinen. Sinne oli vain Moskovasta 24 tunnin junamatka eikä ollut reittilentoliikennettä myöskään muualtakaan Venäjältä. Sinne ei Suomesta eikä Euroopastakaan innolla matkustettaisi.

Yritystason pelko tavallaan oli ymmärrettävää. Mutta suurempia linjoja vetävät tahot, mm. Rovaniemen kaupunki ja maalaiskunta sekä Lapin matkailun kehittämisorganisaatiot pitivät hankeideaa hyvänä. On tärkeää tehdä tunnetuksi Lapin matkailua siihen aikaan kovasti kasvuvetoisen Venäjän kanssa. Etelä-Suomessa kyllä naureskeltiin moiselle hankkeelle, niin kuin oli ennenkin naureskeltu Joulupukille, kateuksissaan. Happamia, sanoivat. Lappi oli onnistuneesti ominut Joulupukin omakseen, vielä Lappi haluaa kaapata Venäjän Pakkasukonkin?

Summa summarum, lääninhallitus ja Rovaniemen maalaiskunta päättivät, että lähdetään mukaan hankkeeseen.

VIELÄ NEUVOTTELUJA YKSITYISKOHDISTA

Tarvittiin vielä yksi minun Moskovan matka. Piti saada varmennus taloudellisista ja muista yksityiskohdista ja ennen kaikkea neuvotella Joulupukki-Pakkasukko- sekä Lužkov-Pokka-Pozgaljev -yhteistyöasiakirjojen sisällöstä.   Yhteistyösopimuksista pyysin  luonnoksia hyvissä ajoin etukäteen, mutta ei niitä juurikaan saatu. Moskovassa niitä hioimme pitkään. Venäläisillä oli valmis luonnos, jonka muuttamiseen ei alemman tason virkamiehillä ollut valtuuksia ilman suurempien johtajien lupaa.

Tehtiin venäjän- ja englanninkieliset versiot. Sovimme sisältöluonnoksesta. Näillä kielillä ne myös allekirjoitettaisiin. Yritin, että kai sentään venäjäksi ja suomeksi, vaikka oli jo kokemus, että yhteistyösopimukset Venäjän muittenkin alueitten kanssa olivat venäjäksi ja englanniksi. Tuli kyllä vakuuttava selitys, että joka tapauksessa tarvitaan myös englanninkieliset allekirjoitettuina kansainväliseen medialevitykseen. Aikovat kutsua paikalle Moskovaan sijoittuneet kansainväliset tiedotustoimistot BBC, Reuters jne. Vakuuttivat, että varmasti tulevat, kun Lužkov kutsuu. Yhteistyö tulisi tunnetuksi myös ainakin Euroopassa, ehkä laajemmaltikin. Hyvä selitys englanninkielisen version suhteen, niin kuin käytännön tilanteessa myöhemmin osoittautui.

Entä vierailumme ajankohta? He esittivät, että joulun-uudenvuoden tienoilla. Sehän palvelisi heidän Pakkasukko-aikatauluja. Totesin, että meillä se on paras matkailusesonki jo joulukuun alusta alkaen. Joulupukki ei ehdi. Marraskuun loppupuoli olisi sopiva. Ajankohdaksi lopulta sovittiin marraskuun viimeinen viikko. Vastahakoisesti sen hyväksyivät. Varmistettiin vielä, että sopii Pokan, Lužkovin ja Pozgaljevin kalentereihin.

Paluuni jälkeen ryhdyimme Rovaniemellä valmistautumaan Moskovan ja Vologdan matkalle. Oli kyllä huono omatunto, kun olimme lähtemässä käymään vieraissa Vologdaan, Arkangelin kanssa kilpailevan Pakkasukon luokse. Mutta eihän Arkangelin Pakkasukon kanssakaan ollut kunnon muhinoita syntynyt.