JOULUPUKIN ENSIVIERAILU PAKKASUKON KOTISEUSDULLE - JA VASTAVIERAILU

Osa 4 artikkelisarjassa JOULUPUKIN JA PAKKASUKON YHTEISTYÖ

Hannu Viranto

Artikkeli on osa Joulupukin ja Pakkasukon yhteistyöstä kertovaa artikkelisarjaani, aikaisemmat osat ovat: ”Pakkasukon tarina”, ”Pakkasukko haluaa ystävystyä Joulupukin kanssa” ja ”Moskovaan tapaamaan Pakkasukkoa ja Lužkovia”. Myöhemmät artikkelit ovat: ”Joulupukki Jakutian Tšishaanin vieraana” ja ”Joulupukki Moskovassa 11.9.2001 ja Pietarin kaupungin 300-vuotisjuhlissa – yhteyksiä myös Valko-Venäjälle ja Kiinaan”

Edellisen artikkelini mukaisesti olimme Joulupukin, maaherra Hannele Pokan ja Rovaniemen maalaiskunnan kunnanjohtaja Mauri Gardinin kanssa olleet marraskuussa 2000 Moskovassa pormestari Juri Lužkovin vieraana pari päivää. Oli allekirjoitettu sopimuksia ja julistuksia, käyty kouluissa, lastentarhoissa ja suuren yleisön ulkoilmatilaisuuksisssa.

Oli vuorossa charter-lento Vologdaan. Lentokone oli Tubolev 154, johon reittilennoilla mahtui 160-180 matkustajaa. Tämä kone oli selvästikin edustuskäytössä ja erityisvarusteltu, muun muassa leveämmät ja väljemmin sijoitetut istuimet, neuvottelutiloja, keittiö. Saattoipa jossakin olla makuuhuonekin.  Oli Moskovan kaupungin eli käytännössä pormestari Lužkovin käytössä. Itse pormestari ei lähtenyt mukaan, vaan kaupunkia edusti ensimmäinen varapormestari Ludmila Švetsova. Moskovasta tuli mukaan muutama kymmenen henkeä. Pääosa venäläistä ja kansainvälistä mediaa. Oli myös turvamiesten näköisiä joutilaita nuorukaisia.

VOLOGDAAN JA VELIKI USTUGIIN

Saavuimme ensin alueen pääkaupunkiin Vologdaan. Siellä oli mahtipontinen vastaanotto monisatapäisine vastaanottajineen. Jatkoimme lentomatkaa itse päätapahtumakaupunkiin Veliki Ustjugiin. Sinne oli Neuvostoliiton aikana ollut reittiliikennettä, mutta ei enää. Eikä myöskään Vologdan kaupunkiin. Moskovasta oli 24 tunnin junamatka, joten kovin helposti se ei ollut turistien saavutettavissa.

Veliki Ustjugissa oli vastaanottoa varten suoralle, leveälle pääkadulle rakennettu korkea lava, johon oli yleisöllä hyvä näkyvyys kauempaakin. Runsaan 30 000 asukkaan kaupunki oli liikkeellä. Oli torstaiaamupäivä. Kuitenkin kouluissa ja ainakin isommilla työpaikoilla oli annettu vapaapäivä tämän suurtapahtuman vuoksi.

Väkeä oli silmin kantamattomiin. Arvioitiin, että olisi ollut jopa yli 10 000 vastaanottajaa 30 000 asukkaan kaupungissa

Joulupukki, Pakkasukko ja maaherra Hannele Pokka pitivät puheen. Tämän jälkeen he jalkautuivat kansan pariin. Alkoi valokuvien ottaminen, jota olisi varmaankin jatkunut tuntikaupalla, mutta monipuolinen ohjelma odotti. Tehtiin kolmen hevosen, troikan vetämä rekiajelu rantakadulla ja mm. vierailu Pakkasukon postitoimistoon. Sinne tuli vuosittain tuhansia kirjeitä osoitteenaan Kreml, Moskova, pohjoisnapa, Laplandija jne, mutta Venäjän postilaitos osoittaa ne Veliki Ustjugiin. Pakkasukko vastaa niihin. Postitoimisto oli ollut kaupungin virallinen postitoimisto ja siksi luonnollisesti aivan liian pieni Pakkasukon käyttöön. Myöhemmin postitoimisto muuttikin metsäyhtiö Novatorskin isoihin tiloihin.

Matka jatkui linja-autoilla 15 kilometrin päässä sijaitsevaan puistoon. Sinne oli rakennettu kaksikerroksinen hirsinen Pakkasukon residenssi eli Votšina ja edustustilat, pieni hotelli, sauna, ravintola, mökkejä ja muita huoltorakennuksia. Kaikki vanhaan venäläiseen tyyliin.

Puistossa risteili polkuja, joiden varrelle oli rakennettu runsaasti venäläisten tarujen mukaisia pienoispatsaita ja muita rakennelmia. Kokonaisuus oli harmoninen ja aivan toisenlainen kuin esimerkiksi Joulupukin pajakylä napapiirillä oli tuohon aikaan. Se oli kulttuurikokonaisuus eikä matkamuistojen myyntikeskus. Toki matkamuistojakin sai ostaa, mutta myyntikojut eivät olleet keskeisessä asemassa.

Puheita pidettiin, maljoja nostettiin ja Venäjällä kun oltiin, piti toki allekirjoittaa vielä yksi sopimus. Nyt Veliki Ustjugin kaupungin ja Rovaniemen maalaiskunnan kesken. Siihen aikaan Rovaniemen kaupunki ja maalaiskunta eivät olleet vielä yhdistyneet ja Joulupukin pajakylä sijaitsi maalaiskunnan puolella. Aiemmin Moskovassa oli jo allekirjoitettu Moskova-Lappi-Vologda -kolmikantasopimus sekä Pakkasukon ja Joulupukin yhteinen julistus maailman lapsille. Asiakirjasalkkuni täydentyi.

Veliki Ustjug on Moskovan ohella Venäjän vanhimpia kaupunkeja, 850 vuotta vanha. Se oli perustettu Suhona- ja Jug -jokien risteykseen välietapiksi siihen aikaan tärkeälle jokilaivareitille Arkangelin merisataman ja Keski-Venäjän ja edelleen Kauko-Idän ja Kiinan, välille.  Vasta kun rakennettiin Suezin kanava 1869 ja Siperian rata seuraavan vuosisadan vaihteessa, sen merkitys väheni.

Troikan vetämä rekiajelu Pakkasukon kanssa luonnollisesti kuului ohjelmaan

Vain kahdella kaupungilla Venäjällä on oikeus käyttää arvokasta epiteettiä Veliki, nimittäin Veliki Novgorod ja Veliki Ustjug, molemmat perustettu 1100-luvulla. Sana tarkoittaa suurta, mahtavaa, kuten Pjotr Veliki, Pietari Suuri eli itse asissa Pietari Mahtava. Vologdalaiset ovat tästä ylpeitä ja mielellään kertovat siitä.

PALUU MOSKOVAAN

Päivällisen ja siihen liittyvän venäläisen pitkäkestoisen oheisohjelman jälkeen yövyimme Pakkasukon edustushotellin sviiteissä. Seuraavana aamuna odottanut charter-kone vei meidät ja mukana olleen aluehallinnon johdon Vologdaan. Siellä taas lentokentällä venäläiset seremoniat. Lopulta lappilaiset ja moskovalaiset pääsimme jatkamaan matkaa Moskovaan. Ongelmaksi muodostui se, että jotenkin paikalliset olivat tulleet siihen tulokseen, että suomalaisille paras lahja on Pakkasukko-votka. Aluksi otettiin toki mielellään vastaan, mutta rajansa kaikella. Vaikka yritimme torjua uudelleen ja uudelleen lahjapulloja, niitä vain kertyi. Minulla Joulupukin kanssa oli yhteensä 13 puolen litran pulloa. Muilla suomalaisilla oli omat pullonsa.

Kun tulimme Moskovan lentokentälle, tuli pulma, mitä tehdä näille pulloille. Olisi epäkohteliasta jättää isäntien suuriarvoisia lahjajuomia lentokoneeseen. Jotenkin lentohenkilökunnan ja turvamiesten avustuksella ne siirtyivät VIP-tiloihin. Mutta ongelmahan ei poistunut. Tyrkytimme pullo muille, mutta VIP-tilojen arvoasiakkaat eivät katsoneet tarvitsevansa armolahjoja, vaikka yritimme päästä niistä eroon Joulupukin lahjoina. Hän oli vielä siinä vaiheessa virka-asussaan. Kun suurin piirtein Suomen tullin sallima määrä oli otettu mukaan, VIP-tilojen siivoojille jäi kohtuullinen määrä kotiin vietävää.

PAKKASUKON VASTAVIERAILU ROVANIEMELLE

Joulupukki vieraili Moskovassa ja Vologdan Veliki Ustjugissa Pakkasukon” syntymäpäivän” 18.11. tienoilla marraskuun lopussa 2000. Pakkasukko kiirehti vastavierailulle Rovaniemelle Joulupukin luokse jo puolentoista kuukauden kuluttua vuoden 2001 tammikuun alkupäivinä. Seurue oli peräti 40-henkinen. Kun Joulupukki teki ensivierailun Pakkasukon luokse, hänellä oli mukana kolmen hengen delegaatio.  Tämä kuvastaa hyvin suomalaisen ja venäläisen vierailukulttuurin eroa. Venäjällä panostetaan suuruuteen tai peräti suureellisuuteen, Suomessa kokoonpanon rajattuun edustavuuteen.

Pakkasukon delegaation suuruus tulee ymmärrettäväksi myös sillä, että se saapui charter-koneella, ilmeisesti taas pormestari Lužkovin eli Moskovan kaupungin edustuskoneella. Sillähän lenteli Joulupukinkin delegaatio Vologdan matkalla. Pakkasukon delegaatiossa oli mukana mm. Vologdan kuvernööri Pozgaljev ja Moskovanen ensimmäinen varapormestari Ludmila Švetsova.

Oli venäläisten uudenvuoden loman aikaa. Vierailuajankohtaan 4. tammikuuta mennessä oli saapunut Venäjältä jo 18 Tupolevia. Joulupukin Pajakylässä kaikkein innokkaimmat Pakkasukon vastaanottajat olivatkin venäläisiä. Joulupukin marraskuun Moskovan-Vologdan vierailusta oli Pohjois-Suomen lehdistössäkin useamman sivun uutisoinnit, mutta rovaniemeläiset eivät kovin innostuneet Pakkasukosta, jonka tarina ei ollut tunnettu eikä itse Pakkasukkokaan. Lapin kannalta se ei ollutkaan oleellista vaan se, että Joulupukki tunnetaan Venäjällä.

TAAS UUSI SOPIMUS

Kun kyse oli venäläisestä vierailusta, toki allekirjoitettiin taas yhteistyösopimus. Puolitoista kuukautta aiemmin Moskovan-Vologdan matkalla oli jo allekirjoitettu Pakkasukon ja Joulupukin yhteisjulistus, Lapin-Moskovan-Vologdan kolmikantasopimus sekä Lapin ja Vologadna alueen yhteistyösopimus. Piti löytää vielä uusia yhteistyöosapuolia. Nyt vuorossa oli Veliki Ustjugin ja Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan yhteisen elinkeinoyhtiö Rovaseudun välinen sopimus.  Tuohon aikaan oli siis vielä erillään Rovaniemen kaupunki ja Rovaniemen maalaiskunta. Oli neljäs allekirjoitettu asiakirja runsaan kuukauden sisällä.

Veliki Ustjugin kaupunginjohtaja Mihail Dedkov ja Rovaseutu-kuntayhtymän toimitusjohtaja Paavo Kykkänen allekirjoittamassa

Allekirjoitus tapahtui SantaParkin luolassa. Olimme etukäteen sopineet sopimuksen sisällöstä. Vologdalaiset itse lupasivat tuoda mukanaan allekirjoitettavat kappaleet ja myös ne välttämättömät juhlalliset punaiset allekirjoituskansiot niin kuin protokollaan kuului. Kun allekirjoittajat olivat jo istuutuneet lipuin ja kukin koristellun pöydän taakse tv-kameroiden eteen, ja minä toimin rituaaliin kuuluvasti allekirjoittajien takana ja asiakirjat esittelevänä ”taustapiruna”, vilkaisin punaisiin nahkakantisiin sijoitettuja sopimusasiakirjoja.

Vasta silloin huomasin, että Rovaseudun sijasta olikin kirjoitettu Rovaniemen kaupunki.  Allekirjoittajaksi aivan oikein oli merkitty Rovaseudun toimitusjohtaja, joka olikin paikalla.  Mutta eihän sitä enää voinut muuten muuttaa kuin, että varmuuden vuoksi vedin kynällä yli sanan” kaupunki” ja tilalle ”Rovaseutu”. Uutta versiota ei enää tietenkään ehditty saada. Allekirjoitus tuli siis tähän kynällä korjattuun versioon. Jonnekin tämäkin sopimus hukkui. Eikä kukaan ole niitä suuremmin kaivannutkaan. Samanlainen kohtalohan on toki ollut lukuisilla, minunkin läsnä ollessa, osin itse allekirjoittamalleni sopimuksille venäläisen osapuolen kanssa. Tärkeintä olivat valmisteluprosessi ja juhlalliset allekirjoitusjuhlallisuudet eikä itse toteutus. Mutta historiankirjoittajille niillä tietysti olisi arvoa.

Lapin esityksestä sopimuksessa korostettiin yhteistyön matkailullista tavoitetta. Lappi ja Rovaniemi eivät halunneet yhteistyön olevan pelkästään yleistä maailmaa syleilevää julistusta niin kuin vielä Moskovassa allekirjoitetuissa sopimuksien sisältö oli, vaan Lappi halusi edistää Joulupukin avulla venäläisten matkailijoiden saapumista Lappiin tapaamaan Joulupukkia. Venäläisillä tuskin oli kuvitelmaa, että saisivat suomalaisia Veliki Ustjugiin, vaan heidän tavoitteensa oli Joulupukki-Pakkasukko – yhteistyön julkisuuden avulla houkutella matkailijoita Venäjältä.

Rovaniemellä Pakkasukon mukana oli myös Lumityttö