Aivan äskettäin ilmestyi Lapin ammattikorkeakoulun
julkaisusarjassa Suomen kaivostoiminnan toimialakatsaus 2017. Siihen on
päivitetty vuonna 2013 ilmestynyt edellinen toimialakatsaus. Toimittajina ovat
Jouko Karinen, Antti Peronius ja Rauno Toppila.
Nimensä mukaisesti toimialakatsaus keskittyy geologiaan ja
kaivostoimintaan. Kullankaivajat ja kiviharrastajat ovat luonnostaan
kiinnostuneita geologiasta, kivistä ja mineraaleista. Omilta mailta löytyvät
kivet suurin piirtein tunnetaan. Oudommat pannaan talteen ja tutkitaan
iltapuhteina. Mielenkiintoisimmat kivet on ehkä lähetetty tutkittavaksi
GTK:een. Sieltä onkin saatu apua. Aktiiviharrastajille
tuttu, juuri eläkkeelle jäänyt GTK:n erikoistutkija Kari A. Kinnunen tosin
kertoo Mineralia-lehden 3/2017 numerossa, että GTK on uudistamassa toimintaansa
siten, että se rajoittaa toimintaansa kattamaan vain GTK:n itse järjestämänsä
tapahtumat. Yhteistyö kivikerhojen ja niiden järjestämien tapahtumien kanssa
tulee jäämään pois. Myös tutkittavien kansannäytteiden määrää halutaan
vähentää. Tämä tapahtuu tietysti säästösyistä. Onhan Suomen valtio köyhempi
kuin koskaan, jos uskoo erilaisten säästötoimien perusteluita.
Malmit ja kaivostoiminta kiinnostavat kullankaivajia vähintäänkin
kullan osalta. Jospa se emäkallio löytyy juuri omalta valtaukselta. Lapin
kultamailla on vedetty johtopäätös, että irtokulta on tullut
länsi-lounassuunnasta. Sitä on käyty myös etsimässä. Lemmenjoen kaivaja Väinö
Hoppu lähti aktiivikullankaivunsa lopetettuaan vuonna 1979 etsimään emäkalliota
Repojoelta, josta hän päätelmiensä perusteella varmuudella tiesi lähtöpaikan
olevan. Siellä hän nukkuikin ikiuneen teltassa unelmiensa emäkallion päälle.
Vähän kauempaa Kittilän Suurikuusikosta löytyikin kalliokultaa.
Kaivos tuottaa vuosittain noin 6000 kg kultaa. Sodankylän Kevitsa tuottaa vajaa
500 kiloa kultaa, Ilomantsin Pampalo yli 300 kiloa, Polvijärven Kylylahti sata
kiloa. Rovaniemen ja Ylitornion
rajamailla Rompaksen alueella ovat tutkimukset käynnissä. Kulta esiintyy
pistemäisesti ja parhaimmillaan kultaa jopa 37 gr tonnissa.
GTK on arvioinut todennäköisyyslaskelmien perusteella, että
Pohjois-Lapissa on satoja tonneja toistaiseksi löytämätöntä kultaa. Osa siitä
on väistämättä placer-kultaa. Jos ja kun Lemmenjoen konekaivu loppuu,
huuhdontakullan tuotanto romahtaa rajusti ellei uusia huuhdota-alueita löydetä.
Vuotson ympärillä on lupaavia alueita, mutta ne eivät vielä riitä korvaamaan
menetystä. On saatu hyvin käyntiin Lapin huuhdontakullan sertifiointi -hanke.
Mutta mistä siihen kulta?
Kullankaivu ja
kaivostoiminta
Toimialakatsaus keskittyy malmeihin ja teollisuusmineraalien
hyödyntämiseen. Kullankaivua ei näihin lasketa. Kun valmisteltiin 2011 voimaan
tullutta uutta kaivoslakia, käytiin keskustelua pitäisikö kullankaivu käsitellä
siinä omana erillisenä kokonaisuutena vaiko osana muuta kaivannaistoimintaa.
Toisaalta katsottiin, että jos käsiteltäisiin osana kaivostoimintaa, sen status
voisi nousta. Toisaalta pelättiin, että osana kaivostoimintaa sitä koskevat
säännökset tulisivat yhtä ankariksi kuin kaivoksissakin. Lopputuloshan oli, että kullankaivu kullanhuuhdonta-nimisenä
eriytettiin omaksi luvuksi. Jälkeen päin katsoen näin varmaankin olikin parempi
esimerkiksi kullanhuuhdontalupien toimeenpanomahdollisuuksien laajentamiseksi
valituksista huolimatta.
Varsinaisen kaivostoiminnan ja kullankaivun välimaastossa on
pienkaivostoiminta. Ammattimaista koneellista kullankaivua voi pitää
pienkaivostoimintana. Kaivostoiminnan toimialaraportissa 2017 onkin viisaasti tehty
yhteinen pienkaivostoiminnan ja kullanhuuhdonnan kappale. Siten kullanhuuhdonta
on päässyt mukaan toimialaraporttiin. Kappaleen kirjoittanut Antti Peronius kertoo
tiivistetysti kullankaivun historian ja nykypäivän.
Peronius arvioi myöskin, miksi pienkaivostoiminta ei ole
saanut Suomessa jalansijaa niin kuin monissa muissa maissa. Hänen mukaan Suomessa
kaivostoiminta on ollut ruotsalaisen ja venäläisen perinteen tavoin ylhäältä
organisoitua toimintaa, jossa valtio eri elintensä kautta on ollut sekä
käynnistäjänä että päätoimijana. Tämän perinteen ja siihen pohjautuvan
lainsäädännön vuoksi Suomessa ei ole ollut eikä ole edelleenkään merkittävää
pienkaivostoimintaa. Suomessa kullankaivun julkista kuvaa leimaa harrastu ja
elämäntapa. Kullankaivua ei meillä mielikuvissa rinnasteta kaivostoimintaan.
Maailmalla kullanhuuhdonta on kuitenkin merkittävää liiketoimintaa ja sitä
pidetään aivan normaalina kaivostoiminnan muotona ja siitä on suora jatkumo
laajamittaisempaan kovan kiven kaivostoimintaan.
Näin varmasti on. Jos uusia merkittäviä ammattimaiseen toimintaan
soveltuvia huuhdonta-alueita ei löydetä, tuotetun kullan määrä vähenee
radikaalisti ja painopiste entisestään siirtyy harrastustoimintaan. Kullankaivun arvostuksen jatkuminen ei
tarvitsekaan olla tuotantomäärissä, vaan miten se asemoituu ympäröivän
yhteiskunnan muuhun elämään ja ennen kaikkea elinkeinoelämään. Toki kullankaivajat
edelleenkin ovat enimmäkseen omissa oloissaan puurtavia ja se monelle riittää.
Mutta jos ajatellaan kullankaivun yleistä imagoa, on tärkeää, että
kullankaivuyhteisö hakeutuu yhteistyöhön ympäristönsä kanssa.
Keskeisin yhteistyökumppani on matkailuelinkeino. Mutta pidetään mielessä,
että Suomessakin pienkaivosluonteinen ammattimainen konekaivu ja siihen liitettynä
systemaattinen geologinen seuranta voi parhaimmillaan johtaa laajamittaisempaan
kovan kiven kaivostoimintaan niin kuin Peroniuksen mukaan onkin tapahtunut
muualla maailmassa.
Toimialakatsaus antaa kansantajuisesti kattavat tiedot nykyisistä
ja valmisteilla olevista kaivoksista, lainsäädännöstä, ympäristövaikutuksista
ja päästöjen ehkäisystä, kaivosprosessista ja -tekniikasta sekä logiikasta. Mielenkiintoista
luettavaa myös kullankaivajalle.
Raportti on luettavissa osoitteessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti