Kaivukausi alkoi tavanomaista aikaisemmin ja sen mukana uutiset isommuksista aikaistuivat. Lapiokaivajan tiedossa oleva suurin 29 gr ja konekaivajalla 23 gr. Voi toki olla, että varsinkin konekaivaja odottelee sitä sadan gramman hippua, jolla vasta lähdetään ulospäin revittelemään.
Piispanpysäkin jäsenvaltaus sai myönteisen lupapäätöksen 23.6.
Seuraa liiton nettisivuilta, milloin Piispanpysäkillä voi aloittaa. Kaivoslain muutos sai eduskunnassa myönteisen päätöksen. Kun tulee voimaan, voi sisällä olevaa hakemusta muuttaa uuden lain mukaiseksi. On kuitenkin huomattava, että jos Tukes on jo ehtinyt pyytää lausunnot, muutos ainakin hehtaarimäärän lisäämiseksi eli rajojen muuttamiseksi ja voimassaolon pidentäminen todennäköisesti aiheuttaa uuden lausuntokierroksen ja päätöksen viivästymisen. Käytännössä tämä tarkoittaa vuoden 2015 alussa haettuja lupia, jotka ovat huulella saada päätöksen ennen Tukesin kesälomia ja ovat ehtineet lähteä lausunnolle. Lausunnot pyydetään 1-2 kk ennen aiottua lupakäsittelyä. Juhannukseen mennessä viimeisin lupapäätös oli tehty 7.1.2015 jätettyyn hakemukseen.
Kaivosseminaarissa kiitosta kullankaivajien liitolle
Kittilässä kesäkuun toisella viikolla järjetyssä valtakunnallisessa kaivosseminaarissa LKL sai seminaarin järjestäjän Kaivosyrittäjät ry:ltä kiitokset ja tunnustukset hyvästä yhteistyökumppanuudesta ja aktiivisesta ja onnistuneesta toiminnasta kullankaivajien puolesta. Kiitos tuli varmasti aivan aidosti, mutta kovan kiven kaivosyritysten puolelta kyse on pienestä terveellisestä kateudestakin. LKL on saanut ennenkin heiltä kiitosta taitavasta julkisuuskampanjoinnista. Myös juuri läpisaadut kaivoslakimuutokset katsotaan olevan tulosta hyvästä julkisuus- ja suhdetoiminnasta.
Vuosittaisessa kaivosseminaarissa on ollut 160-220 osallistujaa kautta maan. Kaivosyrittäjien lisäksi siihen osallistuvat keskeisimmät kaivos- ja maakunnalliset viranomaiset.
Valtakunnallinen lupavirasto edelleen perusteilla
Maan hallituksen hallinnonuudistuskaavailuihin kuuluu edelleen valtakunnallisen lupaviraston perustaminen. Siihen liitettäisiin myös Tukes. Huolestuttavaa on, että sitä kaavaillaan ympäristöministeriön alaisuuteen. Nykyinen sijainti työ- ja elinkeinoministeriö alaisuudessa on ollut hyvä. Hyvänä puolena on, että se mahdollistaisi eri lupien yhdistämisen.
Kaivoslain toimivuuden tarkastelu syksyllä käsittelyyn
Vuoden vaihteessa pyydettiin avoimella pyynnöllä kommentteja kaivoslain toimivuudesta. LKL laati laajan esityksen muutoksiksi ja toimenpiteiksi. Se löytyy kokonaisuudessa liiton nettisivuilta. Kaivospiirien osalta esitettiin kaivospiirien lakkauttamisen perumista ja jos se ei ole poliittisesti mahdollista, siirtymäajan pidentämistä tai korvauksen maksaminen menetetystä omaisuudesta. Näyttää valitettavasti kuitenkin siltä, että esityksemme eivät ainakaan ensivaiheessa ole tuottamassa tulosta.
Liiton esitykseen sisältyi myös, että tehtäisiin ulkopuolisen ja riippumattoman tahon toimesta laajempi selvitys kaivoslain perusteluissa esitetystä väitteistä mm. kullankaivun taloudellisesta merkityksestä, vaikutuksista aluetalouteen, kullankaivun aiheuttamista ympäristövaikutuksista, kullankaivun todellisista vaikutusketjuista saamelaisten oikeutta harjoittaa kieltään ja kulttuuriaan jne.
Vaikka tässä vaiheessa ei kaivospiirien suhteen saataisi päätöksiä, esitetty selvitys antaisi pohjaa mahdollisille myöhemmille muutoksille.Ja selvitys vaikutuksista saamelaiskulttuuriin uusia näkökulmia valitustehtailuun.
Saamelaiskäräjät esittää uutta byrokratiaelintä
Samanaikaisesti, kun on käynnistetty maan hallituksen toimesta laaja tarpeettoman byrokratian purku, esittää Saamelaiskäräjät toimivallaltaan hyvin laajan uuden itsenäisen ympäristöviranomaisen perustamista, jonka päätehtävä olisi kullanhuuhdontalupien käsittely. Se lisäisi oleellisesti huuhdontalupiin käsittelyaikaa. Ei mikään taho ole moisesta innostunut. Sen sijaan väljämuotoinen neuvotteluelin on hyvinkin todennäköinen.
Saamelaiskäräjien viime viikon kokouksessa oli esillä käräjien lakimiessihteerin esitys, jonka mukaan kullanhuuhdontaluvista annettavat lausunnot jaettaisiin kolmeen kategoriaan. Konekaivuluvista valitettaisiin aina, lapiokaivuluvista ei valitettaisi ja sitten olisi kolmas ryhmä, jolloin tehtäisiin harkintaa, valitetaanko vai ei. Jyrkimmille ei kelvannut tällainen lepsuilu, että harkintaa käytettäisiin. Äänestäen asia palautettiin uudelleen hallituksen käsiteltäväksi. Myös käräjien hallituksen jäsenet kannattivat palautusta. Käräjillä on kova sisäinen ja julkisuuspaine valitustehtailun johdosta ja näkevät, että jotakin tarttis tehrä.
Prospäkkärin syntymäpäiväonnittelut
Kuten viimeisestä numerosta saimme lukea, liiton jäsen on vedonnut kansalaisen tietosuojaan, jonka mukaan ilman lupaa ei saa Pröspäkkärissä julkaista syntymäpäiviä. Tietosuojeluvaltuutettu on vahvistanut, että näin on. Jos ao. henkilö ei anna erikseen lupaa, juhlapäivää ei ole saa julkaista. Jos haluaa, on siitä erikseen sovittava päätoimittajan kanssa.
Tietosuojavaltuutetun kanta ei ole yllätys. Moni ei halua kaikella kansalle julistettavan yksityisasioitaan. Kun on antanaut syntymäpäivänsä liitolle, se aei tarkoita, että se voidaan lehteen printata. Suomen Kuvalehdessä oli viime aikoihin saakka tungosta, kun juhlijoita oikein valokuvan ja ennen kaikkea tittelin kanssa halusi julkistaa arvoisasta olemassaolostaan pyöreiden vuosien syntymäpäivinään. Yksi sivu ei oikein tahtonut riittää julkisuuskipeille. Nyt on enää kymmenkunta. Käytäntö Suomen Kuvalehdessä oli aikansa elänyt. Niin myös Prospäkkärissä.
Mielenkiintoista on, että miten käy Facebookin syntymäpäiväjulkistamiselle. Kun on kirjautunut Facebookin käyttäjäksi, on kysytty henkilötiedot, myös syntymäaika. Sehän ei ole merkinnyt sitä, että haluaa se julkistettavan. Jälkeen päin tiedon poistaminen on hyvin vaikeaa. Mitä sanoo tietosuojavaltuutettu näistä syntymäpäiväjulkistuksista?
maanantai 27. kesäkuuta 2016
torstai 21. huhtikuuta 2016
KOHTI UUTTA KAIVUKAUTTA
Nuorisojäsenyys etenee
Lapin Kullankaivajain Liiton vuosikokouksessa sääntömuutoksien ensimmäisessä käsittelyssä hyväksyttiin muutos, jonka mukaan perustetaan erityinen nuorisojäsenluokka. Se on osa pyrkimystä saada kullankaivuun ja huuhdontakisoihin lisää nuoria.
Joku epäluuloisin on epäillyt takana olisi vain lisäjäsenten hankkiminen. Liiton jäsenmäärän kehitys on jo ennestään aivan erinomainen, varsinkin kun tietää, miten muissa järjestöissä jäsenmäärän kehitys on alaspäin. Liitossa ei ole sellaista huolta. Tarkoitus on siirtää arvokasta kullankaivuperinnettä uusille sukupolville. Jäsenistön keski-ikä nousee kovaa vauhtia. Niinhän tekee koko väestöpohjakin ja pääosaa muitakin järjestöjä.
Vanhempiensa mukana kulkee montuilla ja kisoissa kouluikäisiä ja nuorempiakin. Jokunen aika sitten haaveiltiinjopaa omasta päiväkodista Lemmenjoelle kesäajaksi, kun alle kouluikäisiä oli niin paljon. Mutta viimeistään murrosiässäei enää haluat tulla, kun ilmestyy uusia harrastuksia. Sitä myöten kaivureissut saattavat jäädä lopullisesti. On tultu vanhempien helmoissa ja halutaan itsenäistyä. Nuorisojäsenyydellä arvelemme voivamme nostaa nuorten silmissä kullankaivun statusta. Ei olla kullankaivajia vain vanhempiensa siivellä vaan ihan itsellisesti.
Tähänkin saakka on alaikäisellä ollut mahdollisuus liittyä liiton jäseneksi, mutta harvat ovat sen tehneet. Syynä on varmaankin myös kustannukset. Usean perheenjäsenen yhteiset jäsenmaksut nousevat suureksi. Sääntöiihin kirjataan, että nuorisojäsenmaksun suuruus on puolet aikuisen jäsenmaksusta. Harkitsimme myös erilaisia perhejäsenyysmalleja, mutta ne olisivat olleet monimutkaisia ja muutenkin nuorisojäsenyys katsottiin parhaimmaksi.
Liiton jäsenvaltauksilla ei tähänkään saakka eikä jatkossakaan edellytetä jäsenvanhempiensa mukana tulevilta lapsilta ja nuorilta jäsenyyttä. Sääntömuutoksen toinen käsittely tapahtuu jo kesäaikana liiton ylimääräisessä kokouksessa, joten nuoret pääsevät jäseniksi jo tulevana kesänä.
Liiton nettisivuilla infoa Palsin Harriojan siltatilanteesta
Sotajoen suunnalta ollaan huolestuneita Harriojan sillan kunnosta. Raskaat ajoneuvot eivät pääse yli painorajoituksen johdosta. Metsähallitus arvioi kesän alussa tulevan kesän painorajoituksen. Liitto on jo vuosikausia yrittänyt, että tien haltija Metsähallitus tekisi kunnostustöitä koko tien ja erityisesti sillan kunnostamiseksi. Vastaus on, että ei ole löytynyt rahoitusta. EU-rahoitustakin on yritetty. Metsätalouspuolella ei ole tien takana lähiaikoina hakkuita. Luontopalvelulla on lukuisia varaus- ja autiotupia. Sillä olisi velvollisuus pitää huolta asiakkaittensa kulkumahdollisuuksista ja -turvallisuudesta.
Liitto on käynyt talven aikana neuvotteluja eri tahojen kanssa erilaisista ratkaisumahdollisuuksista. Liiton budjettiin varattiin erillinen määräraha. Kultakeisarit ovat keränneet tarkoitukseen rahaa. On löydetty myös uusia yhteistyökumppaneita, joten vihdoinkin päästäneen etenemään.
Työt voidaan toteuttaa vasta syksyllä kaivukauden jälkeen. Pitää odottaa roudan sulamista. Jos rakennustyöt toteutettaisiin kaivukaudella, se merkitsisivät tien sulkemista töiden ajaksi. Tämän vuoksi pitää odottaa syksyä. Ajankohtainen tilannetiedotus löytyy liiton nettisivuilta.
Saamelaiskäräjät ei valita imurikaivuluvista?
Jotakin järkevääkin kuuluu käräjien suunnasta. Se on vetänyt pois kaksi imurikaivuvalitusta. Mitään takeita ei ole, että niitä ei tehtäisi jatkossa. Taktiikkahan on ollut, että käräjät tekee julkisuutta varten pieniä myönnytyksiä, mutta peruslinja säilyy.
Tukesin lupajonossa on edeleen pitkästi toistasataa hakemusta. Tämän kirjoituspäivänä viimeisin lupapäätös koski 27.10.2014 jätettyä hakemusta. Päätöksiä tulee 4-5 luvan viikkovauhdilla. Vuonna 2014 jätetyt hakemukset näyttävät tulevan päätökseen ennen kesää ja parhaimmillaan päästään 2015 puolelle.
Kaivoslain muutosesitykset
Hallituksen esityksestä alkavat eduskunnan valiokuntakuulemiset. Liiton edustaja on pyydetty kuultavaksi. Jatkoluvan kausi pitenisi nykyisestä kolmesta kymmeneen vuoteen, maksihehtaarimäärä nousisi nykyisestä viidestä kymmeneen hehtaariin ja toimeenpanoluvan saaminen laajenisi myös ns. uusille kaivualueille. Näistä merkittävin on ilman muuta luvitussyklin pidentyminen. Helpottaa käräjiäkin. Enää sen ei tarvitse valittaa kolmen vuoden välein vaan kymmenen. Voivat keskittyä saamelaiskulttuurin edistämiseen. Oikeusministeriökin voi poistaa tai ainakin vähentää myöntämäänsä määrärahaa, jota käräjät on väärinkäyttänyt valitustehtailuun.
Liitto esitti maksihehtaarimäärän nostamista 10 hehtaariin, mutta ilmeisesti se olisi ollut liian vahva lisä kokonaispakettiin. Toimeenpanoluvan eli lakitekstin mukaisesti toimeenpanomääräyksen antomahdollisuus uusille luville on valitettavasti rajautunut ensijaisesti vain lapiokaivuun. Pääsääntöisesti ei sitä ei voitaisi myöntää konekaivuluville. Lupa voitaisin myöntää vain alueilla, joilla on aikaisemminkin harjoitettu kullankaivua, vaikkapa 1860-luvulla. Arviomme mukaan tällaisia koskemattomille alueille tulevia konekaivun lupahakemuksia olisi nykykäytännön perusteella vain yksi-kaksi vuodessa. Liitto pyrkii lausunnoillaan laajentamaan toimeenpanoluvan saantimahdollisuutta. Aiemmin hyväksytty toimenpanoluvan myöntämismahdollisuus jatkoluville säilyy ennallaan.
Nämä muutokset ovat maan hallitusohjelman mukaista tarpeettomien normien ja byrokratian purkua. Ne vähentävät valittajien, kaivosviranomaisen, valitusviranomaisten, lausunnonantajien ja kullankaivajien työtä ja kustannuksia. Kaivosviranomaisen työtaakka kevenisi ja lupien käsittely nopeutuisi.
Muutokset koskisivat vain Lapin kullanhuuhdontaa. Ne perustuvat liiton viime kesänä tekemiin byrokratian purkuesityksiin. Työ- ja elinkeinoministeriö kaivosvirkamiehet ministeriä myöten tekivät hyvää ja nopeaa työtä. Lapin kansanedustaja Mikko Kärnä edesautti merkittävästi uudistuksen etenemistä. Siitä kiitos Mikolle.
Kaivoslain mahdolliset muut muutokset, esimerksi kaivospiiriasiat tulevat tarkasteluun kaivoslain toimivuuden laajemmassa tarkastelussa. Siitä tuloksia voidaan odottaa eduskuntakauden loppupuolella. Liiton lausunto löytyy liiton nettisivuilta.
Tuntsan suunnalle uutta kiinnostusta
Nuolusojalla oli 1980- ja 90 -luvuilla lukuisia valtauksia ja niillä kesän mittaan kymmeniä kaivajia. Perustettiin Itä-Lapin Kullankaivajat -yhdistys. Se julkaisi erinomaista Sallan KultaSET -nimistä lehteä. Yhdistys järjesti ainakin kesällä 1996 juhannuspäivänä kullanhuuhdontakisat. Osallistujia oli 19 ja lisäksi kolme kilpailujoukkuetta.
Yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Jorma Korpela aloitti kullankaivu-uransa Lemmenjoen Puskun kairassa ja siirtyi sieltä kotikuntaansa Tuntsalle. Jorma on kerännyt muistoja ja faktoja Tuntsan kullankaivusta. Saamme lukea niitä tulevissa Prospäkkäreissä.
Kullansaanti Tuntsalla ei silloisia kaivajia tyydyttänyt ja toiminta hiipui. Kuitenkin useamman gramman hippujakin löytyi. Kaivosrekisterin mukaan alueelle on tällä hetkellä myönnetty yksi kullanhuuhdontalupa. Se lienee pääasiassa matkailukäytössä.
Kun lupien saanti on Saamelaiskäräjien valitusten vuoksi vaikeutunut saamelaisalueella, on tullut tiedusteluja Tuntsan alueesta. Sehän tunnetusti ei kuulu saamelaisalueeseen. Onhan siellä asunut metsäsaamelaisia, mutta käräjäthän ei heitä tunnusta rekisterisaamelaisiksi, kun eivät olleet suurporonhoitajia vaan saamen kieltä puhuvia kalastajia ja metsästäjiä. On tullut esityksiä, että sinne perustettaisiin liiton jäsenvaltaus ja muutenkin selvitettäisiin tuloksellisen kullankaivun mahdollisuuksia siellä. Katsotaan, mitä saadaan siellä aikaiseksi ensi kesän aikana. Jos joku haluaa katsoa alueen sijainnin, se löytyy kaivosrekisterin karttapalvelusta.
Usealla nykykaivajista on kokemusta alueesta. Keskustelua asiasta voitaisiin käydä vaikkapa liiton nettisivujen keskustelupalstalla.
Kohti uutta kaivukautta
Talvihuoltoajot on tehty. Tämä ei tarkoita sitä, että ainakaan Lemmenjoen alue hiljenisi. Viimeisillä kelkkakeleillä osa konekaivajista siirtyy odottelemaan lumien ja roudan sulamista. Se ei kuitenkaan ole pelkkää odottelua. Huolletaan kämppiä ja koneita, tehdään polttopuita, tehdään monenlaisia järjestelyjä kaivualueella. Kuunnellaan kevään kohinoita ja muita ääniä. Joutsenet ovat saapuneet, pulmuset pemahtelevat, riekot naureskelevat. Kun enimmät lumet ovat sulaneet, saappaanvarret riittävät sulavesissä ja kulku sohjossa on mahdollista, tahti kiihtyy. Vielä joutuu kuitenkin odottamaan roudan sulamista, että pääsee varsinaisiin kaivuhommiin.
Tiedotamme liiton nettisivuilla kaivukauden ajankohtaisia asioita. Mutta kaikilla ei ole nettiyhteyksiä ja vaikka olisikin, ei siellä surffailla. Kertokaa heille terveisiä, että kesän ajankohtaisasioita löytyy toukokuun loppupuolella ilmestyvässä Prospäkkärissä.
sunnuntai 7. helmikuuta 2016
VAIHTEEKSI HYVIÄKIN UUTISIA
Saamelaisten kansallispäivänä 6.2.2016
Minulla oli aikoinaan mahdollisuus osallistua pari kertaa kutsuttuna Saamelaisten kansallispäivän vastaanotolle Siidassa ennen Sajoksen aikakautta. Mahtavia tilaisuuksia, joissa nautittiin saamelaiskulttuurin eri muodoista. Oli mahdollisuus tavata saamelaisaktiivituttuja ja solmia uusia tuttavuuksia.
Lähetin tänään kansallispäivän johdosta onnitteluviestin Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikiolle. Älkää hermostuko. En lähettänyt onnitteluja Saamelaiskäräjille, vaan puheenjohtajan välityksellä saamelaisille. Saamelaiskulttuuri muiden pohjoisten kulttuurien ohella ovat hienoja kulttuureja. Heitä on historian kuluessa kohdeltu epäoikeudenmukaisesti, mutta se ei oikeuta kohtelemaan muita epäoikeudenmukaisesti. Toivottavasti uusi käräjäkokoonpano tuo muutoksia toimintatapoihin kullankaivun kiusavalitusten suhteen..
Kyllä minä siinä onnitteluviestissä toin esille myös käräjien hallituksen ja kullankaivajien väliset ongelmatkin.
Muutosehdotuksia kaivoslakiin
Työ- ja elinkeinoministeriö on tehnyt muutosehdotuksia kullankaivua, tai kaivoslain terminologiaa käyttäen kullanhuuhdontaa koskeviin pykäliin.
Kullanhuuhdonta-alueen enimmäiskooksi ehdotetaan 7 hehtaaria nykyisen viiden sijasta. Kullanhuuhdontaluvan voimassaoloa voitaisiin jatkaa enintään 10 vuodella kerrallaan nykyisen kolmen sijasta. Kolmas ehdotus on, että valituksista huolimatta kaivosviranomainen voisi myöntää täytäntöönpanoluvan myös uusille kullanhuuhdontaluville. Vuonna 2013 hyväksytyn lakimuutoksen perusteella voitiin antaa täytäntöönpanolupa valituksista huolimatta vain jatkoluville.
Lapin Kullankaivajain Liitto on antanut muutosehdotuksista lausunnon, joka löytyy liiton nettisivuilta. Tiivistäen se sisältää, että ehdotetun 7 hehtaarin sijasta pitäisi olla 10 hehtaaria, mutta laajentaminen 7 hehtaariin on oikeansuuntainen. Jatkoajan pidentäminen 10 vuoteen ja täytäntöönpanoluvan myöntämisen laajennus ovat liiton kannan mukaisia.
Kokonaisuutena muutosehdotukset ovat siis liiton näkemyksen mukaisia. Lausunnossa myös kiitetään muutosehdotusten perusteluja, joissa on hyvin ymmärretty kullankaivun perusolemus ja ongelmat.
Lausuntokierros on päättynyt. Eduskuntaan muutosesitys ehtii aikaisintaan maaliskuussa. Voimaantulo aikaisintaan heinäkuussa. Näin tietysti vain, jos ei tule lakimuutosehdotusten suhteen yllättävää vastustusta.
Jos on sisällä kullanhuuhdontalupahakemus, siihen voi tehdä muutoksia koskien muutosehdotuksia eli hehtaarimäärään, jatkoajan pituuteen tai täytäntöönpanoon. Mutta näitä muutoksia voi tehdä vasta sen jälkeen, kun lakimuutos on tullut voimaan. Ei tarvitse eikä voi pitää kiirettä. Jos siis on sisällä anomus viidestä hehtaarista tai kolmen vuoden jatkosta, pitää lain odottaa lain voimaantuloa, jotta voi tehdä muutoksen. Nykyisen lain voimassaollessa myönnettävät luvat myönnetään sen mukaisesti. Jos ennen lakimuutoksen voimaan tuloa hakee kullanhuuhdontalupaa, tulee se tehdä vanhan lain mukaisesti ja sitten vasta lakimuutoksen voimaantulon jälkeen voi tehdä muutokset uuden lain mukaisesti.
Saamelaiskäräjät ei ole antanut siltä pyydettyä lausuntoa, vaan pyytänyt TEM:ltä neuvotteluja muutosehdotuksista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että se ei tue muutosehdotuksia. Tässä lausunnonantotapauksessa Saamelaiskäräjillä ei ole kuitenkaan samanlaisia valitusmahdollisuuksia kuin kullanhuuhdontaluvan suhteen. Näin ollen käräjien vastustuksesta huolimatta voidaan muutosehdotukset hyväksyä.
Miksi käräjät vastustaisivat? Se ei pääse valittamaan jatkoluvista kolmen vuoden välein vaan 10 vuoden välein ja täytäntöönpanolupa voidaan sen valituksista huolimatta antaa myös uusille luville. Kullankaivajilla vähenee hakemusten teko niin jatkolupien suhteen ja vähentää rinnakkaisten alueiden muodostamistarpeita. Eihän sellaista voi kannattaa. Neuvottelupyynnöllä ja varsinkin, jos menettelevät samalla tavoin kuin Tukesin neuvotteluissa, että ei kuitenkaan osallistu, voidaan yrittää siirtää voimaantulemista. Kiusa se on pienikin kiusa.
Kaivoslakiin jäi edelleen muutostarpeita
LKL toteaa lausunnossaan, että kaivoslakiin jää edelleen lukuisia muutostarpeita, mutta koska lausuntopyyntö koskee vain tiettyjä konkreettisia muutosehdotuksia, ei liitto käsittele niitä lausunnossaan, vaan tuo ne esille kannanotossaan meneillään olevaan kaivoslain toimivuuden tarkastelussa.
Joku voi moittia sitä, että TEM teki vain nämä kullankaivajille sinänsä tärkeät, mutta pienet detaljimuutokset. Joku voi sanoa, että myös muihin muutostarpeisiin, esimerkiksi kaivospiirien lakkauttamiseen, olisi pitää ottaa kantaa samalla kertaa. Eli kaikki tai ei mitään. Muiden muutostarpeiden aika on kaivoslain toimivuuden tarkastelun yhteydessä, mutta se ei merkitse automaattisesti kaivoslain kokonaisuudistusta. Oli TEM:ltä viisasta tehdä nämä, itse asiassa vain kolmen sanan, muutosehdotukset erikseen. Se oli kullankaivajien etu. Ei olisi hyvä olla samassa seurassa Talvivaaran aiheuttamien lakimuutostarpeiden kanssa.
Taas kertaalleen onnistunut laivaseminaari
On moneen kertaan ihmetelty, että sellainen ammatti- ja harrastajaryhmä kuin kullankaivajat kykenevät saamaan aikaan vuodesta toiseen niin tasokkaan ja osallistujamäärältään suuren seminaarin kuin laivaseminaarimme on. Osallistujia taas lähes 200. Miten saamme puhumaan ministerin, kansliapäällikön, keskeiset virkamiehet ja muut avainhenkilöt. On oltu ihailevan kateellisia. Olemme kyenneet rakentavalla toiminnalla luomaan toimivat henkilösuhteet ja yhteydet. Voin kehua, kun näitä tasokkaita seminaareja on järjestetty jo vuosia ennen minun puheenjohtajuuttani.
Samaa ihailun sekaista kateutta on herättänyt myös siitä, miten olemme saaneet asiamme hyvin esille tiedotusvälineissä ja viranomaisissa. Esimerkkinä on mainittu myös meneillään olevat kaivoslakimuutokset. Meillä on ystäviä ja ymmärtäjiä ministereitä ja kansanedustajia myöten.
Minua hieman jännitti, millaisen vastaanoton saan, kun nostin laivapuheenvuoron pääaiheeksi sen, miten saisimme paremmin yhteyttä nuorisoon ja siinä tarkoituksessa digitaalisen tiedottamisen eli kotisivujen, facebookin ja muun somen kehittämisen. En keskittynyt kullankaivun ongelmiin. Niihin oli riittävästi puheenvuoroja.
Keskustelua ei syntynyt isossa salissa, mutta sitäkin enemmän käytäväpuheissa ja hallituksen evästystilaisuudessa. Mummo- ja pappa-iässä oleva väki haluaa turvata kullankaivuperinteen jatkumisen siitäkin huolimatta, että toimintaa moni tavoin vaikeutetaan. Vaikka itse ei sosiaalisessa mediassa oltaisikaan mukana, tajutaan, että se on ajan henki, johon on sopeuduttava. Susien joukossa on susien lailla ulvottava.
Evästyksiä liiton hallitukselle
Liiton hallituksen evästystilaisuudessa tuli paljon aiheellista palautetta. Se keskittyi tiedottamisen kehittämiseen niin Prospäkkärin aikataulujen, nettisivujen keskustelupalstojen, sähköpostin käytön, jäsenmaksujen maksamisen kuin myös monen muunkin asian suhteen. Myös monimutkaiseen jäsenyyssysteemiin vapaajäsenineen haluttiin muutosta. Osin nämä asiat ovat jo hallituksen käsittelyssä ja katsotaan mitä niitten suhteen on tehtävissä. Olen hahmottelemassa liiton tiedottamisen kehittämisen suunnitelmaa juuri näiltä pohjilta.
Liiton vuosikokous pidetään sääntöjen mukaisesti maaliskuun viimeisenä lauantaina Inarissa. Entiseen tapaan toimintasuunnitelmaluonnos ja muita kokousasiakirjoja löytyy liiton nettisivuilta maaliskuun puolella. Niitä voi kommentoida etukäteen. Näin nekin, jotka eivät itse kokoukseen pääse, voivat esittää mielipiteensä.
+
Minulla oli aikoinaan mahdollisuus osallistua pari kertaa kutsuttuna Saamelaisten kansallispäivän vastaanotolle Siidassa ennen Sajoksen aikakautta. Mahtavia tilaisuuksia, joissa nautittiin saamelaiskulttuurin eri muodoista. Oli mahdollisuus tavata saamelaisaktiivituttuja ja solmia uusia tuttavuuksia.
Lähetin tänään kansallispäivän johdosta onnitteluviestin Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikiolle. Älkää hermostuko. En lähettänyt onnitteluja Saamelaiskäräjille, vaan puheenjohtajan välityksellä saamelaisille. Saamelaiskulttuuri muiden pohjoisten kulttuurien ohella ovat hienoja kulttuureja. Heitä on historian kuluessa kohdeltu epäoikeudenmukaisesti, mutta se ei oikeuta kohtelemaan muita epäoikeudenmukaisesti. Toivottavasti uusi käräjäkokoonpano tuo muutoksia toimintatapoihin kullankaivun kiusavalitusten suhteen..
Kyllä minä siinä onnitteluviestissä toin esille myös käräjien hallituksen ja kullankaivajien väliset ongelmatkin.
Muutosehdotuksia kaivoslakiin
Työ- ja elinkeinoministeriö on tehnyt muutosehdotuksia kullankaivua, tai kaivoslain terminologiaa käyttäen kullanhuuhdontaa koskeviin pykäliin.
Kullanhuuhdonta-alueen enimmäiskooksi ehdotetaan 7 hehtaaria nykyisen viiden sijasta. Kullanhuuhdontaluvan voimassaoloa voitaisiin jatkaa enintään 10 vuodella kerrallaan nykyisen kolmen sijasta. Kolmas ehdotus on, että valituksista huolimatta kaivosviranomainen voisi myöntää täytäntöönpanoluvan myös uusille kullanhuuhdontaluville. Vuonna 2013 hyväksytyn lakimuutoksen perusteella voitiin antaa täytäntöönpanolupa valituksista huolimatta vain jatkoluville.
Lapin Kullankaivajain Liitto on antanut muutosehdotuksista lausunnon, joka löytyy liiton nettisivuilta. Tiivistäen se sisältää, että ehdotetun 7 hehtaarin sijasta pitäisi olla 10 hehtaaria, mutta laajentaminen 7 hehtaariin on oikeansuuntainen. Jatkoajan pidentäminen 10 vuoteen ja täytäntöönpanoluvan myöntämisen laajennus ovat liiton kannan mukaisia.
Kokonaisuutena muutosehdotukset ovat siis liiton näkemyksen mukaisia. Lausunnossa myös kiitetään muutosehdotusten perusteluja, joissa on hyvin ymmärretty kullankaivun perusolemus ja ongelmat.
Lausuntokierros on päättynyt. Eduskuntaan muutosesitys ehtii aikaisintaan maaliskuussa. Voimaantulo aikaisintaan heinäkuussa. Näin tietysti vain, jos ei tule lakimuutosehdotusten suhteen yllättävää vastustusta.
Jos on sisällä kullanhuuhdontalupahakemus, siihen voi tehdä muutoksia koskien muutosehdotuksia eli hehtaarimäärään, jatkoajan pituuteen tai täytäntöönpanoon. Mutta näitä muutoksia voi tehdä vasta sen jälkeen, kun lakimuutos on tullut voimaan. Ei tarvitse eikä voi pitää kiirettä. Jos siis on sisällä anomus viidestä hehtaarista tai kolmen vuoden jatkosta, pitää lain odottaa lain voimaantuloa, jotta voi tehdä muutoksen. Nykyisen lain voimassaollessa myönnettävät luvat myönnetään sen mukaisesti. Jos ennen lakimuutoksen voimaan tuloa hakee kullanhuuhdontalupaa, tulee se tehdä vanhan lain mukaisesti ja sitten vasta lakimuutoksen voimaantulon jälkeen voi tehdä muutokset uuden lain mukaisesti.
Saamelaiskäräjät ei ole antanut siltä pyydettyä lausuntoa, vaan pyytänyt TEM:ltä neuvotteluja muutosehdotuksista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että se ei tue muutosehdotuksia. Tässä lausunnonantotapauksessa Saamelaiskäräjillä ei ole kuitenkaan samanlaisia valitusmahdollisuuksia kuin kullanhuuhdontaluvan suhteen. Näin ollen käräjien vastustuksesta huolimatta voidaan muutosehdotukset hyväksyä.
Miksi käräjät vastustaisivat? Se ei pääse valittamaan jatkoluvista kolmen vuoden välein vaan 10 vuoden välein ja täytäntöönpanolupa voidaan sen valituksista huolimatta antaa myös uusille luville. Kullankaivajilla vähenee hakemusten teko niin jatkolupien suhteen ja vähentää rinnakkaisten alueiden muodostamistarpeita. Eihän sellaista voi kannattaa. Neuvottelupyynnöllä ja varsinkin, jos menettelevät samalla tavoin kuin Tukesin neuvotteluissa, että ei kuitenkaan osallistu, voidaan yrittää siirtää voimaantulemista. Kiusa se on pienikin kiusa.
Kaivoslakiin jäi edelleen muutostarpeita
LKL toteaa lausunnossaan, että kaivoslakiin jää edelleen lukuisia muutostarpeita, mutta koska lausuntopyyntö koskee vain tiettyjä konkreettisia muutosehdotuksia, ei liitto käsittele niitä lausunnossaan, vaan tuo ne esille kannanotossaan meneillään olevaan kaivoslain toimivuuden tarkastelussa.
Joku voi moittia sitä, että TEM teki vain nämä kullankaivajille sinänsä tärkeät, mutta pienet detaljimuutokset. Joku voi sanoa, että myös muihin muutostarpeisiin, esimerkiksi kaivospiirien lakkauttamiseen, olisi pitää ottaa kantaa samalla kertaa. Eli kaikki tai ei mitään. Muiden muutostarpeiden aika on kaivoslain toimivuuden tarkastelun yhteydessä, mutta se ei merkitse automaattisesti kaivoslain kokonaisuudistusta. Oli TEM:ltä viisasta tehdä nämä, itse asiassa vain kolmen sanan, muutosehdotukset erikseen. Se oli kullankaivajien etu. Ei olisi hyvä olla samassa seurassa Talvivaaran aiheuttamien lakimuutostarpeiden kanssa.
Taas kertaalleen onnistunut laivaseminaari
On moneen kertaan ihmetelty, että sellainen ammatti- ja harrastajaryhmä kuin kullankaivajat kykenevät saamaan aikaan vuodesta toiseen niin tasokkaan ja osallistujamäärältään suuren seminaarin kuin laivaseminaarimme on. Osallistujia taas lähes 200. Miten saamme puhumaan ministerin, kansliapäällikön, keskeiset virkamiehet ja muut avainhenkilöt. On oltu ihailevan kateellisia. Olemme kyenneet rakentavalla toiminnalla luomaan toimivat henkilösuhteet ja yhteydet. Voin kehua, kun näitä tasokkaita seminaareja on järjestetty jo vuosia ennen minun puheenjohtajuuttani.
Samaa ihailun sekaista kateutta on herättänyt myös siitä, miten olemme saaneet asiamme hyvin esille tiedotusvälineissä ja viranomaisissa. Esimerkkinä on mainittu myös meneillään olevat kaivoslakimuutokset. Meillä on ystäviä ja ymmärtäjiä ministereitä ja kansanedustajia myöten.
Minua hieman jännitti, millaisen vastaanoton saan, kun nostin laivapuheenvuoron pääaiheeksi sen, miten saisimme paremmin yhteyttä nuorisoon ja siinä tarkoituksessa digitaalisen tiedottamisen eli kotisivujen, facebookin ja muun somen kehittämisen. En keskittynyt kullankaivun ongelmiin. Niihin oli riittävästi puheenvuoroja.
Keskustelua ei syntynyt isossa salissa, mutta sitäkin enemmän käytäväpuheissa ja hallituksen evästystilaisuudessa. Mummo- ja pappa-iässä oleva väki haluaa turvata kullankaivuperinteen jatkumisen siitäkin huolimatta, että toimintaa moni tavoin vaikeutetaan. Vaikka itse ei sosiaalisessa mediassa oltaisikaan mukana, tajutaan, että se on ajan henki, johon on sopeuduttava. Susien joukossa on susien lailla ulvottava.
Evästyksiä liiton hallitukselle
Liiton hallituksen evästystilaisuudessa tuli paljon aiheellista palautetta. Se keskittyi tiedottamisen kehittämiseen niin Prospäkkärin aikataulujen, nettisivujen keskustelupalstojen, sähköpostin käytön, jäsenmaksujen maksamisen kuin myös monen muunkin asian suhteen. Myös monimutkaiseen jäsenyyssysteemiin vapaajäsenineen haluttiin muutosta. Osin nämä asiat ovat jo hallituksen käsittelyssä ja katsotaan mitä niitten suhteen on tehtävissä. Olen hahmottelemassa liiton tiedottamisen kehittämisen suunnitelmaa juuri näiltä pohjilta.
Liiton vuosikokous pidetään sääntöjen mukaisesti maaliskuun viimeisenä lauantaina Inarissa. Entiseen tapaan toimintasuunnitelmaluonnos ja muita kokousasiakirjoja löytyy liiton nettisivuilta maaliskuun puolella. Niitä voi kommentoida etukäteen. Näin nekin, jotka eivät itse kokoukseen pääse, voivat esittää mielipiteensä.
+
torstai 3. joulukuuta 2015
MINISTERIEN STUBB JA PEKKARINEN LAUSUMAT EDUSKUNNASSA
Kun on seurannut keskustelua valtiovarainministeri Alexander Stubbin eduskunnalle antamasta virheellisesti tiedosta eduskunnalle, tuntuu jotenkin tutulta. Väistämättä palautuu mieleen keskustelu eduskunnassa kaivoslain käsittelyssä. Silloinen elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen antoi eduskunnalle totuudenvastaista tietoa.
Tapauksissa on samankaltaisuuksia, mutta myös eroavuuksia. Tämän päivän eli 3.12.2015 Keskisuomalainen-lehdessä on kirjoitus otsikolla "Uutisen takana: Stubb seuraa Pekkarisen jalanjälkiä". Artikkelissa todetaan Stubbiin viitaten, että "kyseessä ei kuitenkaan ole neitseellinen tapaus, sillä ministereitä on syytetty valehtelusta aiemminkin. Viimeksi oikeuskanslerin pöydällä oli tällainen tapaus vuonna 2012, jolloin hän antoi päätöksen tuolloisen elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen (kesk) löysistä puheista eduskunnassa."
Toimittaja ottaa kullankaivajan kantelusta yhden kohdan ja oikeuskanslerin kannanoton siihen. Kyseessä oli ministeri Pekkarisen sanomiset konekaivun jatkomahdollisuudesta Lemmenjoella ja siitä tehtyy kanteluun oikeusminsiterille.. Toimittaja spekuloi: "Vastaava prosessi lienee edessä myös Alexander Stubbilla. Ensin selvitetään puhuiko hän kansanedustajana vai ministerinä. Sitten pähkäillään tuliko valehdeltua tahallaan vai ei. Jos harhautus havaitaan harkituksi ja tahalliseksi, niin silloin oikeudelliset seuraukset lienevät astetta ankarammat kuin tapaus Pekkarisessa".
Toimittaja erehtyi käyttämään sanaa valehtelu, jota eduskuntapuheista ei saisi käyttää. Pitää sanoa puhumisesta" vasten parempaa tietoa", "on käyetty totuutta säästeliäästi" tai vastaavaa. Valehtelusanasta silloinen ministeri, nykyinen eduskunnan varapuhemies Pekkarinen sai mahdollisuuden vastineeseen. Kirjoitukset löytyvät osoitteesta http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/uutisen-takana-stubb-seuraa-pekkarisen-jalanjalkia/2186012 tai ainakin pitäisivät löytyä. Kun äsken kävin sivuilla, ei enää löytynyt. Olikohan lehti astunut liian suurille varpaille ja juttu poistettu.
En aio isommasti ottaa kantaa kumpaankaan tapaukseen, mutta kertaanpa sitä, mistä kaivoslakitapauksessa oli kyse. On saattanut unohtua eivätkä kaikki prosessia seuranneetkaan.
Keräilen tietoa kahdesta virallisesta asiakirjasta, kullankaivajan kantelusta oikeuskanslerille ja tämän asiaa koskevasta päätöksestä. Tiivistelmä päätöksestä muuten löytyy www.okv.fi , haulla okv_449_1_2011.pdf . Tiivistelmä on liuskan pituinen, itse päätös 13 sivua.
1. Koneellisen kullankaivun kielto Lemmenjoella
Kantelu:
Ministeri on antanut virheellistä tietoa sanoessaa, että Lemmenjoen "koneellinen kullankaivu /kullanhuuhdonta on kielletty kymmeniä vuosia sitten. Sen jälkeen jotkut pääsivät ja saivat sieltä oikeuden kaivaa.".
Kantelijan mukaan kullankaivu ei ole kiellytty Lemmenjoella, ei kymmeniä vuosia sitten, eikä nykyäänkin, vaan on sallittu elinkeino. Kaivosoikeuden hakeminen on ollut kaikkien käytettävissä vuodesta 1945 vuoteen 1997 ja ympäristöluvan haltijoilla on oikeus kaivaa koneella niin kauan kuin kaivospiiri on olemassa.
Oikeuskansleri:
"Vastoin Pekkarisen lausumaa koneellinen kullankaivu ei ollut kiellettyä vuosikymmeniä ennen asetusmuutoksen voimaantuloa vuonna 1991. Lausuma antaa puutteellisen ja virheellisen kuvan koneellisen kullankaivun harjoittamisesta Lemmenjoen kulta-alueella."
2. Koneellisen kullankaivun jatkuminen uuden kaivoslain mukaan
Kantelu:
Ministeri on antanut virheellistä tietoa sanoessaan, että uuden kaivoslain aikana "kyllä ajatus on se, että tavallisen traktorin kaivanta siellä olisi mahdollista jatkossakin." Ja myös "se on selvä, että tällaisia raskaita koneita, tonnien, useitten tonnien koneita, sinne ei missään tapauksessa tietystikään voida viedä. Rajaus kulkee yksiselitteisesti siinä"
Ministeri on myös useissa muissakin yhteydessä esittänyt, että pienimuotoinen koneellinen kullankaivu olisi mahdollista vielä siirtymäajan jälkeenkin. Ministeri on antanut virheellistä tietoa siitä, miten ja millaisella kalustolla voisi toimintaa jatkaa siirtymän jälkeen.
Oikeuskansleri
"Epäselväksi jää, mihin Pekkarisen täysistuntokäsittelyn kuluessa esittämät vaihtuvat mielipiteet konellisen kullankaivun jatkumisesta siirrtymäajan jälkeen perustuvat. Lausumat mahdollisuuksista jatkaa koneellista kullankaivuuta ja arvelut siitä, millaisella kalustolla tämä voisi olla mahdollista, ovat olleet omiaan ylläpitämään mielikuvaa toiminnan jatkumisesta jossain muodossa ja johtamaan harhaan."
Loppujohtopäätökset ja toimenpiteet
Oikeuskansleri toteaa, että Pekkarinen on esittänyt lausumia, jotka eivät kaikilta osin vastanneet vallinnutta tilannetta tai muutoin antaneet asianmukaista kokonaiskuvaa asioista. Ei voida kiistää, että ministerin ennen äänestystä antamilla lausumilla voi olla tosiasiassa merkittäväkin arvo. Aihetta ei ole epäillä, että Pekkarinen olisi esittänyt lausumansa tarkoituksella antaa eduskunnalle virheellistä ja puutteellista tietoa sekä johtaa eduskuntaa harhaan, ei nähdäkseni ole tullut ilmi.
Oikeuskansleri kiinnittää ministeri Pekkarisen huomiota siihen, että esiinnyttäessä eduskunnassa ministerin asemassa tulisi lausumia annettaessa eduskunnan tiedonsaannin turvaamisen kannalta pyrkiä etukäteen varmistumaan tietojen oikeellisuudesta ja väärinkäsitysten välttämiseksi riittävästä täsmällisyydestä.
Yhtäläisyyksiä ja eroavuuksia
Laajassa kantelussa oli monia muitakin asioita, mutta edellä ne, joihin oikeuskansleri otti kantaa.
Merkittävä ero näiden kahden tapauksen välillä on, että kaivoslain käsittelyssä ministeri antoi lukuisia kantelijan virheelliseksi katsomia lausumia, joista useaan oikeuskansleri otti kantaa. Hallintarekisterilain käsittelyssä on moitittu vain yhtä lausumaa tai itse prosenttilukua; oliko viranomisten antamien kielteisten lausuntojen määrä 90 % vaiko 10 %.
Stubb on myöntänyt antaneen virheellistä tietoa, Pekkarinen ei myöntänyt antaneensa virheellistä tietoa, mutta kylläkin epätäsmällistä tietoa.
Sen jälkeen, kun virhetieto todettin, Stubbin ensimmäinen siihen viittaava kommentti oli "Sorry siitä" vähän niin kuin suomalaisittain "oho". Kun se ei tyydyttänyt oppositiota, hän on pyytänyt moneen kertaan anteeksi, tänään jopa koko eduskunnan edessä sekoittaen puhemiehen avustuksella koko kyselytunnin. Pekkarinen sen sijaan ei ole pyytänyt anteeksi.
Eroavuus on, että Stubbin sanomisten jälkeen hallitus veti ko. lakiesityksen pois eduskunnasta. Kaivoslaki sen sijaan hyväksyttiin myös niiltä osin, jotka perustuivat virheelliseen tietoon ja on nyt kullankaivajien kiusana.
Olematta juristi, voi olettaa, että Stubb pääsee niin kuin koira veräjästä samoin kuin silloinen ministeri Pekkarinen. Olivathan Pekkarisen virhelausumat paljon raskaammat.
Millaisia johtopäätöksiä kullankaivajien pitäisi vetää näistä kahdesta tapauksesta. Stubb sai vastaansa koko opposition sen 90 % kontra 10 % -lausumansa vuoksi. Kullankaivajat yrittivät kaivoslaissa ulkoparlamentaarisin keinoin, tosin vedoten kullankaivulle myötämielisiin kansanedustajiin kuten Markus Mustajärvi, Mauri Salo ja Esko-Juhani Tennilä. Mutta se ei riittänyt eikä ehditty reagoida riittävän ajoissa.
Ainoa mahdollisuus oli viedä asia jälkikäteen oikeuskanslerille, mutta selvää oli, ettei itse lakia saada sitä kautta kumottua. Hallituksen vaihtuessa ja oikeusskanslerin päätöksen saatua liitto vetosi uuteen elinkeinoministeri Vapaavuoreen muutosten saamiseksi niihin lakikohtiin, joissa oikeuskansleri oli todennut virheellisyyksiä.
Johtopäätökseni, että on aivan elintärkeää pitää kansanedustajat tietoisina kullankaivusta yleensä ja kullankaivajien näkemyksistä muutostarpeisiin. Kaivoslakia ollaan taas päivittämässä. Siksi liitto on aktiivisesti pitänyt yhteyttä kansanedustajiin. Samaa tekee jäsenistö.
Tapauksissa on samankaltaisuuksia, mutta myös eroavuuksia. Tämän päivän eli 3.12.2015 Keskisuomalainen-lehdessä on kirjoitus otsikolla "Uutisen takana: Stubb seuraa Pekkarisen jalanjälkiä". Artikkelissa todetaan Stubbiin viitaten, että "kyseessä ei kuitenkaan ole neitseellinen tapaus, sillä ministereitä on syytetty valehtelusta aiemminkin. Viimeksi oikeuskanslerin pöydällä oli tällainen tapaus vuonna 2012, jolloin hän antoi päätöksen tuolloisen elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen (kesk) löysistä puheista eduskunnassa."
Toimittaja ottaa kullankaivajan kantelusta yhden kohdan ja oikeuskanslerin kannanoton siihen. Kyseessä oli ministeri Pekkarisen sanomiset konekaivun jatkomahdollisuudesta Lemmenjoella ja siitä tehtyy kanteluun oikeusminsiterille.. Toimittaja spekuloi: "Vastaava prosessi lienee edessä myös Alexander Stubbilla. Ensin selvitetään puhuiko hän kansanedustajana vai ministerinä. Sitten pähkäillään tuliko valehdeltua tahallaan vai ei. Jos harhautus havaitaan harkituksi ja tahalliseksi, niin silloin oikeudelliset seuraukset lienevät astetta ankarammat kuin tapaus Pekkarisessa".
Toimittaja erehtyi käyttämään sanaa valehtelu, jota eduskuntapuheista ei saisi käyttää. Pitää sanoa puhumisesta" vasten parempaa tietoa", "on käyetty totuutta säästeliäästi" tai vastaavaa. Valehtelusanasta silloinen ministeri, nykyinen eduskunnan varapuhemies Pekkarinen sai mahdollisuuden vastineeseen. Kirjoitukset löytyvät osoitteesta http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/uutisen-takana-stubb-seuraa-pekkarisen-jalanjalkia/2186012 tai ainakin pitäisivät löytyä. Kun äsken kävin sivuilla, ei enää löytynyt. Olikohan lehti astunut liian suurille varpaille ja juttu poistettu.
En aio isommasti ottaa kantaa kumpaankaan tapaukseen, mutta kertaanpa sitä, mistä kaivoslakitapauksessa oli kyse. On saattanut unohtua eivätkä kaikki prosessia seuranneetkaan.
Keräilen tietoa kahdesta virallisesta asiakirjasta, kullankaivajan kantelusta oikeuskanslerille ja tämän asiaa koskevasta päätöksestä. Tiivistelmä päätöksestä muuten löytyy www.okv.fi , haulla okv_449_1_2011.pdf . Tiivistelmä on liuskan pituinen, itse päätös 13 sivua.
1. Koneellisen kullankaivun kielto Lemmenjoella
Kantelu:
Ministeri on antanut virheellistä tietoa sanoessaa, että Lemmenjoen "koneellinen kullankaivu /kullanhuuhdonta on kielletty kymmeniä vuosia sitten. Sen jälkeen jotkut pääsivät ja saivat sieltä oikeuden kaivaa.".
Kantelijan mukaan kullankaivu ei ole kiellytty Lemmenjoella, ei kymmeniä vuosia sitten, eikä nykyäänkin, vaan on sallittu elinkeino. Kaivosoikeuden hakeminen on ollut kaikkien käytettävissä vuodesta 1945 vuoteen 1997 ja ympäristöluvan haltijoilla on oikeus kaivaa koneella niin kauan kuin kaivospiiri on olemassa.
Oikeuskansleri:
"Vastoin Pekkarisen lausumaa koneellinen kullankaivu ei ollut kiellettyä vuosikymmeniä ennen asetusmuutoksen voimaantuloa vuonna 1991. Lausuma antaa puutteellisen ja virheellisen kuvan koneellisen kullankaivun harjoittamisesta Lemmenjoen kulta-alueella."
2. Koneellisen kullankaivun jatkuminen uuden kaivoslain mukaan
Kantelu:
Ministeri on antanut virheellistä tietoa sanoessaan, että uuden kaivoslain aikana "kyllä ajatus on se, että tavallisen traktorin kaivanta siellä olisi mahdollista jatkossakin." Ja myös "se on selvä, että tällaisia raskaita koneita, tonnien, useitten tonnien koneita, sinne ei missään tapauksessa tietystikään voida viedä. Rajaus kulkee yksiselitteisesti siinä"
Ministeri on myös useissa muissakin yhteydessä esittänyt, että pienimuotoinen koneellinen kullankaivu olisi mahdollista vielä siirtymäajan jälkeenkin. Ministeri on antanut virheellistä tietoa siitä, miten ja millaisella kalustolla voisi toimintaa jatkaa siirtymän jälkeen.
Oikeuskansleri
"Epäselväksi jää, mihin Pekkarisen täysistuntokäsittelyn kuluessa esittämät vaihtuvat mielipiteet konellisen kullankaivun jatkumisesta siirrtymäajan jälkeen perustuvat. Lausumat mahdollisuuksista jatkaa koneellista kullankaivuuta ja arvelut siitä, millaisella kalustolla tämä voisi olla mahdollista, ovat olleet omiaan ylläpitämään mielikuvaa toiminnan jatkumisesta jossain muodossa ja johtamaan harhaan."
Loppujohtopäätökset ja toimenpiteet
Oikeuskansleri toteaa, että Pekkarinen on esittänyt lausumia, jotka eivät kaikilta osin vastanneet vallinnutta tilannetta tai muutoin antaneet asianmukaista kokonaiskuvaa asioista. Ei voida kiistää, että ministerin ennen äänestystä antamilla lausumilla voi olla tosiasiassa merkittäväkin arvo. Aihetta ei ole epäillä, että Pekkarinen olisi esittänyt lausumansa tarkoituksella antaa eduskunnalle virheellistä ja puutteellista tietoa sekä johtaa eduskuntaa harhaan, ei nähdäkseni ole tullut ilmi.
Oikeuskansleri kiinnittää ministeri Pekkarisen huomiota siihen, että esiinnyttäessä eduskunnassa ministerin asemassa tulisi lausumia annettaessa eduskunnan tiedonsaannin turvaamisen kannalta pyrkiä etukäteen varmistumaan tietojen oikeellisuudesta ja väärinkäsitysten välttämiseksi riittävästä täsmällisyydestä.
Yhtäläisyyksiä ja eroavuuksia
Laajassa kantelussa oli monia muitakin asioita, mutta edellä ne, joihin oikeuskansleri otti kantaa.
Merkittävä ero näiden kahden tapauksen välillä on, että kaivoslain käsittelyssä ministeri antoi lukuisia kantelijan virheelliseksi katsomia lausumia, joista useaan oikeuskansleri otti kantaa. Hallintarekisterilain käsittelyssä on moitittu vain yhtä lausumaa tai itse prosenttilukua; oliko viranomisten antamien kielteisten lausuntojen määrä 90 % vaiko 10 %.
Stubb on myöntänyt antaneen virheellistä tietoa, Pekkarinen ei myöntänyt antaneensa virheellistä tietoa, mutta kylläkin epätäsmällistä tietoa.
Sen jälkeen, kun virhetieto todettin, Stubbin ensimmäinen siihen viittaava kommentti oli "Sorry siitä" vähän niin kuin suomalaisittain "oho". Kun se ei tyydyttänyt oppositiota, hän on pyytänyt moneen kertaan anteeksi, tänään jopa koko eduskunnan edessä sekoittaen puhemiehen avustuksella koko kyselytunnin. Pekkarinen sen sijaan ei ole pyytänyt anteeksi.
Eroavuus on, että Stubbin sanomisten jälkeen hallitus veti ko. lakiesityksen pois eduskunnasta. Kaivoslaki sen sijaan hyväksyttiin myös niiltä osin, jotka perustuivat virheelliseen tietoon ja on nyt kullankaivajien kiusana.
Olematta juristi, voi olettaa, että Stubb pääsee niin kuin koira veräjästä samoin kuin silloinen ministeri Pekkarinen. Olivathan Pekkarisen virhelausumat paljon raskaammat.
Millaisia johtopäätöksiä kullankaivajien pitäisi vetää näistä kahdesta tapauksesta. Stubb sai vastaansa koko opposition sen 90 % kontra 10 % -lausumansa vuoksi. Kullankaivajat yrittivät kaivoslaissa ulkoparlamentaarisin keinoin, tosin vedoten kullankaivulle myötämielisiin kansanedustajiin kuten Markus Mustajärvi, Mauri Salo ja Esko-Juhani Tennilä. Mutta se ei riittänyt eikä ehditty reagoida riittävän ajoissa.
Ainoa mahdollisuus oli viedä asia jälkikäteen oikeuskanslerille, mutta selvää oli, ettei itse lakia saada sitä kautta kumottua. Hallituksen vaihtuessa ja oikeusskanslerin päätöksen saatua liitto vetosi uuteen elinkeinoministeri Vapaavuoreen muutosten saamiseksi niihin lakikohtiin, joissa oikeuskansleri oli todennut virheellisyyksiä.
Johtopäätökseni, että on aivan elintärkeää pitää kansanedustajat tietoisina kullankaivusta yleensä ja kullankaivajien näkemyksistä muutostarpeisiin. Kaivoslakia ollaan taas päivittämässä. Siksi liitto on aktiivisesti pitänyt yhteyttä kansanedustajiin. Samaa tekee jäsenistö.
sunnuntai 22. marraskuuta 2015
VIELÄ SATOJA TONNEJA KULTAA KESKI- JA POHJOIS-LAPISSA
Kaivukesä oli ja meni. Lemmenjoelta viimeisimmät odottelivat kelkkakelejä, jotta ei tarvitsisi lumessa jalkaisin rämpiä. Osa kylille palanneista valmistautuu lähtemään uudellen talvenviettoon kultamaille ja valmistelemaan huoltoajoja. Ivalojoen suunnasta viimeisimmät kaivukuvat tulivat juuri ennen lumen tuloa. Lyhyttä kesää tehtiin pitkään.
Ajatukset suuntautuvat ensi kesän kaivuun. Kullanhuuhdontalupajonossa olevat hätäilevät, kun lupia ei kuulu. On kuitenkin muistettava, että jos lupa kirjoitetaan tämän vuoden puolelle vaikka joulukuun viimeisenä päivänä, pitää maksaa tämän vuoden maksut. Jonossa on yli 140 lupahakemusta.
Odottelemme Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöstä toisen kierroksen valituksista ensimmäisistä konekaivuluvista. LKL kiirehti jo kesällä hallinto-oikeutta tekemään päätökset, jotta saadaan linjaus Tukesin valmisteluja varten ja voivat panna ison rattaan pyörimään.
Keskusteluyhteys Saamelaiskäräjiin avattu
Kävimme toiminnanjohtajan ja edunvalvontapäällikön kanssa tapaamassa Saamelaiskäräjien johtoa. Keskustelut olivat asiallisia. Käräjien puolelta korostettiin, että eivät vastusta lapiokaivua. Liiton puolelta toistimme, että tosiasiassa vaikeuttavat myös lapiokaivua, koska valituksillaan tukehduttavat Tukesin valmistelun. Myös käräjien lausunnot lapiokaivuluvista ovat olleet sisällöltään kielteisiä, joten todellisuus ei vastaa puheita.
Keskustelut käräjien kanssa eivät tuoneet konkreettista muutosta, mutta ei sellaista uskalletukaan odottaa. Mutta tapaaminen saman pöydän ääressä on sinänsä myönteinen asia. Käräjien edellisen puheenjohtajan kanssa sellainen ei ollut mahdollista. Minun toimintaperiaatteeni edunvalvonnassa on, että aina kannattaa avata ja pitää keskusteluyhteys pahimpienkin vastustajien kanssa. Olisi liiton heikkouden osoitus, jos ei olisi halua keskusteluun, vaan vain ampua julkisuuden kautta.
Myös tapaamisia Metsähallituksen edustajien kanssa
Kesäkuussa tapasimme Metsähallituksen pääjohtajan. Hänen suhtautumisensa kullankaivuun oli aivan myönteinen. Kuten käynnisä olevassa metsähallituslakia koskevassa keskustelussa on todettu, on kuitenkin sellainen kummallisuus, että Luontopalvelut eivät ole pääjohtajan ohjauksessa, vaan ympäristöministeriön. Tapaamme lähiaikoina Lapin luontopalvelun johtoa ja muuta henkilökuntaa. Asialistalla on monenlaista., mutta palataan niihin myöhemmin.
Kaivoslain vaikuttavuus tarkastelussa
Työ- ja elinkeinoministeriö selvittää uuden kaivoslain toimivuutta. Asia on laaja ja aikaaviepä. Tavoitteena on, että tarkastelu ja siitä vedettävät johtopäätökset, mm. mahdolliset lakimuutokset toteutetaan tämän eduskuntakauden aikana. Tarkasteluun tulevat väistämättä myös kaivosten ympäristökysymykset, jossa monenlaisia muutosintressjä.
LKL on viestittänyt TEM:lle ja kansanedustajille, että kullankaivun osalta on monia ongelmia, joita voitaisiin poistaa kevyin lainsäädännöllisin muutoksin, jotka voitaisiin irroittaa laajemmasta muutostyöstä. Saimmehan erillisratkaisuna täytäntöönpanoluvan mahdollisuuden vanhojen kaivualueiden jatkoluville valituksista huolimatta. Monet niistä ovat luonteeltaan verrattavissa tarpeettoman byrokratian purkuun, mikä myös on maan hallituksen agendalla.
Tapasimme Lapin kansanedustajaryhmän ja saimme lupauksen olla esitystemme takana. Niinhän poliitikot aina sanovat, mutta haluan uskoa, että myös ovat. Olemmehan aiemmin saaneet Lapin monen kansanedustajan tuen. Aktiivisimmat jäsenemme ovat olleet yhteydessä oman alueensa kansanedustajiin.
Lakiteknillisesti helposti toteutettavia olisivat mm. täytäntöönluvan mahdollisuus myös uusiksi katsotuille kullanhuuhdontaluville, luvityssyklin oleellinen pidentäminen, kullanhuuhdonta-alueen hehtaarimäärän kaksinkertaistaminen, kullanhuuhdontaluvan voimassaolo jatkohakemuksen viranomaiskäsittelyn ajan ja päällekkäisyyden poistaminen eri viranomaisten lupakäsittelyssä.
Vaatimuslistalla on myös Lemmenjoen kaivospiirien lakkautuksen uudelleen tarkastelu. Ympäristölainsäädännön puolella vaatimuksena on, että pienimuotoinen kullankaivu, esim. alle 1000 m3 kaivu vuodessa, vapautetaan ympäristöluvasta.
Keski- ja Pohjois-Lapissa satoja tonneja löytämätöntä kultaa
Geologian tutkimuskeskuksen julkaisusarjan tutkimusraportissa 216/2015 arvioidaan Suomen kallioperän löytämättömiä kultavaroja. Tulokseksi saatiin, että Suomessa on noin 1366 tonnia toistaiseksi löytämättömissä kultaesiintymissä. Tästä 750 tonnia on kallioperästä löytyvää kultaa, josta yli puolet sijaitsee vihreäkivivyöhykkeellä Keski- ja Pohjois-Lapissa. Muita kiinnostavia alueita on Hämeessä, Pirkanmaalla ja Itä-Suomessa.
Tutkimus keskittyy siis kalliokullan eli perinteisen kaivoskullan selvittämiseen. Muuta kuin kallioperän kultaa olisi 616 tonnia. Jo tunnettuja esiintymiä on 444 tonnin verran.
Raportti on jäänyt vähälle huomiolle.Se on englanninkielinen geologien ammattikielellä kirjoitettu. Toivottavasti joku asiantuntijamme tutkii raportin ja kertoo, mitä siitä on vedettävissä johtopäätöksiä huuhdontakullan suhteen.
Toinen asia ja osin tähän raporttiinkin liittyen on, että kullankaivajien pitäisi välillä nousta rämpimästä kylmissä puroissa ylös kuivalle maalle. Johdantona tähän voisi olla vaikka Tapio Soukan Mineralia-lehden 2/2015 numerossa kirjoittama kansanomainen artikkeli Upakulta - esiintymät ja niiden muodostuminen, jossa hän tarkastelee kullan esiintymistä syntytavan mukaan. Lehden numero on kulta-teemainen, joten siitä löytyy muutakin kiinnostavaa, mm. liiton Palsinojan valtaukselta artikkelin Palsinojan katinkultaa vaskoolin pohjalta.
Kuivan maan ja myös purojen tutkimiseen soveltuvat metallinetsimet ovat kehittyneet ja halventuneet. LKL pyrkii ensi kesänä järjestämään maastokurssin metallinetsimen käytössä.
Ajatukset suuntautuvat ensi kesän kaivuun. Kullanhuuhdontalupajonossa olevat hätäilevät, kun lupia ei kuulu. On kuitenkin muistettava, että jos lupa kirjoitetaan tämän vuoden puolelle vaikka joulukuun viimeisenä päivänä, pitää maksaa tämän vuoden maksut. Jonossa on yli 140 lupahakemusta.
Odottelemme Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöstä toisen kierroksen valituksista ensimmäisistä konekaivuluvista. LKL kiirehti jo kesällä hallinto-oikeutta tekemään päätökset, jotta saadaan linjaus Tukesin valmisteluja varten ja voivat panna ison rattaan pyörimään.
Keskusteluyhteys Saamelaiskäräjiin avattu
Kävimme toiminnanjohtajan ja edunvalvontapäällikön kanssa tapaamassa Saamelaiskäräjien johtoa. Keskustelut olivat asiallisia. Käräjien puolelta korostettiin, että eivät vastusta lapiokaivua. Liiton puolelta toistimme, että tosiasiassa vaikeuttavat myös lapiokaivua, koska valituksillaan tukehduttavat Tukesin valmistelun. Myös käräjien lausunnot lapiokaivuluvista ovat olleet sisällöltään kielteisiä, joten todellisuus ei vastaa puheita.
Keskustelut käräjien kanssa eivät tuoneet konkreettista muutosta, mutta ei sellaista uskalletukaan odottaa. Mutta tapaaminen saman pöydän ääressä on sinänsä myönteinen asia. Käräjien edellisen puheenjohtajan kanssa sellainen ei ollut mahdollista. Minun toimintaperiaatteeni edunvalvonnassa on, että aina kannattaa avata ja pitää keskusteluyhteys pahimpienkin vastustajien kanssa. Olisi liiton heikkouden osoitus, jos ei olisi halua keskusteluun, vaan vain ampua julkisuuden kautta.
Myös tapaamisia Metsähallituksen edustajien kanssa
Kesäkuussa tapasimme Metsähallituksen pääjohtajan. Hänen suhtautumisensa kullankaivuun oli aivan myönteinen. Kuten käynnisä olevassa metsähallituslakia koskevassa keskustelussa on todettu, on kuitenkin sellainen kummallisuus, että Luontopalvelut eivät ole pääjohtajan ohjauksessa, vaan ympäristöministeriön. Tapaamme lähiaikoina Lapin luontopalvelun johtoa ja muuta henkilökuntaa. Asialistalla on monenlaista., mutta palataan niihin myöhemmin.
Kaivoslain vaikuttavuus tarkastelussa
Työ- ja elinkeinoministeriö selvittää uuden kaivoslain toimivuutta. Asia on laaja ja aikaaviepä. Tavoitteena on, että tarkastelu ja siitä vedettävät johtopäätökset, mm. mahdolliset lakimuutokset toteutetaan tämän eduskuntakauden aikana. Tarkasteluun tulevat väistämättä myös kaivosten ympäristökysymykset, jossa monenlaisia muutosintressjä.
LKL on viestittänyt TEM:lle ja kansanedustajille, että kullankaivun osalta on monia ongelmia, joita voitaisiin poistaa kevyin lainsäädännöllisin muutoksin, jotka voitaisiin irroittaa laajemmasta muutostyöstä. Saimmehan erillisratkaisuna täytäntöönpanoluvan mahdollisuuden vanhojen kaivualueiden jatkoluville valituksista huolimatta. Monet niistä ovat luonteeltaan verrattavissa tarpeettoman byrokratian purkuun, mikä myös on maan hallituksen agendalla.
Tapasimme Lapin kansanedustajaryhmän ja saimme lupauksen olla esitystemme takana. Niinhän poliitikot aina sanovat, mutta haluan uskoa, että myös ovat. Olemmehan aiemmin saaneet Lapin monen kansanedustajan tuen. Aktiivisimmat jäsenemme ovat olleet yhteydessä oman alueensa kansanedustajiin.
Lakiteknillisesti helposti toteutettavia olisivat mm. täytäntöönluvan mahdollisuus myös uusiksi katsotuille kullanhuuhdontaluville, luvityssyklin oleellinen pidentäminen, kullanhuuhdonta-alueen hehtaarimäärän kaksinkertaistaminen, kullanhuuhdontaluvan voimassaolo jatkohakemuksen viranomaiskäsittelyn ajan ja päällekkäisyyden poistaminen eri viranomaisten lupakäsittelyssä.
Vaatimuslistalla on myös Lemmenjoen kaivospiirien lakkautuksen uudelleen tarkastelu. Ympäristölainsäädännön puolella vaatimuksena on, että pienimuotoinen kullankaivu, esim. alle 1000 m3 kaivu vuodessa, vapautetaan ympäristöluvasta.
Keski- ja Pohjois-Lapissa satoja tonneja löytämätöntä kultaa
Geologian tutkimuskeskuksen julkaisusarjan tutkimusraportissa 216/2015 arvioidaan Suomen kallioperän löytämättömiä kultavaroja. Tulokseksi saatiin, että Suomessa on noin 1366 tonnia toistaiseksi löytämättömissä kultaesiintymissä. Tästä 750 tonnia on kallioperästä löytyvää kultaa, josta yli puolet sijaitsee vihreäkivivyöhykkeellä Keski- ja Pohjois-Lapissa. Muita kiinnostavia alueita on Hämeessä, Pirkanmaalla ja Itä-Suomessa.
Tutkimus keskittyy siis kalliokullan eli perinteisen kaivoskullan selvittämiseen. Muuta kuin kallioperän kultaa olisi 616 tonnia. Jo tunnettuja esiintymiä on 444 tonnin verran.
Raportti on jäänyt vähälle huomiolle.Se on englanninkielinen geologien ammattikielellä kirjoitettu. Toivottavasti joku asiantuntijamme tutkii raportin ja kertoo, mitä siitä on vedettävissä johtopäätöksiä huuhdontakullan suhteen.
Toinen asia ja osin tähän raporttiinkin liittyen on, että kullankaivajien pitäisi välillä nousta rämpimästä kylmissä puroissa ylös kuivalle maalle. Johdantona tähän voisi olla vaikka Tapio Soukan Mineralia-lehden 2/2015 numerossa kirjoittama kansanomainen artikkeli Upakulta - esiintymät ja niiden muodostuminen, jossa hän tarkastelee kullan esiintymistä syntytavan mukaan. Lehden numero on kulta-teemainen, joten siitä löytyy muutakin kiinnostavaa, mm. liiton Palsinojan valtaukselta artikkelin Palsinojan katinkultaa vaskoolin pohjalta.
Kuivan maan ja myös purojen tutkimiseen soveltuvat metallinetsimet ovat kehittyneet ja halventuneet. LKL pyrkii ensi kesänä järjestämään maastokurssin metallinetsimen käytössä.
lauantai 15. elokuuta 2015
KULLANKAIVAJAT JA RIVISAAMELAISET EIVÄT OLE VASTAKKAIN
Saamelaiskäräjien valitustehtailu, jossa ei ole pyrittykään osoittamaan kullankaivusta aiheutuvia haittoja poronhoidolle ja saamelaiskulttuurille, vaan on käytetty kullankaivajista riippumattomia hallinnollisia perusteita, on luonnollisesti katkeroittaneet kullankaivajat.
Kullankaivajien keskuudessa on herännyt huoli, että kohdistuuko katkeruus yksittäisiin rivisaamelaisiin ja poromiehiin. Huoli on aiheellinen. Näin ei saa tapahtua. Valituksista nostettu mediajulkisuus kohdistuu Saamelaiskäräjien johtoon, joka on valitusten takana. Rivisaamelaisten kanssa käydyt lukuisat keskustelut osoittavat, että käräjien menettelyyn ollaan laajasti tyytymättömiä saamelaisten itsensä taholta. Kullankaivajat, saamelaiset ja muut poromiehet haluavat olla väärtejä ja yhteistyökumppaneita eikä keinotekoisesti pystytettyjen barrikadien eri puolilla.
Valitustehtailulla on ehkäpä ajateltu saavutettavan käräjien johdon profiilin nostoa ja osoitettavan olevan periaatteellisia ”kovia jätkiä”. Saamelaiskäräjävaalitkin ovat tulossa. Onkohan tässä laskettu aivan oikein. Näyttää siltä, että päinvastoin on vain aiheutettu tyytymättömyyttä rivisaamelaisten keskuudessa.
MEDIA KULLANKAIVAJIEN PUOLELLA
Media on ottanut ihmettelevän, jopa jyrkästi arvostelevan kannan Saamelaiskäräjien valitustehtailuun. Lapin Kansa on ryhdikkäästi ottanut menneinä vuosina kantaa. Uusin on pääkirjoitus 21.7.2015 otsikolla ”Kultaväki pois löysästä hirrestä”. Pääkirjoituksessa kerrataan, miten Saamelaiskäräjät on jatkanut valittamista KHO:n kullankaivajia tukevan ennakkopäätöksen jälkeenkin. Pääkirjoitus päättyy napakasti ”Kaivoslain laatijan eli eduskunnan on aika viheltää peli poikki. Jos muu ei auta, sen on harkittava vakavasti kyseisen valitusoikeuden poistamista saamelaiskäräjiltä.”
Me kullankaivajat emme ole yksin arvostellessaan käräjien toimintaa. Meillä on laaja tuki. Kullankaivajat ovat olleet tiukkoja kielenkäytössään, mutta Lapin valtalehti meni vielä paljon pitemmälle kuin kullankaivajat. Tulee mieleen itsekritiikki, että ollaankohan me oltu liiankin lepsuja, kun arvostettu lehti käyttää paljon jyrkempää kieltä kuin me kullankaivajat. Mutta "mehän ollaan herrasmiehiä" niin kuin legendaarinen Heikki Kokko aikoinaan totesi kiistatilanteissa.
UUDEN VALITUSKIERROKSEN KÄSITTELY KÄYNNISTYNYT
Kuten muistamme, Saamelaiskäräjien valitustehtailu alkoi vuonna 2011, kun uusi kaivoslaki antoi käräjille valitusmahdollisuuden keinotekoisin, ilman todellisuuspohjaa olevien perustein. Tukesin tekemä päätös meni hallinto-oikeuteen ja edelleen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, josta palasi Tukesille. Se teki viime toukokuussa hakijalle taas myönteisen päätöksen ottaen huomioon oikeusistuinten kannan. Käräjät taas valitti hallinto-oikeuteen. Tällä viikolla on tehty hallinto-oikeudelle Lapin Kullankaivajain Liiton avustuksella laaja vastine.
Toinen kierros on siis konkreettisesti käynnistynyt Ei ole ihme, että laajasti niin saamelaisten kuin suuren yleisönkin keskuudessa ihmetellään ja jopa tuomitaan menettely. Tämä käräjien tapa toimia tekee pilkkaa koko lainsäädäntö- ja lupakäytännöstä.
Nyt odotukset keskittyvät siihen, miten Pohjois-Suomen hallito-oikeus suhtautuu Lapin Kullankaivajien liiton sille tekemään pyyntöön kiirehtiä tekemään ennakkoluontoisen päätöksen toisen valituskierroksen hakemuksista. Sen perusteella Tukes voi jatkaa hakemusten käsittelyä ja luparuuhka alkaa purkautua.
Mutta palataan siihen perusasiaan, että vaikka Saamelaiskäräjät edustaa 49 äänestysprosentin laajuudella vaaliluettelossa olevia saamelaisia, ei käräjien vastuutonta toimintaa saa panna rivisaamelaisen niskaan. Kullankaivajat kaikesta huolimatta tukevat saamelaisten oikeuttaa harjoittaa kieltään ja kulttuuriaan sekä kunnioittavat luontaiselinkeinojen harjoittajia. Ovathan kullankaivajat itsekin luontaiselinkeinon harjoittajia ja harrastajia.
Kunnioitamme valitusoikeutta, mutta on kohtuullista edellyttää, että valituksissa käytetään todellisia perusteita eikä hallintokikkailua.
Kullankaivajilla on aina ollut hyvä yhteistyön Lisman, Njurgalahden ja Kutturan saamelaiskylien poromiesten kanssa. Yhteisymmärrys Vuotson kylän kanssa on erinomaisesti kehittynyt viime aikoina, kiitos paljolti Tankavaaran kultakylän uusien kullankaivajaomistajien. Yhteisymmärryksen vahvistuminen ei saa olla kullankaivajista kiinni. Alustavasti on sovittu, että pidetään palavaeri kullankaivajien liiton, Tukesin ja Saamelaiskäräjien kesken. Toivottavasti tästä käynnistyy uusi järkevän yhteistyön kausi.
KUNNIAPUHEENJOHTAJA JAAKKO KANGASNIEMI POISTUI KESKUUDESTAMME
Viime viikolla saavutti suruviesti, että liiton kunniapuheenjohtaja Jaakko Kangasniemi on poistunut taivaallisille kultamaille. Jaakko toimi Lapin Kullankaivajain liiton puheenjohtajana viistoista vuotta. Se oli kovien oikeustaisteluiden aikaa ja Jaakko oli tarmokas kullankaivajien etujen ajaja. Silloin ankarimmat taistelut käytiin Metsähallinnon kanssa. Lähes kaikki oikeustaistelut voittivat kullankaivajat. Kaivoin vuosikymmenet Ruihtun varrella "melkein-naapureina" Lemmenjoen mittapuulla. Kepeät mullat Jaakolle ja surunvalittelut omaisille.
Saamelaiskäräjien valitustehtailu, jossa ei ole pyrittykään osoittamaan kullankaivusta aiheutuvia haittoja poronhoidolle ja saamelaiskulttuurille, vaan on käytetty kullankaivajista riippumattomia hallinnollisia perusteita, on luonnollisesti katkeroittaneet kullankaivajat.
Kullankaivajien keskuudessa on herännyt huoli, että kohdistuuko katkeruus yksittäisiin rivisaamelaisiin ja poromiehiin. Huoli on aiheellinen. Näin ei saa tapahtua. Valituksista nostettu mediajulkisuus kohdistuu Saamelaiskäräjien johtoon, joka on valitusten takana. Rivisaamelaisten kanssa käydyt lukuisat keskustelut osoittavat, että käräjien menettelyyn ollaan laajasti tyytymättömiä saamelaisten itsensä taholta. Kullankaivajat, saamelaiset ja muut poromiehet haluavat olla väärtejä ja yhteistyökumppaneita eikä keinotekoisesti pystytettyjen barrikadien eri puolilla.
Valitustehtailulla on ehkäpä ajateltu saavutettavan käräjien johdon profiilin nostoa ja osoitettavan olevan periaatteellisia ”kovia jätkiä”. Saamelaiskäräjävaalitkin ovat tulossa. Onkohan tässä laskettu aivan oikein. Näyttää siltä, että päinvastoin on vain aiheutettu tyytymättömyyttä rivisaamelaisten keskuudessa.
MEDIA KULLANKAIVAJIEN PUOLELLA
Media on ottanut ihmettelevän, jopa jyrkästi arvostelevan kannan Saamelaiskäräjien valitustehtailuun. Lapin Kansa on ryhdikkäästi ottanut menneinä vuosina kantaa. Uusin on pääkirjoitus 21.7.2015 otsikolla ”Kultaväki pois löysästä hirrestä”. Pääkirjoituksessa kerrataan, miten Saamelaiskäräjät on jatkanut valittamista KHO:n kullankaivajia tukevan ennakkopäätöksen jälkeenkin. Pääkirjoitus päättyy napakasti ”Kaivoslain laatijan eli eduskunnan on aika viheltää peli poikki. Jos muu ei auta, sen on harkittava vakavasti kyseisen valitusoikeuden poistamista saamelaiskäräjiltä.”
Me kullankaivajat emme ole yksin arvostellessaan käräjien toimintaa. Meillä on laaja tuki. Kullankaivajat ovat olleet tiukkoja kielenkäytössään, mutta Lapin valtalehti meni vielä paljon pitemmälle kuin kullankaivajat. Tulee mieleen itsekritiikki, että ollaankohan me oltu liiankin lepsuja, kun arvostettu lehti käyttää paljon jyrkempää kieltä kuin me kullankaivajat. Mutta "mehän ollaan herrasmiehiä" niin kuin legendaarinen Heikki Kokko aikoinaan totesi kiistatilanteissa.
UUDEN VALITUSKIERROKSEN KÄSITTELY KÄYNNISTYNYT
Kuten muistamme, Saamelaiskäräjien valitustehtailu alkoi vuonna 2011, kun uusi kaivoslaki antoi käräjille valitusmahdollisuuden keinotekoisin, ilman todellisuuspohjaa olevien perustein. Tukesin tekemä päätös meni hallinto-oikeuteen ja edelleen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, josta palasi Tukesille. Se teki viime toukokuussa hakijalle taas myönteisen päätöksen ottaen huomioon oikeusistuinten kannan. Käräjät taas valitti hallinto-oikeuteen. Tällä viikolla on tehty hallinto-oikeudelle Lapin Kullankaivajain Liiton avustuksella laaja vastine.
Toinen kierros on siis konkreettisesti käynnistynyt Ei ole ihme, että laajasti niin saamelaisten kuin suuren yleisönkin keskuudessa ihmetellään ja jopa tuomitaan menettely. Tämä käräjien tapa toimia tekee pilkkaa koko lainsäädäntö- ja lupakäytännöstä.
Nyt odotukset keskittyvät siihen, miten Pohjois-Suomen hallito-oikeus suhtautuu Lapin Kullankaivajien liiton sille tekemään pyyntöön kiirehtiä tekemään ennakkoluontoisen päätöksen toisen valituskierroksen hakemuksista. Sen perusteella Tukes voi jatkaa hakemusten käsittelyä ja luparuuhka alkaa purkautua.
Mutta palataan siihen perusasiaan, että vaikka Saamelaiskäräjät edustaa 49 äänestysprosentin laajuudella vaaliluettelossa olevia saamelaisia, ei käräjien vastuutonta toimintaa saa panna rivisaamelaisen niskaan. Kullankaivajat kaikesta huolimatta tukevat saamelaisten oikeuttaa harjoittaa kieltään ja kulttuuriaan sekä kunnioittavat luontaiselinkeinojen harjoittajia. Ovathan kullankaivajat itsekin luontaiselinkeinon harjoittajia ja harrastajia.
Kunnioitamme valitusoikeutta, mutta on kohtuullista edellyttää, että valituksissa käytetään todellisia perusteita eikä hallintokikkailua.
Kullankaivajilla on aina ollut hyvä yhteistyön Lisman, Njurgalahden ja Kutturan saamelaiskylien poromiesten kanssa. Yhteisymmärrys Vuotson kylän kanssa on erinomaisesti kehittynyt viime aikoina, kiitos paljolti Tankavaaran kultakylän uusien kullankaivajaomistajien. Yhteisymmärryksen vahvistuminen ei saa olla kullankaivajista kiinni. Alustavasti on sovittu, että pidetään palavaeri kullankaivajien liiton, Tukesin ja Saamelaiskäräjien kesken. Toivottavasti tästä käynnistyy uusi järkevän yhteistyön kausi.
KUNNIAPUHEENJOHTAJA JAAKKO KANGASNIEMI POISTUI KESKUUDESTAMME
Viime viikolla saavutti suruviesti, että liiton kunniapuheenjohtaja Jaakko Kangasniemi on poistunut taivaallisille kultamaille. Jaakko toimi Lapin Kullankaivajain liiton puheenjohtajana viistoista vuotta. Se oli kovien oikeustaisteluiden aikaa ja Jaakko oli tarmokas kullankaivajien etujen ajaja. Silloin ankarimmat taistelut käytiin Metsähallinnon kanssa. Lähes kaikki oikeustaistelut voittivat kullankaivajat. Kaivoin vuosikymmenet Ruihtun varrella "melkein-naapureina" Lemmenjoen mittapuulla. Kepeät mullat Jaakolle ja surunvalittelut omaisille.
lauantai 18. heinäkuuta 2015
KAIVINKONEIDEN KOLINAA LEMMENJOELTA
Kun aamukahvin jälkeen aamusella läksi Ruitunmutkan kämpältä montulle, oli jo jonkun aikaa kuulunut kaivinkoneen ja seulan kolinaa. Se jatkui vielä pitkään sen jälkeen, kun illansuussa lapiotyöstä raskautettuna palailin kämpälle. Konekaivajille 12 tunnin työpäivät ovat tavallisia. Lemmenjoella muodostettiin aikoinaan viisaasti kaivospiirit, mikä on mahdollistanut välttymäsen Saamelaiskäräjien valitusruljanssilta. Tosin kaivospiirien lakkauttaminen häämöttää. Ivalojoen suunnasssa ei juuri kuuluu kaivinkoneiden eikä edes lapioiden kolinaa, Työt ovat kiusavalitusten vuoksi pysähdyksissä. Varsinkin siksi Lemmenjoen kolinaa kuuluu musiikilta korvissa.
Myös kullankaivajaliiton usea jäsenvaltaus on juuttunut lupahakemusruuhkaan. Onneksi saimme hyviä tuloksia tuottavaan huuhdonta-alueen Tankavaarasta. Se onkin ollut ahkerassa käytössä. Tankavaarasta kuuluu muutenkin hyviä uutisia. Kultakylän uudet omistajat ovat panneet vauhtia toimintaan. On monenlaisia tapahtumia, tehdään remonttia, rakennetaan uutta,. Kävijämäärät ovat vahvassa kasvussa. Myös Kultamuseolla on uusia mielenkiintoisia näyttelyitä, uudistuksia tehdään ja uusia suunnitellaan.
Monet vanhemman polven liiankin hyvämuistiset kullankaivajat ovat boikotoineet Kultakylää ja Kultamuseota vanhojen tapahtumien muisteloissa. Mutta nyt on uudet yhteistyöhakuiset toimijat remmissä, joten on aika ottaa kullankaivajien liiton alulle panema Kultamuseo ja siihen liittyvä Kultakylä taas omakseen. Olemme saaneet uudet toimijat erinomaisiksi yhteistyökumppaneiksi.
Saamelaiskäräjien valitukset eivät kosketa vain kullankaivajia. Kun huomattava osa heistä on joutunut jäämään kotiin lupajonossa, näkyy se myös alueen vähittäiskaupassa sekä majoitus- ja ravitsemusliikkeissä. Muutama vuosi sitten tehdyssä yliopistotutkimuksessa todettiin kullankaivajien tuovan kesässä noin miljoona euroa Vuotso-Saariselkä-Ivalo-Inari alueelle välittöminä tuloina ja ja kerrannaisvaikutukset päälle. Nyt huomattava osa, edunvalvontapäällikkömme arvion mukaan noin 350 000 euroa jää aluetaloudelle tänäkin kesänä tulematta. Varmaankin myös paikalliset yrittäjäjärjestöt heräävät huomaamaan kullankaivajien merkityksen.
Lähetin liiton nimissä uudelle oikeusministerille kirjeen, jossa peräsin onkohan edellisen oikeusministerin Saamelaiskäräjille myöntämä 100 000 euron erillismääräraha käytetty siihen tarkoitukseen kuin se oli myönnetty. Saatujen tietojen mukaan se myönnettiin selvitysten tekemiseen kullanhuuhdonnan vaikutuksista saamelaisten mahdollisuuksiin harjoittaa kieltään ja kulttuuriaan. Käräjäthän ovat kieltäytyneet tekemästä tekemästä juuri näitä selvityksiä valitustensa perusteiksi. Sen sijaan saadulla määrärahalla on palkattu henkilö tekemään valituksia. Emmehän voi tumput suorina seurata miten verovaroja käytetään kullankaivua vastaan. Jos määräraha on käytetty muuhun tarkoitukseen kuin se on myönnetty, sehän pitää palauttaa myöntäjälle. Katsotaan mitä ministeri vastaa
Kävimme kesäkuussa tapaamassa Metsähallituksen uudehkoa pääjohtajaa Esa Härmälää. Kerroimme kullankaivajien liiton toiminnasta ja kullankaivun nykytilanteesta. Hän oli kiinnostunut tulemaan kultamaille. Toivotimme tervetulleeksi. Kerroimme myös myös ongelmat, joita kohtaamme paikallisen metsähallinnon kanssa. Kävi vielä entistäkin selvemmen ilmi, että Luontopalvelut on tiukasti ympäristöministeriön määräysvallassa, johon maa- ja metsätalousministeriön virkamiehellä, ei edes pääjohtajalla ole määräysvaltaa. Lieköhän niin? Selvitämme asiaa. Täytynee kääntyä myös ympäristöministeriön puoleen.
Sen jälkeen kun olin edellisen kirjoittanut, hyvä väärti vanhoilta ajoilta, ympäristöministeriön kansliapäällikkö, Lapin entinen maaherra, oikeusministeri jne. soitti, että on tulossa Tankavaaraan ja kyseli voimmeko tavata. Kävimme kullankaivun ongelma-asioita läpi ympäristöministeriön toimialan osalta. Niitä onkin pitkä lista. Hannele lupasi katsoa, mitä ympäristöhallinnon osalta voidaan niitten suhteen tehdä. Nopeimmin voi tapahtua tarpeettomien normien ja hallinnon purkamiseksi. Tuli näiltäkin osin mahdollisuus viedä viestiä eteenpäin.
TANKAVAARAN MUITA KUULUMISIA
Kirjoittelen tätä Tankavaarassa. Keskiviikkona oli kullankaivajien liiton edunvalvontapäällikkö Antti Peroniuksen erinomainen esitys kultageologiasta, kuuntelijoita oli nelisenkymmentä eli erinomaisesti. Torstaina oli liiton kullanhuuhdontamestaruuskisat. Kilpailijoita toistasataa. Perjantaina alkoivat SM-mestaruuskisat ja väkeä riitti. Kullankaivajat ovat sitkeää väkeä ja eteenpäin on elävän mieli vaikka valitukset piinaavat.
SM-kisat avasi kansanedustaja Mikko Kärnä. Hän kertoi, että oli ollut yhteydessä uuteen elinkeinoministeri Olli Rehniin ja kertonut kullankaivajien ongelmista. TEM:n toimialalla myös tietysti myös on tarkoitus purkaa byrokratiaa hallintoalamaisen hyväksi ja veromarkkojen säästämiseksi. Kaivoslaki on TEM:n toimialaa ja siellä valmistellaan, miten sen suhteen voitaisiin keventää byrokratiaa ja kaivoslaki on muutenkin tarkoitus ottaa tarkasteluun.
Minulla oli mahdollisuus jutella Mikon kanssa pitkin päivää ja pidimme erillisen palaverin liiton edusstajien kanssa. Minulle jäi erinomaisen hyvä mieliala näistä keskusteluista. Mikko on tekemässä parhaansa kullankaivajien hyväksi. Kävimme läpi kullankaivun lainsäädännöllisiä ja arkipäivän hallintobyrokratia-asioita. Mikko oli jo samantien yhteydessä ministeriöön asioita tarkistaakseen ja kullankaivajien viestin perille viemiseksi. Vahvistui aiempi käsitykseni, että olemme saaneet vahvan puolestapuhujan.
Mutta, ei jätetä kaikkea Mikon harteille. Vielä toistan aiemmin sanomani. Pitäkää itse kukin oman yhteyskenttänne vaikuttajat, kansanedustajat ehkä tärkeimpinä, ajan tasalla mikä on tilanne ja mitä pitäisi tehdä.
JA VIELÄ KÄRÄJIEN TERVEISIÄ
Torstaina tuli Saamelaiskäräjien varapuheenjohtajan Heikki Paltolta kommentteja viime päivien liiton lehdistötiedotteista. Osin oli perusteetonta kiemurtelua ja selittelyä käräjien valitustehtailusta. Mutta kovasti ilahdutti, että hän ilmaisi käräjien valmiudet neuvotella kullankaivajien kanssa. Sitähän me olemme halunneet. Paltto väitti, että liitto ei ole keskusteluja halunnut. Esitin jo heti tultuani valituksi puheenjohtajaksi uudelle Saamelaiskäräjien puheenjohtajalle yhteisiä keskusteluja. Nyt tuli vastaus. Ja aina ennenkin on ollut valmius keskustella.
Lienee kyllä niin, että jos joku lyö toiselta hampaat sisään ja lyöjä sitten myöhemmin ajattelee, että pitäisi keskustella tapahtuneesta sen hampaansa menettäneen kanssa, niin keskustelun aloitteen tekovelvollisuus on sillä lyöjällä. Ja eikö olisi ollut korrektia ja luonnollista, että käräjät olisivat esittäneet keskusteluja ennen valitustehtailuaan ja yrittänyt keskustella, miten vältetään väitettyjä haittoja. Liitolle ja kullankaivajille nämä valitukset tulivat täysin puskista.
Tappelijoiden jälkikäteiskeskustelujen avulla ei alkuperäisiä hampaita saa suuhun takaisin. Voidaan kyllä keskustella korvauksista proteesien hankkimiseksi ja miten vältetään, ettei lyöjä iske loppujakin hampaita kurkkuun. Kullankaivulle on valituksilla jo aiheutettu korvaamattomia vahinkoja. Mitenkähän ne korvataan. Proteesiratkaisua ei ole. Mutta sen käräjät voi tehdä, että vetää valitukset pois eikä lyö enää niitä loppujakin hampaita kurkkuun. Näistä olemme valmiita keskustelemaan. Ja ilman ennakkoehtoja.
Julkisuudessa on ollut epätarkkoja tietoja valitusten määrästä. Käräjät valitti aluksi sekä lapiokaivu- että konekaivuluvista, mutta veti myöhemmin veti pois valitukset lapiokaivuluvista. Taisi johtua siitä, että käräjien varapuheenjohtajan piti saada lapiokaivun kullanhuuhdontalupa ja johdonmukaisuuden vuoksi varapuheenjohtajan olisi joutunut valittamaan myös omasta luvastaan. Ongelman ratkaisemiseksi piti vetää pois lapiokaivun jatkolupavalitukset. Jäljelle jäivät konekaivun huuhdontalupavalitukset. Mutta lapiokaivun uuden alueen luvista käräjät on valittanut. Tämä on aiheuttanut yli sadan luvan ruuhkan, johon ovat juuttuneet myös jonossa olevat lapiokaivuluvat. Tukes on joutunut käsittelemään samat luvat moneen kertaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)