OIKEUSTAISTELU KAIVOSPIIREISTÄ JATKUU

Eduskunnan talousvaliokunta ehdottaa, että valtioneuvosto ryhtyy valmistelemaan lainsäädäntöön muutoksia, jotka ovat tarpeen kaivoslain 182 §:n mukaisen kullankaivun kaivospiirien lakkauttamisen siirtymäajan pidentämiseksi siten, että lakkauttaminen ei johda niiden hyödyntämisen ennenaikaiseen lopettamiseen. Asiaa koskevan lakialoitteen teki kansanedustaja, Lapin Kullankaivajain Liiton jäsen Mikko Kärnä.

Perusteluna talousvaliokunta toteaa, että talousvaliokunta on 2010 kaivoslain muutoksia käsitellessään puoltanut siirtymäajan pidentämistä hallituksen esityksessä tuolloin ehdotetusta kahdeksasta vuodesta viiteentoista vuoteen, ja sitä pitää edelleen perusteltuna.

Valiokunnan ehdotus on yksimielinen. Valiokunnassa ovat edustettuna kaikki muut puolueet paitsi Kristillinen liitto. Tämä on hyvä pohja jatkokäsittelylle, mutta ei käytännössä sido puolueryhmiä jakokäsittelyssä.  Edessä on vielä monivaiheinen prosessi, jotta valiokunnan ehdotus etenisi eduskunnan käsittelyyn ja edelleen lakimuutokseksi.

 Työ- ja elinkeinoministeriö avainasemassa

Ministeriössä on kullankaivuun myönteisesti suhtautuvia virkamiehiä, myös ministeri Mika Lintilä. Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä olevaan kaivoslain muutokseen siirtymäajan jatkamista ei vielä saatu mukaan, mutta talousvaliokunnan yksimielinen näkemys varmaankin antaa poliittista painetta ministeriössä.
 
Kaivoslain toimivuuden tultua vapaamuotoiselle kuulemiskierrokselle loppuvuodesta 2015, LKL laati lausunnon, joka piti sisällään myös siirtymäajan pidentämisen. Kun hallituksen esitys kaivoslain muutokseksi tuli lausunnolle, liitto taaskin luonnollisesti esitti samalla tavalla. Vielä silloinkaan ei asia edennyt. Siihen saumaan tuli vielä elinkeinoministerin muutos. Lakimuutosesityksen teki silloinen elinkeinoministeri Olli Rehn. Tämän vuoden alussa ministerin pestin ottanut Mika Lintilä ei luonnollisestikaan voinut ryhtyä enää tekemään muutoksia edellisen ministerin esitykseen. Mutta nyt uusi ministeri voi ryhtyä laatimaan kaivoslain uttta käsittelyä puhtaalta pöydältä. On merkittävää, että talousvaliokunnassa siirtymäajan jatkamisen voimakas puolustus on tullut nimenomaan yrittäjäsektorilta. Kysehän on ammattimaisista konekaivuyrittäjistä. jotka ovat tehneet merkittäviä koneinvestointeja, jotka pitäisi ennättää hyödyntää ennen kuin konekaivu kaivospiireillä loppuu.

Onneksi, voi todella sanoa, että onneksi Talousvaliokunnan ko. mietintöön (TaVM 4/2017) sisältyy valiokunnan esitys kaivoslain 32 ja 34 §§:ien muuttamiseksi. Ne johtuvat muun lainsäädännön muuttamisesta, joten ne on pakko muuttaa myös kaivoslaissa.   Myös kaivospiirien siirtymäajan jatkaminen voisi päästä näiden muutosten mukaan.

Aikaa ei ole tuhlattavissa
 
Tilannetta ymmärtämättömälle saattaa helposti syntyä käsitys, että eihän tässä mikään kiire ole, nykylain mukaan lakkautus tapahtuisi "vasta" 1.7.2020. "Ehtiihän sitä jatkoaikaa antaa vaikka syksyllä 2019". Näinhän ei ole. Konekaivajan pitää tietää jo nyt ja olisi pitänyt tietää mieluummin paljon aikaisemminkin, loppuuko kesällä 2020 tai ei.

Monella kaivospiirillä on nyt kova paine panna vauhtia kaivuun, jotta ehtisi edes parhaimmilta paikoilta nostaa maaperässä oleva omaisuus ylös. Tiukka aikataulu vaikeuttaa perusteellista kaivua. Jatkoaika antaisi mahdollisuudet kaikessa rauhassa ja perusteellisesti paneutua myös ympäristöasioihin. On huomattava, että jatkoaika ei lisää kaivettavaa maa-alaa, vaan vain työn perusteellisuutta. Muistettakoon myös, että kaivospiirejä ei perustettu neitseellisille alueilla. Purot on jo aiemmin kaivettu lapiolla ja osittain myös Kullervo Korhosen Hullu-Jussilla.

Viime kesä oli erityisen märkä ja sateinen, mikä aiheutti poikkeuksellisia ongelmia vesien puhdistamiselle. Työt piti pysäyttää, jotta tulvavedet pääsisi alapuoliseen vesitsöön. Ja päälle painoi se, että kaivospiiri lakkautuu ja kultaa jää maahan. Olisi äärimmäisen tärkeää, että tieto lopullisesta siirtymäajasta saataisiin mahdollisimman pian.

Turha luulla, että muutoksesta tulisi läpihuutojuttu. Tiedämme niin erinomaisen hyvin, että kullankaivun vastustajat aktivoituvat. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, Saamelaiskäräjät ja sen apupuolueet Ruotsalainen kansanpuolue ja Vihreä liitto ryhtyvät toimiin.  Vaikka molempien puolueiden edustajat talousvaliokunnassa kannattivat enemmistön ehdotusta, se ei vielä merkitse siirtymäajan jatkamisen kannattamista.

Lähteekö Metsähallitus 2010 tielle
 
Mielenkiintoista on Metsähallituksen suhtautuminen ja itse siitä, miten Lapin luontopalvelujen näkemys pääsee vaikuttamaan. Palautetaan mieliin, että kun 2011 voimaan tullutta lakia valmisteltiin, lausunnoissaan 2010 Metsähallitus voimakkaasti kannatti kaivospiirien lakkauttamista ja konekaivun lopettamista. Reagointina LKL mm. irtisanoutui vireillä olleesta Lemmenjoen kultahistoriallisen reitin hankkeesta. Liitto katsoi, ettei se voi olla tekemässä yhteistyötä tahon kanssa, joka avoimesti vastustaa historiallista kullankaivun jatkumista.

Sittemmin, kun näytti siltä, että Metsähallituksessa vallitsisivat avarammat tuulet, liitto päätti lähteä uudelleen mukaan hankkeeseen. Kun Metsähallitus edelleen intti, että kultareitin kylteissä kerrotaan koneellisen kullankaivun aiheuttamista haitoista, liiton hallitus asetti yhteistyön jatkumiselle tiukan ehdon, että koneellista kullankaivua koskevat tekstit pitää olla liiton hyväksymiä. Nyt siis ollaan samassa tilanteessa kuin 2010. Lähteekö Metsähallitus samoin kuin 2010 vastustamaan vireillä olevan siirtymäajan muutosta. Vai osoittaako se halua muuttaa kielteistä suhtautumistaan kullankaivuun.

Totuuden nimissä pitää muistuttaa, että Metsähallitus jakaantuu metsätaloussektoriin ja luontopalvelusektoriin. Metsätaloussektorin kanssa on helppo tehdä yhteistyötä. Sotajoen tien Harrijoen silta ja tien kunnostus on erinomainen esimerkki. Lapin luontopalvelujen osalta tilanne on toinen. Mutta taas totuuteen vedoten, siltäkin osin on olemassa yhteistyön näkymiä.

Kyse ei ole vain konekaivusta ja kaivospiireistä - entä kullankaivajien kämpät

 Kaivospiirien lakkauttamisen siirtymäajan jatkaminen koskee konkreettisesti vain pientä osaa kullankaivajia. Asia on kuitenkin periaatteellisesti hyvin tärkeä. Vuonna 2011 voimaan astuneen kaivoslain suurin vääryys oli nimenomaan kaivospiirien, yksityisoikeudellisen omaisuuden sosialisoiminen. Monien perustuslakijuristien mielestä se oli perustuslain vastainen. Jo tuolloin eduskunnan talousvaliokunta siis oli sitä mieltä, että siirtymäajan pitäisi olla 15 vuotta, jotta menettely olisi jotenkin kohtuullinen konekaivajalle. Kommervenkkkien kautta eduskunta kuitenkin lyhensi sen 9 vuoteen. Kullankaivajat veivät lain käsittelyn oikeuskanslerille, joka totesi käsittelyssä menetellyn virheellisesti ja antoi siitä huomautuksen.

Lemmenjoen konekaivajat ovat joutuneet käymään oikeuksiensa puolesta kymmenet oikeustaistelut. He ovat voittaneet useimmat. Vuosikymmenien kokemukset osoittavat, että jos vastustajat katsovat pääsevänsä voiton puolelle, seuraa vyörytys myös kullankaivun muilla sektoreilla. Metsähallitus on kytkenyt myös kullankaivajien kämppien pystyssä pitämisen kaivospiirien lakkauttamiseen. Asiasta on käynnissä kullankaivajien nostama oikeusprosessi. Jos Luontopalvelut voittaa, vanha kokemus viittaa siihen, että seuraavana ovat vuorossa kullanhuuhdonta-alueiden kämpät. Ahneella on taipumus, että ruokahalu kasvaa syödessä.

On huomattava, että kaivospiirejä on Lemmenjoen lisäksi myös Ivalojoen alueella. Siirtymäaika koskee myös niitä. Mikä on seuraava liiton suuri edunvalvontakysymys? Niitä on aivan varmasti tulossa. Kukin tulee omalla vuorollaan. Kussakin tilanteessa tarvitaan yhteistä toiminta, solidaarisuutta. Ei vain silloin, kun aivan konkreettisesti koskee itseään, sitä omaa napaa.

Juhlavuoden kunniaksi 100 valitusta - hurraa isänmaalle

Esimerkkinä jatkuneesta vyörytyksestä ovat kullanhuuhdontaluvista tehdyt valitukset, jotka ovat ulottuneet vasten aikaisempi lupauksia myös lapiokaivulupiin. Näyttää siltä, että Saamelaiskäräjät juhlistavat Suomen tasavallan 100-vuotisjuhlavuotta urakoimalla täyteen 100 valitusta. Se ei ole hidastanut, että jokaikinen valitus on hylätty hallinto-oikeudessa. Näyttäisi olevan tavoitteena, että Lapin kullan löytymisen 150-juhlavuonna 2018 valituksia olisi vähintään 150. Kustannukset valittajalle ovat tähän mennessä ovat olleet hallinto-oikeuden käsittelymaksuina ja korvauksina kaivajille vähintään 50 000 euroa, joista jokainen sentti on veronmaksajien rahoja.

Lakimuutoksen asiakirjat nettisivuilla
Linkit esityksiin ja niiden perusteluihin löytyvät liiton nettisivujen etusivulta.

SAAMELAISTEN KANSALLISPÄIVÄNÄ

Onnittelen teitä saamelaisia kansallispäivänne 6.2. johdosta. Toivotan menestystä arvokkaan kulttuurinne säilyttämisessä ja kehittämisessä. Kullankaivu, poronhoito, käsityöt ja muut saamelaiselinkeinot ovat virallisestikin eläneet rinnakkain kohta 150 vuotta. Tosiasiassa vielä pitempäänkin. Kun paikallisilla asukkailla on ollut kesällä sopiva luppoaika ja on tarvittu kullanarvoinen vaihtoväline, on käyty kultapuroilla lisätienestissä. Kullankaivajien sukuhistoria on täynnä saamelaisia sukunimiä. Saamelaiset ovat hakemassa nykyisinkin kullanhuuhdontalupia.

Kohdistan nämä onnittelut kaikille saamelaisille, niin vaaliluetteloon päässeille kuin niiden ulkopuolellekin jääneillekin. Kullankaivajille vaaliluettelostatuksen saaneet ja statustuksettomat ovat samanarvoisia. Emmekä tee eroa pohjoissaamelaisten ja inarinsaamelaisten kesken, joitten perinteisillä asuinmailla kultaa kaivetaan. Sellainen tuntuma kyllä on, että inarinsaamelaisten kanssa on helpompi tulla toimeen, kun sorrettuja molemmat ollaan.

Saamelaisten kätyri

Jo ensimmäisessä blogissani huhtikuussa 2015 ja vielä sitten saamelaisten kansallispäivän 2016 aikoihin kirjoitin lämpimästi saamelaiskulttuurista ja saamelaisystävistäni. Kerroin, miten viiden kesän työ Saamelaismuseon ulkomuseon rakennustyössä ja aineiston keruussa ovat minut itse asiassa Lappiin ja kultamaille tuoneet. Jos kiinnostaa, nämä kirjoitukset löytyvät, kun selaat taakse päin näitä blogejani.

Tuli huomautuksia, että taidatkin olla perivihollisiemme saamelaisten kätyri, joka on ujuttautunut rehellisten ja niin kovin oikeudenmukaisten kullankaivajien joukkoon. Eihän saamelaisista ja saamelaiskulttuurista saa puhua tuolla tavoin ylistävästi. Yrittävät tuhota kullankaivun. No, loppujen lopuksi nuo puheet ovat harvenneet ja ovat enemmänkin leikkimielisiä heittoja. Kuitenkin valitettavasti edelleen somessa ja muutenkin tulee vastaan mielipiteitä, joitten mukaan saamelaiset, ovat poromiehiä tai ei, ovat vihollisiamme. Näinhän ei ole asianlaita.

Ongelmat kilpistyvät käräjien nykyjohtoon

Kun katsotaan tosiasioita silmiin, kyseessä on vain pieni porukka Saamelaiskäräjien nykyjohdossa. Sielläkin ytimessä on jokunen kullankaivun asiantuntijoina esiintyvä henkilö. Heidän kauttaan Saamelaiskäräjät ikään kuin saamelaisten valtuuttamina vievät linjaansa läpi. Kultamaiden poromiehet eivät ole asialla, ehkäpä joku vaimonsa kautta.

Kävimme aikoinaan tapaamassa liiton johtoa Sajoksessa. Kuten etukäteen arvelimmekin, olihan se niin kuin vettä hanhen selkään kaataisi. Mutta tulihan sekin reissu tehtyä.

Itse asiassa alkaa käydä sääli käräjien johtoa, kun lukee valitusta KHO:lle ja valituksien kohteena olevien kullankaivajien vastinetta. Jos et ole vielä lukenut, löytyy minun edellisenä blogina. Huomaa, miten heikoilla argumenteilla ovat liikkeellä. Toiminnan tosiasialliset motiivit alkavat paljastua. Kyse ei ollenkaan ole kullankaivusta ja sen aiheuttamista haitoista. Eihän niitä edes konkreettisesti pyritäkään esittämään. Kyse on puhtaasti valtapolitiikasta. Kullankaivajat ovat vain välikappaleita. Jos ei olisi kullankaivua, etsittäisiin toinen keinotekoinen välikappale.

En kullankaivajien puheenjohtajana mielelläni ryhdy ottamaan kantaa valmisteilla oleviin ILO-sopimuksiin ja Pohjoismaiseen saamelaissopimukseen. Mutta juuri kullankaivuun kohdistettu keinotekoinen valitustehtailu herättää pelon, että mikähän olisikaan tilanne, jos Saamelaiskäräjillä olisi nykyistä paljon vahvempi valta nykyisten valtionmaiden suhteen. Pelkona, on että tilanne entisestään vain pahenisi, eikä pelkästään kullankaivun vaan myös muiden maankäyttömuotojen suhteen. Mehän emme tiedä, mikä on käräjien tuleva johto. Emmehän me tienneet ja harva edes uskalsi arvella, että USA:n presidentiksi voisi tulla valituksi Trump. Käräjilläkin voi trumpilainen linja edelleen jatkua.

Saamelaisten ja lappalaisten historia

Saamelaisten historia on mielenkiintoinen. Olen lukenut jokseenkin jokaisen sitä koskevan suomenkielisen ja ja muutaman muunkin kielisen kirjallisuuden. Joutuu toteamaan, että se on valtasaamelaisten historiaa. Historiahan on aina voittajien historiaa. Toki mm. T.I. Itkosen kirjoissa kuvataan inarinsaamelaisten historiaa, kolttasaamelaisista löytyy kirjallisuutta. Ne löytyvät kirjastosta ja netistä. Mutta tulee uuttakin.

Viimeaikainen taistelu saamelaisuudesta on nostanut esille keminsaamelaisten/keminlappalaisten/    metsäsaamelaisten historian. Kemin-Lappi käsittää suuren piirtein nykyiset Kuusamon, Posion, Sallan, Savukosken, Pelkosenniemen, Sodankylän, Kittilän ja historian aiemmassa vaiheessa Peltojärven kylän nykyisen Enontekiön alueella, joittenkin tulkintojen mukaan Inarin eteläosiakin. Siis Kemijoen vesistöalueen.

Samuli Paulaharju Sompio-teoksessaan kuvasi juuri keminlappalaisten elämää. Minulla on nyt meneillään kansanedustaja Eeva-Maria Maijalan tuore kirja Kemin-Lappi elää! Todella mielenkiintoinen kirja. Puolet historiaa, puolet saamelaispolitiikkaa.  Maijala on hakenut Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon pääsemistä, mutta ei ole tullut hyväksytyksi. Tämä tietysti heijastuu kirjan sisältöön. Minulla ei ole edellytyksiä eikä ole haluakaan ottaa hänen saamelaisstatukseen kantaa, mutta kirjan historiaosa on lukemisen arvoinen. Maijala avustajineen on kerännyt valtavan määrän historiallista kirjallista aineistoa.

Jos joku on kirjasta kiinnostunut, Maijalan eduskunta-avustajan osoitteesta janne.kaisanlahti@eduskunta.fi saa tiedon, mistä voi hankkia. Ainakin Rovaniemen Suomalaisesta kirjakaupasta löytyy.

Joka on tutustunut saamelaisten historiaan ja kulttuuriin, ei voi välttyä törmäämästä nimeen Olaus Sirma, mm. Enontekiön kirkkoherrana toimineeseen saamelaiseen.  Hänen joiuistaan tunnetuin on Juokse porosein. Mutta kun lukee valtavirran saamelaishistoriaa, ei siellä mainita, että hän oli metsäsaamelainen Sodankylästä, todennäköisesti Orajärveltä.  Eihän sitä ole voinut tunnustaa. Eihän mettälappainen ole voinut tuollaista luoda! Eihän sillä ollut porojakaan, muuten kuin tarpeeksi.

Kannattaa tutustua myös netissa

Saamelaiskäräjien, Siidan ja muiden kotisivuilta löytyy paljon aineistoa. Ne on helppo löytää. Jos haluaa tarkemmin perehtyä saamelaisuuteen ja käytävään ajankohtaiseen keskusteluun, kannattaa kokonaiskuvan luomiseksi käydä vilkaisemassa myös muita nettilähteitä. 

Facebookin Kullanhuuhtojia- ryhmänkin lukijat ovat tutustuneet aktiivisiin kirjoittajiin ja blogisteihin. Tässä muutama muu kirjoittaja. Pohjoissaamelainen Jouni Kitti, pitkän linjan saamelaisaktiivi, joka on kirjoitellut myös tapaamisistaan kullankaivajien kanssa asuessaan Vaskojokivarressa ja Inarissa, on ahkera kirjoittaja osoitteessa jounikitti.fi . Metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaiset ry:llä on blogisivut osoitteessa vgdsamit.blogspot.fi.

Kun seuraa saamelaisten nettikirjoittelua laajemmin, huomaa, että sellaista kullankaivuvastaista asennetta kuin helposti muodostuu käräjien valitustehtailun perusteella, ei näillä sivuilla ole ollenkaan ja on harvinaistunut muutenkin netissä ja myös muussa mediassa. Onhan toki jokunen tapaus. Samaa tahtia kuin käräjien valitustehtaan pyörät ovat kiihtyneet, kullankaivuvastainen asenne on vähentynyt. Miksi? Voi olla ainakin kaksi selitystä. Saamelaiskäräjien perusteeton, veronmaksajien rahoilla tapahtuva ja saamelaiskulttuurin edistämisen rahoja syövä valitustehtailu ei pure enää saamelaistenkaan keskuudessa. Toinen syy, eikä varmaankaan toiveajattelua, että kullankaivajien vahvat argumentit on ymmärretty ja hyväksytty. Valitusaseet ovat riisuutuneet alastomiksi. näin runollisesti sanottuna. Lapsi huomaa, että keisarilla ei ole vaatteita.

Saamelaisten kansallispäivän kunniaksi kirjoittamani tekstin eräs sanoma on, että kun olette Lapin kullankaivajia tai kullankaivun ystäviä, ja kun toimimme saamelaisten perinteisillä mailla, tutustukaan saamelaisten ja lappalaisten historiaan. Se antaa taustaa ja syvyyttä työlle ja harrastukselle siinä ympäristössä. Ei se kullankuulto silmissään pelkästään, vaan myös se historiallinen ympäristö.

Uskaltaako sinne Tuntsalle

Kun kullanhuuhdontalupien kanssa valitusten vuoksi on niin hankalaa nykyisillä kulta-alueilla, on monen katseet suuntautuneet Sallan Tuntsan suuntaan. Sehän ei kuuluu virallisen nimen mukaiseen Saamelaisten kotiseutualueeseen. Mutta kuuluuhan se edellä todetun mukaisesti keminlappalaisten perinteiseen alueeseen. Ruvetaanko sielläkin valittamaan. Saamelaiskäräjät ei sitä saamelaisalueeksi tunnusta, joten eivät sinne valituksiakaan ulota. Eiköhän me keminlappalaisten kanssa tulla hyvin toimeen.

VASTINE SAAMELAISKÄRÄJIEN VALITUKSIIN KHO:LLE

Lapin Kullankaivajain Liiton kotisivuilla www.kullankaivajat.fi on julkaistu liiton avustuksella laadittu vastine Korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO) koskien Saamelaiskäräjien (käräjät) tekemää valitusta Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden (PS-HaO) päätöksestä, jossa todetaan Tukesin menetelleen kaivoslain mukaisesti myöntäessään kullanhuuhdontalupia. Vastine on 20 liuskaa pitkä ja juridiikan monimutkaisella tekstillä. On toivottu, että siitä avattaisiin avainkohdat tiivistettynä ja selkokielellä. Seuraavassa teen sellaisen. Jos haluaa tietää tarkemmin, mihin KHO:n tai PS-HaO:n päätökseen tai jonkin lain pykälään tarkemmin viitataan, ne voi tarkistaa LKL:n kotisivuilta alkuperäisestä vastineesta.

Käräjät on tehnyt PS-HaO:lle tähän mennessä noin 50 valitusta Tukesin päätöksistä myöntää kullanhuuhdontalupa. PS-HaO on tähän mennessä hylännyt käräjien 25 valitusta, joista kolmesta käräjät on tehnyt valituksen KHO:lle. Neljäskin tehtiin, mutta se myöhästyi, joten sitä ei KHO ole ottanut käsiteltäväkseen.

Käräjät pyrkii KHO-valituksissa saamaan kumotuksia Tukesin tekemiä kullanhuuhdontalupapäätöksiä vedoten siihen, että Tukes ei ole noudattanut kaivoslain 38 §:ää eli ei ole riittävästi selvittänyt kullankaivun vaikutuksia saamelaiskulttuuriin. Kun käräjät ei ole valittanut kaikista PS-HaO:n päätöksistä, se käytännössä merkitsee, että käräjät on tyytynyt näiltä osin siihen, miten Tukes on soveltanut kaivoslain 38 §:ää. Näin ollen on muodostunut oikeuskäytäntö pykälän soveltamisesta.

Jos käräjät kiistäisi Tukesin menettelyn, sen loogisesti tulisi valittaa Tukesin ja PS-HaO:n kaikista päätöksistä. Poimimalla mielivaltaisesti muutaman tapauksen, josta valittaa, ei voi estää tai kumota oikeuskäytännön syntymistä. Tilannetta ei muuta se, että käräjien valituksen kohde on itse asiassa virheellinen, kuten jäljempänä todetaan

Vielä PS-HaO:ssa ratkaisemattomat valitukset ovat saman sisältöisiä monistettuja valituksia, joissa ei ole tapauskohtaisia perusteluja, joten PS-HaO:n päätökset loogisesti tullevat olemaan hylkääviä.

Kullankaivajien vastineen päävaatimukset KHO:lle

Vastineen mukaan käräjien valitukseksi tarkoitetussa kirjelmässä vaaditaan ainoastaan Tukesin päätöksen kumoamista, mutta ei hallinto-oikeuden antaman päätöksen kumoamista. Valitusosoituksesta käy kuitenkin yksiselitteisesti ilmi se, että muutoksenhaun kohteena tulee olla hallinto-oikeuden päätös.

 1. Koska valitus voi koskea vain hallinto-oikeuden päätöstä, ei Tukesin lupapäätöstä, vaaditaan, että käräjien valitusta KHO:lle ei tule ottaa ollenkaan tutkittavaksi.

Jos käräjien valitus kuitenkin otetaan käsiteltäväksi, KHO

2. hylkää käräjien valituksen ja siinä esitetyt vaatimukset kokonaisuudessaan,
3. pitää joka tapauksessa voimassa hallinto-oikeuden päätöksen ja Tukesin myöntämän kullanhuuhdontaluvan
4. velvoittaa käräjät korvaamaan kullankaivajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen
5. velvoittaa käräjien valituksen hyväksyneet varapuheenjohtaja Heikki Palton ja lakimies Kalle Variksen yhteisvastuullisesti yhdessä käräjien kanssa korvaamaan kullankaivajan oikeudenkäyntikulut siltä osin kuin valituksessa Paltto ja Varis ovat tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheutuneet valituksen laatijana ja hyväksyjänä kullankaivajalle ylimääräisiä turhia oikeudenkäyntikuluja.


Valituksen yleisluonteisuus vastoin hallintolain vaatimusta

Vastineen mukaan käräjät on esitettänyt ainoastaan yleispiirteisesti ja yksilöimättä kullanhuuhdontaluvan mahdollisia haitallisia vaikutuksia saamelaiskulttuurille ja poronhoidolle osana saamelaiskulttuuria. Vastineessa todetaan, että hallintolain mukaan asianosaisen on esitettävä selvitys vaatimuksensa perusteista ja asianosaisen on muutoinkin myötävaikutettava vireillä panemansa asian selvittämiseen. Käräjät ei ole esittänyt perusteita.

Vastineen mukaan käräjien kirjelmästä (joka siis on tarkoitettu valitukseksi) KHO:lle ei selviä se, mistä päätöksestä käräjät hakee muutosta, ja mitkä kirjelmässä esitetyt väitteet kohdistuvat mihinkin valituksessa ilmoitettuihin päätöksiin. Käräjät ei esitä väitteidensä tueksi asianmukaista selvitystä. Kirjelmä ei sovellu oikeudenkäynnin kohteeksi tässä asiassa. Esitetyt sekavat vaatimukset, väitteet ja perusteet vaarantavat kullanhuuhdontaluvan haltijan oikeusturvaa siten, että oikeudenkäyntiä ei voida jatkaa.

Tukesin kullanhuuhdontapäätökset

Vastineen mukaan KHO on päätöksessään vuodelta 2014 todennut, että käräjät tai paliskunta ei voi passiiviseksi ryhtymällä estää Tukesia ratkaisemasta lupa-asioita. Käräjät on kieltäytynyt osallistumaan haittoja koskevien selvitysten tekoon. KHO korosti luvanhakijan perustuslain mukaisena oikeutena olevan saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Käräjien yhteistyöhaluttomuus ja perusteeton valitustehtailu loukkaavat luvanhakijoiden perustuslaillisia oikeuksia.

PS-HaO todennut, että Tukes on kaivoslain 38 pykälän eli ns. saamelaispykälän mukaisesti tuonut asianmukaisesti riittävällä tavalla esille hankkimansa selvityksen mahdollisista haitoista. Käräjät ja paliskunnat ovat tyytyneet tähän hallinto-oikeuden lainvoimaiseen päätökseen.

Tukes on varannut paliskunnille mahdollisuuden selvittää haitat poronhoidolle ja saamelaiskulttuurille. Paliskunnat eivät lausunnoissaan ole vastustaneet ko. kullanhuuhdontalupahakemuksen myöntämistä, eivätkä paliskunnat ole asiassa yhtenä keskeisimmistä toimijoista hakenut muutosta hallinto-oikeuden päätökseen, vaan ovat tyytynyt päätökseen ja siinä esitettyihin järjestelyihin.

Käräjät syyttää, että Tukes on poikkeuksetta myöntänyt kaivoslain mukaiset kullanhuuhdontaluvat. Vastineen mukaan kullanhuuhdontalupien myöntämisessä on kyse oikeusharkinnasta, joten haettu lupa on myönnettävä, jos luvan edellytykset ovat käsillä eikä laissa säädettyä estettä ole. Sitä paitsi Tukes ei ole hyväksynyt kaikkia hakemuksia.

Koneellisen kullankaivun väitetyt yleiset haitat

KHO on vuonna 2015 koneellisen kullankaivun ympäristölupaa koskevassa päätöksessään katsonut, että koneellisesta kullankaivusta, jota harjoitetaan vain rajoitettuna aikana vuodesta ja tiukkojen lupamääräysten puitteissa, ei aiheuteta haittaa saamelaiskulttuurille ja vaikutukset saamelaisten perinteisille elinkeinoille, kuten poronhoidolle, kalastukselle ja metsästykselle jäävät paikallisiksi ja vähäisiksi. Tämä KHO:n päätös koskee Lemmenjoen kansallispuistossa tapahtuvaa konekaivua. Nyt käsiteltävänä oleva Ivalojoen alueen konekaivua on pidettävä vaikutuksiltaan selkeästi lievempänä saamelaiskulttuurin ja poronhoidon kannalta kuin KHO:n päätöksessä kyseessä olevalla Lemmenjoen kansallispuiston alueella. Koska näitä KHO:n päätöksiä on tehty kolmessa tapauksessa, on kyse vakiintuneesta oikeuskäytännöstä.

On muodostunut vakiintuneeksi oikeuskäytännöksi, että kaivoslain mukainen toiminta, mm. kullanhuuhdonta on sovitettavissa yhteen saamelaisten kotiseutualueella siten, että saamelaisten oikeudet alkuperäiskansana turvataan kaivoslain edellyttämällä tavalla.

KHO:n on katsottava näin ollen määritelleen tason, jonka mukainen yksittäinen koneellinen kullanhuuhdonta ei vielä, ottaen huomioon myös alueen ja lähialueen muiden vastaavien maankäyttömuotojen vaikutukset, loukkaa saamelaisten oikeutta kulttuuriinsa tai haittaa poronhoitoa lainvastaisella tavalla.

PS-HaO korostaa päätöksessään, että nyt käsillä olevassa päätöksessään kyseessä olevalla alueella on harjoitettu koneellista kullanhuuhdontaa jo useamman vuosikymmenen ajan, ja tämän toiminnan vaikutukset saamelaiskulttuuriin ja poronhoitoon olisivat, jos vaikutuksia olisi ollut, selvästi olleet havaittavissa.

PS-HaO viittaa päätöksessään myös siihen, että Pohjois-Suomen aluehallintovirasto (AVI) on ko. kullanhuuhdonta-alueelle antamassaan ympäristöluvassa antanut lupamääräyksiä ympäristölle ja vesistölle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi. AVI toteaa, että lupamääräykset huomioon ottaen toiminta ei aiheuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maan ja pohjaveden pilaantumista tai kohtuutonta rasitusta naapuritiloille.

PS-HaO myös katsoo, että kun otetaan huomioon annetut lupamääräykset, paliskunnan pinta-ala ja poronhoidon kannalta tärkeiden alueiden sijainti, sekä nyt kysymyksessä olevan kullanhuuhdonta-alueen ja sen läheisyydessä olevien tai suunniteltujen muiden kullanhuuhdonta-alueiden pinta-ala ja sijainti, ei käräjien esittämien perusteiden perusteella voida katsoa olevan estettä luvan myöntämiselle.


Vaikutukset poronhoitoon

Vastineessa ensinnäkin huomautetaan, että paliskunta, joka on asianosainen, ei ole valittanut Tukesin tai käräjien valituksen kohteena olevasta PS-HaO:n päätöksestä, joten paliskunta on tyytynyt päätökseen.

Vastineen mukaan käräjät esittää virheellisiä väittämiä Palsinojan alueen, jolla ko. kullanhuuhdonta-alue sijaitsee, kullanhuuhdonnasta ja poronhoidosta. Vastineessa yksityiskohtaisesti kohta kohdalta kumotaan väitteet (erittely löytyy alkuperäisestä vastineesta).

Käräjien mukaan huomattavaa toiminnallista haittaa ei välttämättä aiheutuisi nyt käsiteltävänä olevista luvista yksinään, vaan huomattava haitta aiheutuu kokonaisuutena tälle alueelle myönnettyjen lupien yhteisvaikutuksesta. Vastineessa todetaan, että käräjät itse näin ollen tunnustaa, että valituksen kohteena oleva kullanhuuhdonta-alue ei aiheuta kaivoslain mukaista haittaa saamelaiskulttuurille ja poronhoidolle. Näin ollen tämä seikka tulee ottaa KHO:n päätöksen kumoamisperusteeksi, jos valitus tutkittaisiin.

Käräjät arvostelee sitä, että Tukes myöntää luvat yksittäisinä lupina. Vastineessa todetaan, että   kaivoslain mukaan luvat on myönnettävä nimenomaisesti yksittäisinä lupina ottaen kuitenkin huomioon laissa mainitut seikat, jotka etukäteen selvitetään yhteistyössä laissa mainittujen tahojen, mm. käräjien kanssa. Muu menettely ei olisikaan huuhdontalupaa hakevan oikeusturvan kannalta hyväksyttävää. Tukes on päätöksessään selvittänyt esitetyn toiminnan ja sen lähialueiden toiminnan vaikutuksia kaivoslain kannalta, kuten PS-HaO:kin on todennut.

Käräjien mukaan PS-HaO ei olisi noudattanut ratkaisussaan KHO:n linjausta. Vastineessa tämä väite osoitetaan virheelliseksi Tukesin ja PS-HO:n asiakirjoihin viitaten.

Käräjät on kirjelmässään ilmoittanut, että Ivalon paliskunnan poroisäntä on vieraillut saamelaiskäräjillä, jolloin poroisännän väitetään valitelleen paliskunnan alueen kullankaivusta. Vastineessa todetaan, että tämän kaltaisia kirjauksia ei voida pitää hallintolain tarkoittamina selvityksinä ja paliskunnan kannanottoina. Paliskunta ei ole vastustanut ko. Tukesin päätöstä eikä hakenut muutosta asiassa. Poronhoito on yksityisoikeudellista elinkeinotoimintaa, joten käräjät ei voi edustaa itselleen oikeutta puhua paliskunnan puolesta eli määritellä, mikä on hyväksi ko. alueen poronhoidolle.

Vaikutukset kalakantoihin ja kalastukseen

Vastineen mukaan käräjät yksioikoisesti katsoo, että konekaivu vaikuttaisi negatiivisesti veden laatuun ja kalakantoihin, millä taas olisi suoria vaikutuksia saamelaisten perustuslailliseen oikeuteen harjoittaa perinteistä elinkeinoaan kalastusta. Käräjien mukaan on perusteltu syy epäillä, että alueen kullankaivu aiheuttaa vesistövaikutustensa kautta Ivalojoen vesistöalueen kalakannoille ja sitä kautta alueen kalastukselle huomattavaa haittaa.


Vastineessa todetaan, että Lapin ELY-keskus ilmoittaa ko. lupahakemusta koskevassa lausunnossaan tarkastaneensa vastuuviranomaisena toiminnan myös vesistön tilan osalta eikä siinä ole ollut mitään huomauttamista. ELY-keskus toteaa, että sillä ympäristöviranomaisena ei ole tiedossa mitään luonnon- tai ympäristönsuojelullisia seikkoja, jotka estäisivät kullanhuuhdontaluvan myöntämisen.

Tukes on todennut KHO:lle, että vesistöjen tilaa koskevat kysymykset ratkaistaan ympäristö- ja vesitalousluvissa, ei kullanhuuhdontaluvissa, joistä käräjät valittaa.


Lisäksi vastineessa todetaan, että jos joku rikkoisi kaivoslain säännöksiä tai määräyksiä, Tukes voi kieltää jatkamasta tai toistamasta tätä menettelyä. Asiassa aloiteoikeus on mm. paliskunnalla ja käräjillä. Tällaisia aloitteita ei ole näiltä tai muilta asianosaisilta tullut, vaikka ko. alueella on harjoitettu koneellista kullankaivua jo 30 vuotta.

Tukes korostaa, että Ivalon paliskunta ei ole valittanut ko. kullanhuuhdontaluvista. Eräiden lupien osalta paliskunta on nimenomaisesti ilmoittanut, että se ei vastusta lupien myöntämistä.

Vastineessa todetaan, että Kirsti Kustula -nimisellä henkilöllä, joka on ikään kuin paliskunnan nimissä toimittanut oikeudelle aineistoa eikä ole valittanut Tukesin päätöksestä eikä edusta paliskuntaa, ei näin ollen ole puhevaltaa asiassa eikä hänen toimittamaa aineistoa tule ottaa mukaan oikeudenkäyntiaineistoon KHO:ssa.

Valtion varojen käyttö ja kullankaivajan kustannukset


Vastineen mukaan PS-HaO on aiemman, vuoden 2014 päätöksen harkinnassaan antanut aiheettomasti merkitystä käräjien väittämälle käräjien resurssipulasta johtuvalle tilanteelle katsoen, että tilanne oli kaikille tuolloin uusi. Tilanne on kuitenkin muuttunut, kun käräjille on tätä tarkoitusta varten osoitettu vuosittain 100 000 euron lisäresurssi valtion budjetissa, ja uusi kaivoslakikin on ollut voimassa yli 5 vuotta.

On syntynyt vakiintunut oikeus- ja hallintokäytäntö, mihin nähden käräjien jatkuvat yksilöimättömät ja ympäripyöreät valitukset ovat outoja yhteiskunnan varojen avulla toimivalta julkisyhteisöltä.

Vastineen mukaan käräjien kirjelmässä ei ole valitettu PS-HaO:n päätöksistä myöskään oikeudenkäyntikulujen osalta, joten sen hallinto-oikeuden käräjien maksettavaksi määrätyt korvaukset ovat lainvoimaisia.

Vastineen mukaan käräjien sekavat vaatimukset, väitteet ja perusteet ovat aiheuttanee kullankaivajalle ylimääräisiä ja turhiksi käyviä kuluja, jotka tulee joka tapauksessa korvata siitä huolimatta, tutkitaanko käräjien väitteet tai ei. Kullankaivaja ei voi tietää yksilöidysti, millä perusteella on valitettu hänelle myönnetystä Tukesin päätöksestä, jos ollenkaan. Käräjien on maksettava hakijan kustannukset 2150 euroa + alv.

Kullankaivajalle on syntynyt KHO:ssa ylimääräisiä turhia oikeudenkäynti kuluja sen johdosta, että käräjien valituksen hyväksyjät Heikki Paltto ja Kalle Varis ovat tahallisesti tai huolimattomuudessaan sekoittaneet asiaan sellaisia seikkoja, jotka eivät liity asiaan millään tavoin. Tämän vuoksi Paltto ja Varis yhdessä käräjien kanssa on velvoitettava yhteisvastuullisesti lisäksi korvaamaa näitä kustannuksia 1180 euroa + alv.

Täydennystä kustannuksiin

Jokaisesta valituksesta käräjät maksaa hallinto-oikeudelle käsittelykuluja 200 euroa, yhteensä siis noin 12 500 euroa. Lisäksi PS-HaO on määrännyt hylätyissä valituksissa maksamaan kullankaivajalle oikeudenkäyntikuluja 150-2500 euroa riippuen kaivajan esittämästä vaatimuksesta. Näin ollen näitä korvauksia kaivajille käräjät joutuu 50 valituksesta maksamaan jotakin 7500 ja 125 000 euron välillä. Kolmesta valituksesta KHO:lle käräjät joutuu maksamaan kustakin 500 euroa käsittelykuluja. Kulut maksetaan valtion budjetista käräjille myönnetystä määrärahasta. Viime vuosina valtion tuki on tullut könttäsummana, joten oikeudenkäynteihin käytetyt varat vähentävät käräjien varsinaiseen toimintaan tarkoitettuja varoja.

Mitä jatkossa?

Edellä kuvatussa vastineessa on siis kyse PS-HaO:n jo tähän mennessä hylkäämista ja käräjien niistä tekemistä valituksista KHO:lle. PS-HaO:ssa on vielä yli 20 käsittelemätöntä käräjien valitusta. Mielenkiintoista on vieläkö käräjillä riittää paukkuja valittaa myös niistä KHO:lle.

Tukes tekee koko ajan uusia kullanhuuhdontalupapäätöksiä. Käräjät on antanut niistä kielteisiä lausuntoja. Paliskunnat eivät yhtä tapausta lukuunottamatta ole antaneet kielteisiä lausuntoja, mutta paliskuntien nimissä ovat lähettäneet kielteisiä kirjelmiä henkilöt, joilla ei ole siihen paliskunnan valtuutusta. Hammastunturin paliskunta on antanut Tukesille yksiselitteisen lausunnon, että se ei vastusta lapiokaivulupia. Tästä huolimatta käräjät ilmoittaa paliskunnan poroisännän suulla ilman hänen lupaansa, että paliskunta vastustaisi lupia.

Vielä on siis avoinna valittaako käräjät myös uusista Tukesin lupapäätöksistä. Joka tapauksessa, kuten edellisessä kappaleessa on kuvattu, on synnytetty melkoinen soppa paliskuntien nimissä oikeudettomasti esiintyneiden henkilöiden ja käräjien toimesta. Eli yhä surkuhupaisemmaksi menevä jatkokertomus jatkuu.

MATKAILUN KULTA-LAPPI ETENEE KUITENKIN

Turistit kultamailla aiheuttavat kullankaivajien keskuudessa ristiriitaisia tunteita. Osa jyrkästi vastustaa, osa haluaisi kullankaivun ja kultahistorian olevan voimakkaammin mukana Lapin matkailun kehittämisessä.  Osa on valmiita itsekin osallistua kultamatkailun toteuttamiseen.

Kielteinen suhtautuminen useasti perustuu omakohtaiseen kokemukseen, kun turisti tulee töllöttämään montun reunalle ja luvatta kuvaamaan. Konekaivun jälkiä halutaan kuvata ja kuvat päätyvät mediaan, nykypäivänä somen monenlaisiin syövereihin ja väärinkäyttöön. Turisti voi olla vaarassa työkoneiden lähellä ja montunreunoilla. Kenellä on vastuu? Kaivualueen rajat pitää tietysti merkitä. On aivan selvää, että tällainen turismi häiritsee kullankaivua. Kullankaivualueella liikkuminen vaatii haltijan luvan. On ymmärrettävää, että konekaivaja ei innostu kulkijoista eikä ole aikaa hyppiä puikoista juttelemaan eikä pois häätämään. Eikä ryhtymään matkailurittäjäksi.

Kultamatkailu ei ole uusi idea

Jotkut, lähinnä lapiokaivajat mielelläänkin ottavat vastaan vierailijoita, kertovat kaivusta ja jopa ottavat mukaan kaivuun. Muutamat ovat tehneet turisteista lisätulolähteen ja tuotekehitelleet kullankaivun elämystuotteeksi oheispalveluineen. Jo Raumalan Nipa 1970-luvun alussa totesi, että parhaiten ja helpommalla työllä kulta löytyy turistien lompakosta. Hän otti turisteja Lemmenjoen Puskulla vastaan kaivuhommiin kohtuullista korvausta vastaan. Sitten Nipa yhdessä Yrjö Korhosen kanssa perustivat turistivaskaamon Tankavaaraan. Kultakylä elää ja voi hyvin tänäkin päivänä.


Merenluodon Kari, pitkän linjan ammattikaivaja, kertoi maineikkaan, valitettavasti jo manalle menneen Kullankaivaja-lehden ensimmäisessä numerossa 1999 visiostaan "kullankaivu on Lapissa niin suuri matkailuhoukutin, että sitä ei ole täällä vielä kunnolla tajuttu hyödyntää". Ken on seurannut miten Kaliforniassa, Yukonissa, Alaskassa kultaturismia kehitetään, voi hyvin kuvitella, millaisia mahdollisuuksia todellakin olisi Lapissakin. Lappi on Euroopan ainoa elävän kullankaivun alue.  Kari kehitteli ajatustaan hankeluonnokseksi Kulta-Lappi - Euroopan kultamatkailukeskus. Hän toimitti sen 2004 Inarin kuntaan, jonne se hautautui. Kunnassa elettiin Saariselän matkailuteollisuushuumassa.

Myös Karin hankeideaan kuului Saariselälle sijoitettava Kulta-Lapin toimintakeskus, jonka puitteissa laaditaan yhdessä projektisuunnitelmat, rakennetaan yhteistyöverkosto, koordinoidaan tuotteistus ja markkinointi, myönnetään yhteistyökumppaneille Kulta-Lapin status. Toimintakeskusta varten perustettavaan kiinteistöyhtiöön olisi ollut kiinnostuneita paikallisia sijoittajia. Perustettiin sen sijaan Siula, jonka vaikeudet tiedämme. Siltä puuttuu vetovoimainen liikeidea, joka Kulta-Lapin toimintakeskus olisi voinut olla. Toimintakeskukseen olisi sijoittunut kultakonttori, ohjelmapalveluita, kurssitoimintaa, matkamuistovalmistusta ja -kauppaa, ravintola- ja majoituspalveluita, kaivuvälinevuokraamo jne. Kyse siis oli erilaisten ideoiden pankki, josta kukin mukaan lähtevä yritys poimisi liikeideaansa sopivan toiminnan. Hankkeen perusidea oli, että kootaan yhteen erityyppisiä toimijoita, jotka toimisivat yhteistyössä toinen toistaan vahvistaen.

Minäkin osallistuin kultamatkailun kehittelykeskusteluun Kullankaivaja-lehden kakkosnumerossa. Esitin käsityksenäni, että matkailun tulevana trendinä tulee matkailukaupunki-ajattelun rinnalle kauas-pois-hälinästä suuntaus. Kullankaivumatkailu olisi yksi sellaisen muoto. Nykypäivänä Lemmenjoella Kelan Jukan Petronella-Opisto on esimerkki tällaisesta.

Omalle ajattelutavalleni syntyi pohja tehdessäni silloisille Matkailun kehittämiskeskukselle ja Kehitysaluerahastolle tutkimuksen Pohjois-Lapin matkailun kehittämisestä. Se tilattiin Lapin ensimmäisen matkailun kehittämisohjelman 1975-1980 pohjatyöksi. Mukana olivat mm. sen ajan gurut Niilo Tarvajärvi ja Spede Pasanen omaperäisine ideoineen, jotka eivät perustuneet bulkkimatkailuun. Päädyin tutkimuksessani siihen, että pienimuotoinen, olemassa olevaan asutukseen ja elinkeinoihin perustuva matkailu parhaiten tukisi aluetaloutta. Johtopäätökseni perustui 7 pohjoisen kunnan kunnanvaltuutettujen ja kymmenien paikallisten keskeisten toimijoiden näkemykseen. Toimiessani mm. Lapin Matkailu Oy:n johtotehtävissä, yritin ajaa ajatusta eteenpäin, mutta matkailukaupunkiajattelu vei voiton. Iso raha oli kiinnostunut vain isosta. Vain uuri on kaunista, oli ajattelutapa.

Myöhemmin on havahduttu todellisuuteen, että pienikin voikin olla kaunista. Menestystarinoita ovat Nellimin Erähotelli, Menesjärven Korpihotelli, Tankavaaran kultakylä, porotilat, husky-ajelut, hiljaisuuden retriitit, lumikenkäretket, katuvalojen sammuttaminen. Yhä useampi haluaa pois matkailukaupunkien hälinästä. Ovat maksamaankin niistä enemmän kuin tavanomaisista tuotteista. Kultamatkailu sopii siihen sarjaan erinomaisesti monine muotoineen. Tarvitaan vain mielikuvitusta.

Geoparkkeja ja Kultareittejä

Kulta-Lappi idea ei saanut vielä 2000-luvun alussa tuulta siipiensä alle. Vaati aikansa perusidean kypsyminen toteutettavaksi eri muodoissaan. Tankavaara kehittyi, samoin Njurgalahden palvelut. Syntyi Golden Geopark -hanke. Siinä oli paljon samoja aineksia kuin oli Kulta-Lapissa täydennettynä geologisella painotuksella. Geoparkissa matkailullinen hyödyntäminen oli keskeinen ajatus. Pitkän väännön jälkeen mukaan tuli Inarin kunnan lisäksi myös Sodankylän kunta. Mutta yllätys-yllätys, Inarin kunta torpedoi hankkeen loppusuoralla. Hämmästyttävä päätös. Hyvä valmistelutyö näytti menevän hukkaan. Mutta se on vielä käytettävissä. Siinä on hyviä aineksia jatkotyöskentelylle.

Myös kullankaivajien puolelta oli Geoparkin tiukkaa vastustusta siitäkin huolimatta, että Geopark-suunnitelmaan saatiin sisällytettyä kaikki kullankaivajien liiton esittämät kullankaivun häiriöttömän jatkumisen turvaavat vaatimukset.

LKL tukee muiden elinkeinojen kehitystä kunhan ne eivät vaikeuta kullankaivua


Lapin Kullankaivajain Liiton erääksi lähtökohdaksi on otettu, että liitto ei vastusta muiden elinkeinojen kehittämistä, vaan päinvastoin on osaltaan valmis tukemaan niitä, kunhan kullankaivajien oikeuksia ei heikennetä. Geopark oli kullankaivukuntien aluetalouden ja elinkeinojen, ennen kaikkea matkailuelinkeinon kehittämishanke. Liitto halusi olla osallisena sellaisessa. Se antoi myös Inarin kunnan elinkeinostrategiasta myönteisen lausunnon korostaen, että kullankaivu on osa alueen taloutta ja sen jatkuvuus pitää turvata. Kullankaivu ja -historia on matkailun vetovoimatekijä. Myös Lapin Matkailustrategia 2003-2006 luonnokseen annettiin em. periaatteista lähtevä lausunto.

Toinen hanke, joka on aiheuttanut keskustelua ja vastustustakin, on Lemmenjoen Kultareitti. Sen tarkoitus on tallentaa ja kuvata alueen kullankaivun historiaa ja nykypäivää. Sen avulla parannetaan Lemmenjoen kansallispuiston matkailupalveluja opastustaulujen ja muun sisällöntuotannon avulla. Liitto on ottanut tämänkin hankkeen osalta saman lähtökohdan kuin oli Geoparkissakin, kun osallistuu hankkeen toteutukseen, voi vaikuttaa hankkeen sisältöön.  Jos jättäytyy ulkopuolelle, annetaan mukana oleville vapaat kädet toteuttaa kullankaivua vahingoittavalla tavalla. Geopark-hankkeseen mukaan lähtemisellä voitiin turvata kullankaivun näkökohdat. Näin tehdään myös Kultareitin osalta. Hankkeessa on joitakin kipukohtia, mutta liitto ei anna periksi omien vaatimustensa suhteen. Jos ne eivät toteudu, liitto vetäytyy hankkeesta. Näin olisi tehty Geoparkinkin suhteen, jos vaatimukset eivät olisi saatu kirjattua asiakirjoihin.


LKL:n jäsenvaltauksetkin kultamatkailua

Kun utami kiinnostuu kullankaivusta oikein montun pohjalla, toteutuminen ei olekaan aivan yksinkertaista, jos ei satu olemaan tuttavapiirissä kaivualueen haltijoita. Liiton jäsenvaltaukset ovat oivallinen mahdollisuus kokeilla sitä todellisuutta. Tämähän on juuri kultamatkailua.

Monelle muutamat päivät riittävät kullankaivajan uralla, ei ollut hänen juttunsa. Hänestä saattaa tulla kyllä muuten Lapin hullu. Mutta hyvin moni, niin kovin moni tietää tuttavapiiristään tai omalta kohdaltaan, että parantumaton kuume on tarttunut kokeilijoihin. Ryhdytään tositoimiin oman tai yhteisen kaivupaikan hankkimiseksi. Kultaperinne jatkuu polvelta toiselle. Lapsetkin innostuvat. Moni on päätynyt paikalliseksi asukkaaksi. Joku kiirehtinyt Pyrkyrien palstalle.


Kulta-Lappi etenee kuitenkin

Aika ei ollut vielä 12 vuotta sitten kypsä Kulta-Lappi -hankkeelle. Mutta itse asiassa hyvin monet siihen sisältyneet tavoitteet ja ehdotukset ovat edenneet. Geoparkissa ja Kultareitissä on samoja elementtejä: geologiset ja kultapolut, vierailut kaivos- ja kaivupaikoille, kultamatkailun sekä kulta- ja kivikurssit, kullankaivun ja kulta-alueiden elämystuotteet. Tankavaaran suunnassa ollaan kehittelemässä ekokulta-hanketta. Odotamme mielenkiinnolla hankkeen etenemistä. Liitto on valmis tukemaan oikeasuuntaista hanketta ja varmistamassa, että kullankaivun näkökohdat otetaan huomioon.

Tankavaarassa ja sen lähiympäristössä on muutenkin meneillään vahva ja kannatettava kultamatkailun kehittämistavoite ja käytännön toteutus. Myös Savottakahvilassa kultaperinne on vahvasti mukana. Saariselällä on taantumaa. Tarvitaan uudenlaista Lapin kullan ja korukivien brändiä. Systemaattisesti sellaista ei ole yritetty tehdä.


Vuonna 1993 perustettiin Lapin Mineraalipörssi Oy. Sen tarkoituksena oli koota huuhdontakullan tuottajat yhteen ajamaan yhteisiä etuja. Hyvä ajatus jäi silloin alkuvaiheeseen. Nyt voisi olla aika herätellä hankeidea yhdessä Kulta-Lappi -hankkeen kanssa muodossa tai toisessa uudelleen henkiin. Tehtävänä olisi kullan ja korukivien alkutuottajien, jatkojalostajien ja jälleenmyyjien yhteistyö ja brändin luominen tuotteiden markkinoinnissa matkailukäyttöön. Alan yritykset ovat pieniä eikä resursseja riitä.  Täytyy synnyttää koko Lapin yhteinen hanke. Mukaan tarvitaan myös maakuntatasoisia toimijoita ja rahoittajia.

Kultaperinne on Pohjois-Lapin ja itse asiassa koko Lapin matkailun hyvin heikosti käytetty voimavara. Koko Lapin matkailun kehittämisessä ei ole systemaattista kultateeman hyväksikäyttöä. Talvisaikaa rakennetaan revontulten ympärille. Lapin matkailun pullonkaula on kesämatkailu. Sille ei ole löydetty vetonaulaa. Kultaperinne ja elävä kullankaivu olisi sellainen. Lappia markkinoidaan teemalla Above Ordinary. tavanomaisuuden yläpuolella. Kullankaivu on Above Ordinary. Toista ei löydy Euroopasta. Eksotiikkaa myös Aasian lisääntyvälle turismille.

Paikalliset tarinat ovat matkailun uusi avainsana. Ei haluta vain katsella, vaan halutaan kuulla ja ennen kaikkea kokea ja osallistua. Kullankaivun historia on täynnä tarinoita. Ja uusia syntyy. Täynnä eksotiikkaa ainakin siihen saakka, kun ei tarvitse sitä aivan tosissaan harjoittaa. Kultamatkailu parhaimmillaan on elämysmatkailua.

Ivalojoen kulta löytyi 150 vuotta sitten. Vuonna 2019 järjestetään Kullanhuuhdonnan MM-kisat Tankavaarassa. Kullankaivajien liitto täyttää 70 vuotta. Nyt olisi oiva tilaisuus lyödä matkailun kultateema läpi. Toivottavasti kunnat, Lapin liitto, yritykset ja rahoittajat tajuavat  momentumin, ainutlaatuisen tilaisuuden.


Lemmenjoen kullankaivun tulevaisuus

Lemmenjoella konekaivu on loppumassa. Sen lopettaa kaivoslaki tai hyödynnettävän maan loppuminen. Lapiokaivu jatkuu, mutta kannattavat maaperät hupenevat. Pienimuotoinen matkailupalvelu voisi olla monelle kaivajalle sopiva oheistoiminta. Opastusta kultamailla ja lähiympäristössä, kullan ja korukivien kaivua, nuotioräiskäleitä, taitavimmat kokit monipuolisempaakin, muusikko- ja muita esityksiä. Näistä on jo kokemusta. Kaikista kullankaivajista ei ole matkailijapalvelijaksi, mutta sellaisiakin löytyy.


Nykyiset kansallispuistosäännökset ja niiden tulkinta asettavat oman rajansa. Kun puiston hallinnoija Metsähallitus on nyt lähtenyt toteuttamaan kulta-alueen matkailupalvelujen kehittämistä Kultareitin muodossa eli houkuttelemaan lisää turisteja, luonnollinen seuraava askel olisi, että luotaisiin edellytyksiä myös muille matkailupalveluille kuin kultareitin opastetaulut. Metsähallituksen Luontopalvelujen pitäisi vahvistaa kullankaivajien ohjelmapalvelujen mahdollisuuksia. Väljyyttä kultamatkailijoiden kuljetusmahdollisuuksiin jne.

Kun konekaivajien rahti- ja henkilökuljetukset loppuvat, on jäljelle jäävien kullankaivajien venekuljetukset vaarassa. Njurgalahden matkailupalvelujen kysyntä vähenee. Lisääntyvä kultamatkailu turvaisi palvelut, mutta ei ehdi konekaivajia häiritsemään. Kaivinkoneet ehtivät  tai pitäisi tietysti sanoa, että joutuvat ennen alta pois.

Kullankaivaja-matkailuyrittäjät tietävät, minne ei turisteja pidä viedä. Ei koneiden tielle. Tietävät missä turistit otetaan mielellään vastaan, missä ei. Osaavat kertoa kullankaivun todellisuuden ja oikoa virhekäsitykset. Tietävät, missä voi ostaa kultahippuja tai koruja. Osaavat kullan tarinan.

Kultamatkailu nostaa hippukullan ja korukivien hintaa


Tämä kirjoitus ei ole kultamatkailun sokea ylistys. Se on sen tosiasian tunnustamista, että kullankaivua ympäröivä todellisuus on muuttamassa. Kullankaivu ei voi eristäytyä omaan suljettuun lokeroonsa. Sen pitää olla osa alueen elinkeino- ja muuta yhteiskuntaelämää.

Kyse ei myöskään ole vain siitä, että kullankaivajien on opittava elämään matkailun kanssa eli on sopeuduttava, halutaan tai ei. Hienokullan maailmanmarkkinahintaa ei matkailu heilauta. Mutta hippukullan, korukivien ja niiden jalosteiden hintaan kultamatkailu vaikuttaa. Kullan eksotiikan vuoksi Lappiin hurahtanut ostaa Lapin kultatuotteita. Kun kysyntä kasvaa, hinta nousee, varsinkin uniikkien ja sellainenhan jokainen hippu on.

Itsekin olen ollut todistamassa kultamailla naapurimaan uusrikkaan kourallisesta kultahippuostoksesta. Kaipasi vieläkin isompia hippuja, vaikka tarjolla oli kohtalaisen suuria. Juuri äskettäin näin kuvan Lapissa ulkomaille myydystä korkeatasoisesta kaulariipuksesta, jonka hintaa en rupea arvuuttelemaan, mutta oletan, että keskiverto suomalaisella ei sellaiseen olisi varaa. Somen avulla kultabrändi leviää maailmalle. Aasialaiset rynnivät Suomeen ja Lappiinkin. Aasiassa arvostetaan kultaa, varmasti myös Lapin hippukultaa ja korukiviä.







 

JOKOHAN JÄRKI VOITTAA

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on vihdoin antanut päätöksen Saamelaiskäräjien ensimmäisistä valituksista Tukesin myöntämistä uuden kaivoslain mukaisista kullanhuuhdontaluvista. Tarkempi kuvaus hallinto-oikeuden päätöksestä ja kullankaivajien liiton kannanotosta löytyy Lapin Kullankaivajain Liiton nettisivuilta www.kullankaivajat.fi

Saamelaiskäräjät on käyttänyt valitusperusteena sitä, että Tukes ei ole riittävästi selvittänyt ko. kullanhuuhdonta-alueella tapahtuvan kullankaivun vaikutuksia saamelaisten oikeuteen ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan. Hallinto-oikeus toteaa, että Tukes on tehnyt tarvittavat selvitykset ja toimittanut ne Saamelaiskäräjien käyttöön, jotta tämä voi omalta osaltaan arvioida haetun toiminnan vaikutuksia saamelaiskulttuurin kannalta. Saamelaiskäräjillä on ollut mahdollisuus antaa oma asiantuntija-arviointinsa. Näin ollen Saamelaiskäräjillä on ollut mahdollisuus osallistua kaivoslain mukaiseen yhteistyömenettelyyn. Myös paliskunnalle on toimitettu vastaavat aineistot.

Hallinto-oikeus toteaa, että Saamelaiskäräjät on valituksessaan kuvannut yleispiirteisesti kullanhuuhdonnan haitallisia vaikutuksia saamelaiskulttuuriin ja poronhoitoon. Hallinto-oikeuden mukaan lupaharkinnassa on kuitenkin tapauskohtaisesti selvitettävä lupahakemuksen toiminnan haitalliset vaikutukset. Päätöksen mukaan valituksessa esitettyjen yleisluonteisten seikkojen perusteella ei voida katsoa, että toiminta kullanhuuhdontalupa-alueella olennaisesti heikentäisi saamelaiselinkeinoja tai aiheuttaisi haittaa poronhoidolle. Hallinto-oikeus myös toteaa, että toiminnalle myönnetyssä vesitalous- ja ympäristöluvassa on todettu, ettei toiminnasta aiheudu luvansaannin estäviä haittoja.

Kullankaivajat saavat vihdoin oikeutta
 
Hallinto-oikeuden päätöksen perustelut vastaavat täysin kullankaivajien liiton esittämiä näkemyksiä.  Valituksissa ei ole esitetty mitään konkreettisia ko. kullanhuuhdonta-alueen toiminnan aiheuttamia haittoja vaan valituksiin on kopioitu yksi ja sama yleinen selitysteksti. Valitusperusteena ei siis ole yritettykään käyttää haittoja, vaan käytetty hallintokikkailua, että Tukes ei ole tehnyt riittäviä selvityksiä.  Valitusoikeus kuuluu oikeusvaltioon, mutta oikeuden väärinkäyttö ei ole hyväksyttävää.

Hallinto-oikeuden päätös on ollut yksimielinen ja perustelut niin selkeät, että olisi nyt toivottavaa, että käräjät vihdoin ottaisi järjen käteen, vetäisivät sisällä olevat valituksensa pois ja lopettaisivat uusien samanlaisten yleisvalitusten tekemisen, joitten ydin ei ole kullanhuuhdonnan aiheuttamat haitat vaan politiikan tekeminen.

Hallinto-oikeudessa on sisällä nelisenkymmentä käräjien valitusta, joissa on samat monistetut valitusperustelut. Hallinto-oikeus on nyt tehnyt ennakkopäätöksen, jonka mukaisesti vielä sisällä olevat valitukset ja mahdolliset uudet samansisältöiset tullaan kumoamaan, koska valitusperusteet ovat kaikissa samat yleisperusteet ilman konkreettisisia tapauskohtaisia yksityiskohtaisia perusteita. Tätä kirjoitettaessa hallinto-oikeus on tehnyt 7 hylkäävää valituspäätöstä.

Rahaa ja työtä palaa

Hallinto-oikeus määräsi käräjät maksamaan oikeudenkäyntimaksua  päätöksestä 97 euro, 40 päätöksestä käräjät maksavat 3880 euroa. Käräjät on valittanut mm. Lapin kansanedustajaryhmälle, että se tarvitsisi lisää rahaa valtiolta. Siis, jotta voisivat tehtailla valituksia ja maksaa oikeudenkäyntipäätöksiä.

Eikä kyse ole vain kielteisestä päätöksestä hallinto-oikeudelle maksettavia kustannuksista. Valitusten valmisteluun käytetään monin verroin enemmän arvosta käräjien virkamiesten työpanosta. Kullankaivajat kunnioittavat saamelaiskulttuuria sen eri muodoissaan ja mielellään näkisivät, että käräjät käyttäisi aikansa ja resurssinsa saamelaiskulttuurin hyväksi. Turhat valitukset työllistävät tietysti kullankaivajia, Tukesia, lausunnonantajia, hallinto-oikeutta jne. Tällöin on kyse jo kuusinumeroisista euromääristä veronmaksajia rahoja.

Kaikenkattava on tehty

Tukes ja kullankaivajat ovat nyt saaneet selkävoiton. Tukes tietää nyt, että valitsemansa toimintatapa on oikea. Mutta hakemuskohtaiseen käsittelyyn tarvittava työmäärä ei vähene eikä päätös lyhennä lupajonoa ellei käräjät lopeta valituksiensa tekoa. Hallinto-oikeus luettelee, mitä selvityksiä tehdään. Lausuntopyynnön liitteenä Tukes toimittaa lupahakemuksen, karttoja lupa-alueesta sekä sen läheisyydessä olevista muista kullanhuuhdontalupa-alueista, päätöksen myönnetystä vesitalous- ja ympäristöluvasta sekä yhteenvedon muun muassa alueen muista kullanhuuhdontalupahakemuksista ja alueen muista maankäyttömuodoista. Lausuntopyyntöön liitetyistä kartoista käy ilmi lupa-alueen tarkka sijainti sekä lupa-alueesta noin kymmenen kilometrin etäisyydellä sijaitsevat kullanhuuhdontalupa-alueet, vireillä olevat kullanhuuhdontalupa-anomukset ja vanhan kaivoslain mukaiset valtaukset. On selvää, että tällaisen ainesiton kerääminen vie aikaa.

Kaikki nämä selvitykset pitää siis tehdä myös muutaman kesäkuution lapiokaivualueistakin, koska KHO taannoisessa päätöksessään edellytti, että pitää tehdä kaikenkattava selvitys. Lupajonon syntyminen johtuu siten paitsi Saamelaiskäräjistä, myös KHO:sta, joka käytti kaikenkattava-sanaa, joka ainakin maallikosta tuntuu oudolta juridisessa tekstissä. Miten tulkita, mikä on kaikenkattava? Nyt hallinto-oikeus on tulkinnut, että em. Tukesin selvitykset ovat kaikenkattavia. Ihme olisikin, jos ei olisi riittänyt. Käräjille ei ole tähän saakka riittänyt. Mutta sokea Reettakin tajuaa, että kyse ei olekaan kullankaivusta eikä kaivoslaista vaan ILO-sopimuksesta. Ottamatta kantaa itse ILO-sopimukseen, on aiheellista ihmetellä, että kullankaivajat otetaan ILO-taistelun välikappaleeksi.

Jokohan järki voittaa

On luonnollista, että rivisaamelaisten keskuudessa ei tällaista kiusantekoa ja resurssien tuhlausta ymmärretä. Jatkuvasti tulee ennestään tuttuja, mutta myös tuntemattomia Saamelaiskäräjien vaaliluettelossa olevia saamelaisia kertomaan vähän niin kuin käräjien puolesta anteeksipyydellen, että he eivät ymmärrä eivätkä hyväksy tätä valitustehtailua varsinkin kun muutakin tekemistä käräjillä olisi. Nyt kun hallinto-oikeus on ratkaisunsa tehnyt, tyytymättömyys varmaankin lisääntyy.

Saamelaiskäräjät voivat vielä pyytää valitusoikeutta Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tukes on kuitenkin toiminut KHO:n aiemmin tekemän päätöksen mukaisesti, jonka oikeellisuuden hallinto-oikeus on nyt todennut. KHO on jo aiemmin todennut, että sellainen pienimuotoinen koneellinen kullanhuuhdonta kuin sitä Lapissa harjoitetaan, ei aiheuta ympäristölle oleellista vahinkoa eikä ympäristöluvan saamiselle ole esteitä. Tuskin valituslupaa tulisikaan. Tuntuisi perin kummalliselta, jos käräjät jatkaisivat pään tunturikoivuun hakkaamista vieläkin.

EI TULLUTKAAN SÄÄSKIÄ - ONNEKSI TULI HIPPUJA

Edellisen blogini kesäkuussa otsikoin "Alkoi odotettu sääskikesä hippuineen". Ei tullut ainakaan Lemmenjoen kultamailla sääskikesää. Sitä tuskin kukaan toivoikaan eivätkä linnutkaan näytä kärsineen. Todella isommukset jäivät odottamaan kunnes Kari ja Sirkka Merenluoto Lemmenjoen Puskuojalta viikko sitten julkistivat 119 gramman isommuslöydön. Samalta alueelta löytyi muutama vuosi sitten 127 gramman hippu. Koskahan se minun ison hipun aika tulee? Kaivan lapiopelillä samalla kaivospiirillä, tosin Ruihtuäytsin puolella.

Kaleva-lehdessä hippulöydön kommenteissa joku kirjoitti seuraavan runon

MINUN KULTANI KAUNIS ON
Kesän suurin kultahippu
löytyi Lemmenjoelta.
Pian on taskus rahanippu
ja tuoksahtaa hän noelta.
On tyytyväinen Merenluoto
nyt hipustaan tästä.
Hipussa on karhun muoto
hymy irtoo Sirkka-Emännästä.

Rehellisesti sanoen, jos minun kuutiomääräni pannaan sen konekaivukuutiomäärän rinnalle, jolla isommus on saatu ja odotan sitä toista 119 grammaista, taitaisi kulua satoja vuosia. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, koska onnistaa, vaikkapa ensi viikolla, kun montulle palailen.

Ivalojoen suunnasta sen sijaan kuuluu lapiokaivajaluokan isommusuutisia paljonkin. Lapiokaivajalle 30 grammainen on todella isommus. Joku ahkera ja onnekas lapioporukka sai 200 gr täyteen jo puolivälissä kesää.

Kullankaivajat muuttavat historiaa

Paavo Pitkänen kirjoitti vuonna 1968 kirjasen Kultaa ja kivikirveitä. Ivalojoen kullankaivun historiikissaan hän kertoi kullankaivun yhteydessä tehdyistä arkeologisista löydöistä. Viikko sitten löytyi lehdestä juttu otsikolla "Lemmenjoen maaperästä paljastunut löytö kertoo yllättävistä maiseman muutoksista". Sen mukaan aiemmin on ajateltu, että jääkaudella Lapin maisema oli puutonta tundraa. Lemmenjoen Kaarreojalta kaivajan yli kahden metrin syvyydestä löytämistä puun kappaleista voidaan osoittaa, että 30 000 - 50 000 vuotta sitten alueella kasvoi koivu- ja havumetsää.

Löydöstä kiinnostuivat GTK sekä Helsingin, Oulun ja Vilnan yliopiston tutkijat. Kullankaivajien löytö muutti historiankirjoitusta. Eivät ole Metsähallitus eikä retkeilijät samaan pystyneet, eikä Saamelaiskäräjätkään.

Tankavaarassa pöhinää

Heinäkuun lopussa järjestettiin viimeiset Lapin Kullankaivajain Liiton erilliset Kullankaivajien mestaruuskisat. Ensi kesästä alkaen liitto ryhtyy Kullanhuuhdonnan Suomenmestaruuskisojen viralliseksi järjestäjäksi. Paikalliset toimijat ovat edelleen oleellinen osa järjestäjäkoneistoa. Näin sulkeutui ympyrä.

Liitto aloitti huuhdontakilpailut vuonna 1974, mutta sittemmin järjestäminen luisui pois liiton käsistä. Liitto järjesti protestina varjokisoja eri puolilla Inaria. Muutamat viimeisimmät rinnakkaiskisat pidettiin Tankavaarassa. Nyt on Tankavaaran toimijoiden kanssa päästy hyvään yhteistyöhön, joten oli aika palata juurille. Vaikka kisaviikonlopun torstain perinteinen kisapäivä jää pois, on kuulemma tilalle tulossa monenlaista mielenkiintoista ohjelmaa ja myös kisailua. Niistä kuullaan myöhemmin.

Torstai-iltana pidetyssä liiton info- ja keskustelutilaisuudessa saatiin kuulla, mitä ollaan tehty ja mitä ollaan valmistelemassa edunvalvonnan suhteen. Vaikka Saamelaiskäräjien valitustehtailun johdosta monet ovat olleet jo vuosikausia kaivukiellossa, ja aihetta katkeruuteen on, oli ilmapiiri kuitenkin eteenpäin katsova. Monenlaista edistystä on tapahtunut ja monenlaista on valmisteilla. Kunhan valmistelut etenevät, kerrotaan lisää. Aina ei ole viisasta päästää julkisuuteen keskeneräisiä asioita, koska esityksiä vielä valmistellaan ja sisällöt saattavat vielä muuttua. Myös vastustajat mielellään kuulisivat, mitä on tekeillä, jotta voisivat valmistautua vastaiskuun.

Harriojan siltahanke etenee

Monien välivaiheiden jälkeen alkaa varmistua, että silta uusitaan loppusyksystä, kun kullankaivuliikennettä ei enää ole. Metsähallituksen kanssa ollaan pääsemässä hyvään yhteisymmärrykseen. Aivan oikein, siis Metsähallituksen kanssa, mutta kylläkin metsätalouspuolen kanssa, joka pitää konttoriaan Sodankylässä. Sieltä löytyy yhteistyöhakuista asennetta ja käytännön toimintaa. Myös Luontopalvelut näyttäisi tulevan mukaan. Onhan sillan takana lukuisia autio- ja varaustupia.

Metsähallitus uudistuu - vai uudistuuko

Metsähallituksessa vaihtui pääjohtaja. Liitto tapasi edellisen pääjohtajan ja hänen kanssa oli helppo löytää yhteisymmärrys. Uusi pääjohtaja on arvoitus. Ympäristö- ja maatalousministeri valitsi hänet vasten puolueensa eduskuntaryhmän kantaa ja sai siltä huomautuksen. Myös valtakunnallinen Luontopalvelut sai uuden johtajan. Luontopalvelujenkin asema on tarkastelussa, vähintäänkin on supistuksia. Mutta onkohan Helsingistä edelleenkin tukea Luontopalvelujen mielivaltaisille näkemyksille, joista viimeisimmät koskien Lemmenjoen kämppiä ja asumista.

Lemmenjoen ammattikaivaja voitti hallinto-oikeudessa Luontopalvelujen tulkinnan asumisoikeudestaan puistossa ja siihen liittyvästä kalastusoikeudesta. Päätöksen mukaan kullankaivaja asuu puistossa ja saa sen perusteella kalastaa ns. lähikylien asukkaiden tapaan. Vielä on edessä monia oikeusprosesseja. Metsähallitus ei uskaltanut valittaaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Kun viime aikoina Metsähallitus on hävinnyt useissa kullankaivuun liittyvissä oikeusprosesseissa, jokohan aiemman ylimielisen valituslinjan sijasta on valittu järjellisempi linja. Aika näyttää.

Normienpurku edelleen framilla 

Liiton laivaseminaarissa käsittelimme maamme hallitusohjelmaan sisältyvää pyrkimystä tarpeettoman byrokratian purkamista. Puhujana oli mm. asian vastuuministeri Anne Berner. Nyt Keskustan eduskuntaryhmän toimeksiannosta on työryhmä laatinut 202 ehdotusta. Niiden joukossa on kolme kullankaivua koskevaa. Yksi koskee pienimuotoista, alle 1000 kuution konekaivua, toinen luvitussyklin muuttamista ja kolmas kaivospiirien lakkauttamisen siirtymäajan jatkaminen nykyisestä 9 vuodesta viiteentoista vuoteen. Ensimmäisen valmistelu on liitossa meneillään, toinen on jo ehtinyt toteutua.

Kaikki kolme ovat liiton esittämiä ja kannattamia. Mielenkiintoisin on kolmas, eli kaivospiirien siirtymäajan jatkaminen. Itse asiassa se ei ole vain normien purkua, vaan vahvasti poliittinen asia. Alkuperäinen esityshän oli, että siirtymäaika on 15 vuotta, mutta viime vaiheessa lähinnä vihreiden ja ruotsalaisten ajamana siirtymäaika lyheni 9 vuoteen.

Keskustan työryhmän esityksiä ei ole käsitelty puolue-elimissä, joten ne eivät ole puolueen virallisia näkemyksiä. Saatesanat esitykseen ovat kuitenkin kirjoittaneet eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen ja työryhmän puheenjohtaja, arvostettu kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä. Nyt mitataan, missä määrin raportti on vain päähallituspuolueen poliittista sanahelinää, suosion kosiskelua vaiko aito pyrkimys esitettyihin muutoksiin

Monella kullankaivajalla on katkerassa muistossa kaivoslain 2011 muutosprosessi ja silloisen keskustalaisen kauppa- ja teollisuusministerin rooli siinä.  Nyt saamme lukea aivan toisenlaista tekstiä. Olkaamme tyytyväisiä tähän suhtautumisen muutokseen ja yrittäkäämme uskoa, että siinä tosissaan päähallituspuolue etenee. Kullankaivajien esitykset eivät ole ilmasta sinne joutuneet, vaan kullankaivun ystävämme puolueessa ovat olleet asialla. Nyt olisi keskustalle "tuhannen taalan paikka" osoittaa, että löytyy todellista ymmärtämystä kullankaivajan ongelmille, myös silloiselle avainministerille.

Milloinkahan saamme kuulla muiltakin puolueilta jotakin vastaavaa. Olisi aihetta asettaa toiveita niittenkin suuntaan. On yksitoikkoista kirjoittaa vain yhdestä puolueesta. On se sitten hyvää tai pahaa.

ALKOI ODOTETTU SÄÄSKIKESÄ HIPPUINEEN

Kaivukausi alkoi tavanomaista aikaisemmin ja sen mukana uutiset isommuksista aikaistuivat. Lapiokaivajan tiedossa oleva suurin 29 gr ja konekaivajalla 23 gr. Voi toki olla, että varsinkin konekaivaja odottelee sitä sadan gramman hippua, jolla vasta lähdetään ulospäin revittelemään.

 Piispanpysäkin jäsenvaltaus sai myönteisen lupapäätöksen 23.6.

Seuraa liiton nettisivuilta, milloin Piispanpysäkillä voi aloittaa. Kaivoslain muutos sai eduskunnassa myönteisen päätöksen. Kun tulee voimaan, voi sisällä olevaa hakemusta muuttaa uuden lain mukaiseksi. On kuitenkin huomattava, että jos Tukes on jo ehtinyt pyytää lausunnot, muutos ainakin hehtaarimäärän  lisäämiseksi eli rajojen muuttamiseksi ja  voimassaolon pidentäminen todennäköisesti aiheuttaa uuden lausuntokierroksen ja päätöksen viivästymisen. Käytännössä tämä tarkoittaa vuoden 2015 alussa haettuja lupia, jotka ovat huulella saada päätöksen ennen Tukesin kesälomia ja ovat ehtineet lähteä lausunnolle. Lausunnot pyydetään 1-2 kk ennen aiottua lupakäsittelyä. Juhannukseen mennessä viimeisin lupapäätös oli tehty 7.1.2015 jätettyyn hakemukseen.

Kaivosseminaarissa kiitosta kullankaivajien liitolle

Kittilässä kesäkuun toisella viikolla järjetyssä valtakunnallisessa kaivosseminaarissa LKL sai seminaarin järjestäjän Kaivosyrittäjät ry:ltä kiitokset ja tunnustukset hyvästä yhteistyökumppanuudesta ja aktiivisesta ja onnistuneesta toiminnasta kullankaivajien puolesta. Kiitos tuli varmasti aivan aidosti, mutta kovan kiven kaivosyritysten puolelta kyse on pienestä terveellisestä kateudestakin. LKL on saanut ennenkin heiltä kiitosta taitavasta julkisuuskampanjoinnista. Myös juuri läpisaadut kaivoslakimuutokset katsotaan olevan tulosta hyvästä julkisuus- ja suhdetoiminnasta.


Vuosittaisessa kaivosseminaarissa on ollut 160-220 osallistujaa kautta maan. Kaivosyrittäjien lisäksi siihen osallistuvat keskeisimmät kaivos- ja maakunnalliset viranomaiset.

Valtakunnallinen lupavirasto edelleen perusteilla

Maan hallituksen hallinnonuudistuskaavailuihin kuuluu edelleen valtakunnallisen lupaviraston perustaminen. Siihen liitettäisiin myös Tukes. Huolestuttavaa on, että sitä kaavaillaan ympäristöministeriön alaisuuteen. Nykyinen sijainti työ- ja elinkeinoministeriö alaisuudessa on ollut hyvä. Hyvänä puolena on, että se mahdollistaisi eri lupien yhdistämisen.


Kaivoslain toimivuuden tarkastelu syksyllä käsittelyyn

Vuoden vaihteessa pyydettiin avoimella pyynnöllä kommentteja kaivoslain toimivuudesta. LKL laati laajan esityksen muutoksiksi ja toimenpiteiksi. Se löytyy kokonaisuudessa liiton nettisivuilta. Kaivospiirien osalta esitettiin kaivospiirien lakkauttamisen perumista ja jos se ei ole poliittisesti mahdollista, siirtymäajan pidentämistä tai korvauksen maksaminen menetetystä omaisuudesta. Näyttää valitettavasti kuitenkin siltä, että esityksemme eivät ainakaan ensivaiheessa ole tuottamassa tulosta.

Liiton esitykseen sisältyi myös, että tehtäisiin ulkopuolisen ja riippumattoman tahon toimesta laajempi selvitys kaivoslain perusteluissa esitetystä väitteistä mm. kullankaivun taloudellisesta merkityksestä, vaikutuksista aluetalouteen, kullankaivun aiheuttamista ympäristövaikutuksista, kullankaivun todellisista vaikutusketjuista saamelaisten oikeutta harjoittaa kieltään ja kulttuuriaan jne.

Vaikka tässä vaiheessa ei kaivospiirien suhteen saataisi päätöksiä, esitetty selvitys antaisi pohjaa mahdollisille myöhemmille muutoksille.Ja selvitys vaikutuksista saamelaiskulttuuriin uusia näkökulmia valitustehtailuun.

Saamelaiskäräjät esittää uutta byrokratiaelintä

Samanaikaisesti, kun on käynnistetty maan hallituksen toimesta laaja tarpeettoman byrokratian purku, esittää Saamelaiskäräjät toimivallaltaan hyvin laajan uuden itsenäisen ympäristöviranomaisen perustamista, jonka päätehtävä olisi kullanhuuhdontalupien käsittely. Se lisäisi oleellisesti huuhdontalupiin käsittelyaikaa. Ei mikään taho ole moisesta innostunut. Sen sijaan väljämuotoinen neuvotteluelin on hyvinkin todennäköinen.

Saamelaiskäräjien viime viikon kokouksessa oli esillä käräjien lakimiessihteerin esitys, jonka mukaan kullanhuuhdontaluvista annettavat lausunnot jaettaisiin kolmeen kategoriaan. Konekaivuluvista valitettaisiin aina, lapiokaivuluvista ei valitettaisi ja sitten olisi kolmas ryhmä, jolloin tehtäisiin harkintaa, valitetaanko vai ei. Jyrkimmille ei kelvannut tällainen lepsuilu, että harkintaa käytettäisiin. Äänestäen asia palautettiin uudelleen hallituksen käsiteltäväksi. Myös käräjien hallituksen jäsenet kannattivat palautusta. Käräjillä on kova sisäinen ja julkisuuspaine valitustehtailun johdosta ja näkevät, että jotakin tarttis tehrä.

Prospäkkärin syntymäpäiväonnittelut

Kuten viimeisestä numerosta saimme lukea, liiton jäsen on vedonnut kansalaisen tietosuojaan, jonka mukaan ilman lupaa ei saa Pröspäkkärissä julkaista syntymäpäiviä. Tietosuojeluvaltuutettu on vahvistanut, että näin on. Jos ao. henkilö ei anna erikseen lupaa, juhlapäivää ei ole saa julkaista. Jos haluaa, on siitä erikseen sovittava päätoimittajan kanssa.

Tietosuojavaltuutetun kanta ei ole yllätys. Moni ei halua kaikella kansalle julistettavan yksityisasioitaan. Kun on antanaut syntymäpäivänsä liitolle, se aei tarkoita, että se voidaan lehteen printata. Suomen Kuvalehdessä oli viime aikoihin saakka tungosta, kun juhlijoita oikein valokuvan ja ennen kaikkea tittelin kanssa halusi julkistaa arvoisasta olemassaolostaan pyöreiden vuosien syntymäpäivinään. Yksi sivu ei oikein tahtonut riittää julkisuuskipeille. Nyt on enää kymmenkunta. Käytäntö Suomen Kuvalehdessä oli aikansa elänyt. Niin myös Prospäkkärissä.

Mielenkiintoista on, että miten käy Facebookin syntymäpäiväjulkistamiselle. Kun on kirjautunut Facebookin käyttäjäksi, on kysytty henkilötiedot, myös syntymäaika. Sehän ei ole merkinnyt sitä, että haluaa se julkistettavan. Jälkeen päin tiedon poistaminen on hyvin vaikeaa. Mitä sanoo tietosuojavaltuutettu näistä syntymäpäiväjulkistuksista?