Kullankaivukesä on loppuvaiheessa. Ahkerimmat ja he, joitten
toimeentulo on kullankaivusta, vielä sinnittelevät montuillaan, maisemoivat tai
tekevät huoltotöitä. Kesältä on niin huonoja kuin hyviäkin uutisia.
Lemmenjoen konekaivajat ovat yltäneet 228, 167, 93, 73, 60,
45 jne. gramman hippuihin ja Vuotson seudulla lapiokaivajakin 30 gramman
hippuun. Ne ilahduttavat löytäjää ja muitakin kullankaivajia, vaikka vanhan
sanonnan mukaan sulatettavaksi menevä kulta tuo leivän ja tällaiset koru- ja
keräilyhiput voita ja leikkelettä leivän päälle. Löydöt osoittavat, että
Lemmenjoella edelleenkin on konekaivulla mahdollisuus päästä hyviin tuloksiin.
Valitettavasti pyrkimys saada kaivospiirien lakkauttamiselle lisää
siirtymäaikaa näyttää olevan hyvin vaikeaa. Toivoa ei vielä ole menetetty ja LKL
tekee sen, mitä tehtävissä on. Syksyn mittaan selviää, mikä on lopputulos.
Onneksi Ivalojoen eteläpuolisilla alueilla, erityisesti
uusilla Vuotson ympäristön alueilla on löytynyt uusia lupaavia alueita lapiokaivulle
ja kevyemmän luokan konekaivullekin. Mutta se ei voi olla peruste jättää
Lemmenjoen alueella kultaa maahan. Siellä kulta on niin syvällä, että lapiokaivaja
eikä konelapio ei pääse niihin käsiksi. Lapin ekokullalla, huuhdontakullalla on
yhä suurempi kysyntä Euroopassa. Mutta mistä kultaa riittävästi myyntiin?
TEKEVÄLLE SATTUU
Kesä on ollut poikkeuksellisen sateinen, jo toinen
peräkkäinen. Konekaivumontuista joudutaan pumppaamaan vettä reuna-alueille maahan
imeytettäväksi, kun saostusaltaat eivät enää vedä normaalikesän tapaan.
Pumppauskapasiteettia on lisätty. Konekaivajilla on käytössä pumppukalustoa,
joka syytää vettä jopa 5000 litraa minuutissa eli 30000 litraa tunnissa.
Normaalitilanteessa se pitää tilanteen hallinnassa. Mutta entäpä, kun sattuu
pumppurikko.
Elokuun puolivälissä tuli Lemmenjoen ammattikaivajalle
pumppurikko poikkeuksellisen runsaiden sateiden aikana ja likaista vettä pääsi
Lemmenjokeen. Ympäri vuorokauden käytössä oleva pumppukalusto on kovilla. LKL
ja kaivaja pahoittelivat tilannetta. Pumppujen korjaamisella ja naapurin lisäpumpulla
tilanne saatiin nopeasti hallintaan, mutta samentumaa ehti valua siinä määrin,
että alemman Lemmenjoen järviosuuksissa sitä oli silmin nähtävissä. Kyseessä
oli pinnalla kelluvaa väriainetta, joka siitepölyn tapaan näkyy pitkään.
Pohjaan se ei painunut eikä haitannut kalastoa ja muuta pohjaelimistöä. Väriaine
katosi parissa päivässä. Mutta kullankaivun vastustajat olivat hyeenana
liikkeellä.
Useimmat tiedotusvälineet uutisoivat tilanteesta asiallisesti.
Kuitenkin Saamen radio ryhtyi entiseen tapaansa syöttämään liioiteltua ja
vääristeltyä tietoa tapahtuneesta. Tavallisesti hyvin asiallinen maakuntalehti Lapin
Kansa intoutui julkaisemaan Saamelaiskäräjien kullankaivun vastustamiseen
keskittyneen varapuheenjohtajan perusteettomia ja täysin ylimitoitettuja
väitteitä, kuten ”Lemmenjoki on kullankaivun takia jo pilalla”. Tällaiset
puheet osoittavat, millä tasolla liikutaan. Väitehän on mieletön. Lemmenjoki on
sen verran suuri joki, että sitä kullankaivajan tilapäiset loraukset pilaa.
Lapin Kansa kyllä toi tasapuolisesti esille myös
tilanteeseen paikan päällä tutustuneen Lapin ELY-keskuksen ympäristöinsinööri
Tarmo Oikarisen näkemykset. Hänen mukaan ”Lemmenjoki ei ole pilalla
kullankaivun aiheuttaman haitan vuoksi”, ”samentumisesta ei ole todettu
koituvan välitöntä vaaraa ihmisten terveydelle tai välittömiä ja huomattavia
haittavaikutuksia ympäristölle”, ”kaloille ei pitäisi koitua samentumasta
merkittävää haittaa”, ”kaloja on havaittu myös sameissa vesissä eikä
kalakuolemia alueella ole koskaan raportoitu”. Virkavastuullinen ympäristötarkastaja
asetti naurettavat pilaamisväitteet oikeisiin mittasuhteisiin.
KOIRAT HAUKKUU MUTTA KARAVAANI KULKEE
Sateista huolimatta kullankaivu on vahvassa vedossa. Kullankaivajien
rankka työ saa arvostusta. Ollaan luonnon armoilla. Ison kirjan vanhempaa osaan
perehtyneet ovat todenneet, että kullankaivua on tänä kesänä kohdanneet kaikki
egyptiläisten aikoinaan koskevat vitsaukset paitsi heinäsirkat. Eikä edes
muitakaan itikoita ole ollut haitaksi asti. Media on ottanut ilolla vastaan
suuret hiput ja niiden löytäjät. Räksytystä on tullut vain yhdeltä medialta ja
perusteettomat väitteet vain yhdeltä henkilöltä.
VASTUULLISTA KULLANKAIVUA
Kullankaivajat pyrkivät tekemään parhaansa toimiakseen
paitsi lakien ja lupien mukaisesti, myös muuten vastuullisesti. Lyhyen
kaivukesän aikana on elantokin ansaittava. Suuri osa maailman huuhdontakullasta tuotetaan
epäinhimillisissä olosuhteissa erityisesti Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Elohopean
ja syanidin käyttö on yleistä, mikä vaarantaa ihmisten ja luonnon terveyden.
Puhutaan verikullasta.
Lapin huuhdontakulta on ekokultaa. Yhä enemmän myös kullan yksityiskäyttäjät
haluavat, että kulta on tuotettu ekologisesti kestävällä tavalla. Ei haluta
kihla-, vihki- ja muihin sormuksiin, ranne-, korva- tai kaulakoruihin
verikultaa. On käynnistetty projekti, jolla luodaan Lapin huuhdontakullalle
sertifiointijärjestelmä, jonka avulla kullan ostaja voi olla vakuuttunut, että kulta
on Lapin ekologisesti tuotettua huuhdontakultaa. Sertifioinnin avulla voidaan
osoittaa kullan alkuperä löytäjää ja puroa myöten.
Sertifioinnin avulla Lapin huuhdontakullan arvostus nousee,
mikä vaikuttaa myös koruhippujen ja sulatuskullan hintaa. Siitä hyötyy niin kullankaivaja
kuin myös kultakorujen valmistaja ja myyjä. Myös matkailussa voidaan sitä
hyödyntää. On harmilista, että nyt, kun huuhdontakullan arvostus ja kysyntä
kasvaa, sen päätuottajien, Lemmenjoen konekaivajien työlle asetetaan esteitä.
Vuosittaisesta huuhdontakullasta vähintään kaksi kolmasosaa tulee Lemmenjoen
konekaivajilta.
Kullankaivaja Ami Telilä antoi 167 grammaisen hipun nimeksi
”Suomi 100 vuotta”. Se oli kunniakas teko maamme itsenäisyyden juhlavuoden
kunnioittamiseksi. Alkuvuodesta Kultaseppien liitto luovutti Tasavallan presidentti-instituutiolle
Lemmenjoen kullasta ja Luumäen beryllistä valmistetun kaulariipuksen. Nyt sitä
käyttää Tasavallan presidentin puoliso, rouva Jenni Haukio. Lapin
kullankaivajat ovat mukana isänmaamme juhlinnassa.
KULTAA JA KUNNIAA KULLANHUUHDONTAKILPAILUISSA
Tankavaaran SM-kisat vietiin menestyksekkäästi läpi. Kisat
olivat pitkästä aikaa muodollisesti taas Lapin Kullankaivajain Liiton
järjestämät. Tankavaaran Kultakylällä, Kultamuseolla ja talkoolaisilla oli korvaamattoman
tärkeä rooli. Liiton kesätoiminnanjohtaja Hannu Rajalle ja liiton hallituksen
jäsenelle ja päätuomari Esko Oravalle suuri kiitos.
MM-kisoissa suomalaiset osallistujat toivat taas kultaa,
hopeaa, pronssia ja kunniaa. Menestys luo omalta osaltaan painetta Tankavaara
MM-kisoille vuonna 2019. Kun kerran ollaan parhaita kilpailijoita, myös
MM-kisojen järjestelyjen oltava parhaat. Näin tulemme tekemään. Valmistelut
ovat olleet jo pitkään käynnissä.