OIKEUSTAISTELU KAIVOSPIIREISTÄ JATKUU

Eduskunnan talousvaliokunta ehdottaa, että valtioneuvosto ryhtyy valmistelemaan lainsäädäntöön muutoksia, jotka ovat tarpeen kaivoslain 182 §:n mukaisen kullankaivun kaivospiirien lakkauttamisen siirtymäajan pidentämiseksi siten, että lakkauttaminen ei johda niiden hyödyntämisen ennenaikaiseen lopettamiseen. Asiaa koskevan lakialoitteen teki kansanedustaja, Lapin Kullankaivajain Liiton jäsen Mikko Kärnä.

Perusteluna talousvaliokunta toteaa, että talousvaliokunta on 2010 kaivoslain muutoksia käsitellessään puoltanut siirtymäajan pidentämistä hallituksen esityksessä tuolloin ehdotetusta kahdeksasta vuodesta viiteentoista vuoteen, ja sitä pitää edelleen perusteltuna.

Valiokunnan ehdotus on yksimielinen. Valiokunnassa ovat edustettuna kaikki muut puolueet paitsi Kristillinen liitto. Tämä on hyvä pohja jatkokäsittelylle, mutta ei käytännössä sido puolueryhmiä jakokäsittelyssä.  Edessä on vielä monivaiheinen prosessi, jotta valiokunnan ehdotus etenisi eduskunnan käsittelyyn ja edelleen lakimuutokseksi.

 Työ- ja elinkeinoministeriö avainasemassa

Ministeriössä on kullankaivuun myönteisesti suhtautuvia virkamiehiä, myös ministeri Mika Lintilä. Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä olevaan kaivoslain muutokseen siirtymäajan jatkamista ei vielä saatu mukaan, mutta talousvaliokunnan yksimielinen näkemys varmaankin antaa poliittista painetta ministeriössä.
 
Kaivoslain toimivuuden tultua vapaamuotoiselle kuulemiskierrokselle loppuvuodesta 2015, LKL laati lausunnon, joka piti sisällään myös siirtymäajan pidentämisen. Kun hallituksen esitys kaivoslain muutokseksi tuli lausunnolle, liitto taaskin luonnollisesti esitti samalla tavalla. Vielä silloinkaan ei asia edennyt. Siihen saumaan tuli vielä elinkeinoministerin muutos. Lakimuutosesityksen teki silloinen elinkeinoministeri Olli Rehn. Tämän vuoden alussa ministerin pestin ottanut Mika Lintilä ei luonnollisestikaan voinut ryhtyä enää tekemään muutoksia edellisen ministerin esitykseen. Mutta nyt uusi ministeri voi ryhtyä laatimaan kaivoslain uttta käsittelyä puhtaalta pöydältä. On merkittävää, että talousvaliokunnassa siirtymäajan jatkamisen voimakas puolustus on tullut nimenomaan yrittäjäsektorilta. Kysehän on ammattimaisista konekaivuyrittäjistä. jotka ovat tehneet merkittäviä koneinvestointeja, jotka pitäisi ennättää hyödyntää ennen kuin konekaivu kaivospiireillä loppuu.

Onneksi, voi todella sanoa, että onneksi Talousvaliokunnan ko. mietintöön (TaVM 4/2017) sisältyy valiokunnan esitys kaivoslain 32 ja 34 §§:ien muuttamiseksi. Ne johtuvat muun lainsäädännön muuttamisesta, joten ne on pakko muuttaa myös kaivoslaissa.   Myös kaivospiirien siirtymäajan jatkaminen voisi päästä näiden muutosten mukaan.

Aikaa ei ole tuhlattavissa
 
Tilannetta ymmärtämättömälle saattaa helposti syntyä käsitys, että eihän tässä mikään kiire ole, nykylain mukaan lakkautus tapahtuisi "vasta" 1.7.2020. "Ehtiihän sitä jatkoaikaa antaa vaikka syksyllä 2019". Näinhän ei ole. Konekaivajan pitää tietää jo nyt ja olisi pitänyt tietää mieluummin paljon aikaisemminkin, loppuuko kesällä 2020 tai ei.

Monella kaivospiirillä on nyt kova paine panna vauhtia kaivuun, jotta ehtisi edes parhaimmilta paikoilta nostaa maaperässä oleva omaisuus ylös. Tiukka aikataulu vaikeuttaa perusteellista kaivua. Jatkoaika antaisi mahdollisuudet kaikessa rauhassa ja perusteellisesti paneutua myös ympäristöasioihin. On huomattava, että jatkoaika ei lisää kaivettavaa maa-alaa, vaan vain työn perusteellisuutta. Muistettakoon myös, että kaivospiirejä ei perustettu neitseellisille alueilla. Purot on jo aiemmin kaivettu lapiolla ja osittain myös Kullervo Korhosen Hullu-Jussilla.

Viime kesä oli erityisen märkä ja sateinen, mikä aiheutti poikkeuksellisia ongelmia vesien puhdistamiselle. Työt piti pysäyttää, jotta tulvavedet pääsisi alapuoliseen vesitsöön. Ja päälle painoi se, että kaivospiiri lakkautuu ja kultaa jää maahan. Olisi äärimmäisen tärkeää, että tieto lopullisesta siirtymäajasta saataisiin mahdollisimman pian.

Turha luulla, että muutoksesta tulisi läpihuutojuttu. Tiedämme niin erinomaisen hyvin, että kullankaivun vastustajat aktivoituvat. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, Saamelaiskäräjät ja sen apupuolueet Ruotsalainen kansanpuolue ja Vihreä liitto ryhtyvät toimiin.  Vaikka molempien puolueiden edustajat talousvaliokunnassa kannattivat enemmistön ehdotusta, se ei vielä merkitse siirtymäajan jatkamisen kannattamista.

Lähteekö Metsähallitus 2010 tielle
 
Mielenkiintoista on Metsähallituksen suhtautuminen ja itse siitä, miten Lapin luontopalvelujen näkemys pääsee vaikuttamaan. Palautetaan mieliin, että kun 2011 voimaan tullutta lakia valmisteltiin, lausunnoissaan 2010 Metsähallitus voimakkaasti kannatti kaivospiirien lakkauttamista ja konekaivun lopettamista. Reagointina LKL mm. irtisanoutui vireillä olleesta Lemmenjoen kultahistoriallisen reitin hankkeesta. Liitto katsoi, ettei se voi olla tekemässä yhteistyötä tahon kanssa, joka avoimesti vastustaa historiallista kullankaivun jatkumista.

Sittemmin, kun näytti siltä, että Metsähallituksessa vallitsisivat avarammat tuulet, liitto päätti lähteä uudelleen mukaan hankkeeseen. Kun Metsähallitus edelleen intti, että kultareitin kylteissä kerrotaan koneellisen kullankaivun aiheuttamista haitoista, liiton hallitus asetti yhteistyön jatkumiselle tiukan ehdon, että koneellista kullankaivua koskevat tekstit pitää olla liiton hyväksymiä. Nyt siis ollaan samassa tilanteessa kuin 2010. Lähteekö Metsähallitus samoin kuin 2010 vastustamaan vireillä olevan siirtymäajan muutosta. Vai osoittaako se halua muuttaa kielteistä suhtautumistaan kullankaivuun.

Totuuden nimissä pitää muistuttaa, että Metsähallitus jakaantuu metsätaloussektoriin ja luontopalvelusektoriin. Metsätaloussektorin kanssa on helppo tehdä yhteistyötä. Sotajoen tien Harrijoen silta ja tien kunnostus on erinomainen esimerkki. Lapin luontopalvelujen osalta tilanne on toinen. Mutta taas totuuteen vedoten, siltäkin osin on olemassa yhteistyön näkymiä.

Kyse ei ole vain konekaivusta ja kaivospiireistä - entä kullankaivajien kämpät

 Kaivospiirien lakkauttamisen siirtymäajan jatkaminen koskee konkreettisesti vain pientä osaa kullankaivajia. Asia on kuitenkin periaatteellisesti hyvin tärkeä. Vuonna 2011 voimaan astuneen kaivoslain suurin vääryys oli nimenomaan kaivospiirien, yksityisoikeudellisen omaisuuden sosialisoiminen. Monien perustuslakijuristien mielestä se oli perustuslain vastainen. Jo tuolloin eduskunnan talousvaliokunta siis oli sitä mieltä, että siirtymäajan pitäisi olla 15 vuotta, jotta menettely olisi jotenkin kohtuullinen konekaivajalle. Kommervenkkkien kautta eduskunta kuitenkin lyhensi sen 9 vuoteen. Kullankaivajat veivät lain käsittelyn oikeuskanslerille, joka totesi käsittelyssä menetellyn virheellisesti ja antoi siitä huomautuksen.

Lemmenjoen konekaivajat ovat joutuneet käymään oikeuksiensa puolesta kymmenet oikeustaistelut. He ovat voittaneet useimmat. Vuosikymmenien kokemukset osoittavat, että jos vastustajat katsovat pääsevänsä voiton puolelle, seuraa vyörytys myös kullankaivun muilla sektoreilla. Metsähallitus on kytkenyt myös kullankaivajien kämppien pystyssä pitämisen kaivospiirien lakkauttamiseen. Asiasta on käynnissä kullankaivajien nostama oikeusprosessi. Jos Luontopalvelut voittaa, vanha kokemus viittaa siihen, että seuraavana ovat vuorossa kullanhuuhdonta-alueiden kämpät. Ahneella on taipumus, että ruokahalu kasvaa syödessä.

On huomattava, että kaivospiirejä on Lemmenjoen lisäksi myös Ivalojoen alueella. Siirtymäaika koskee myös niitä. Mikä on seuraava liiton suuri edunvalvontakysymys? Niitä on aivan varmasti tulossa. Kukin tulee omalla vuorollaan. Kussakin tilanteessa tarvitaan yhteistä toiminta, solidaarisuutta. Ei vain silloin, kun aivan konkreettisesti koskee itseään, sitä omaa napaa.

Juhlavuoden kunniaksi 100 valitusta - hurraa isänmaalle

Esimerkkinä jatkuneesta vyörytyksestä ovat kullanhuuhdontaluvista tehdyt valitukset, jotka ovat ulottuneet vasten aikaisempi lupauksia myös lapiokaivulupiin. Näyttää siltä, että Saamelaiskäräjät juhlistavat Suomen tasavallan 100-vuotisjuhlavuotta urakoimalla täyteen 100 valitusta. Se ei ole hidastanut, että jokaikinen valitus on hylätty hallinto-oikeudessa. Näyttäisi olevan tavoitteena, että Lapin kullan löytymisen 150-juhlavuonna 2018 valituksia olisi vähintään 150. Kustannukset valittajalle ovat tähän mennessä ovat olleet hallinto-oikeuden käsittelymaksuina ja korvauksina kaivajille vähintään 50 000 euroa, joista jokainen sentti on veronmaksajien rahoja.

Lakimuutoksen asiakirjat nettisivuilla
Linkit esityksiin ja niiden perusteluihin löytyvät liiton nettisivujen etusivulta.